Tekijä: Petteri Oja

MKKPictures 8 (2/2007)

Suomen Puolustajien Liittouma
Itsenäisyyspäivän spesiaali 2007
Tekijät: Jouni Ahola, Curtvile, Hege, Esa Holopainen, Olli Hämäläinen, Jho, Sauli Jokinen, Hannu Kesola, Samuli Lahtinen, Veli Loponen, M.J. Mäkinen, Anssi Rauhala, Juho Sihvonen, AnttiV, Marko Vesterberg, Vesa Vitikainen
Kustantaja: MKKEntertainment
Painopaikka: Domus Print, 2007
Liimanid. 90 s. A5, mv, värikannet
Hinta 10 €
ISSN 1795-9691

Hurjalla tahdilla ja kiitettävällä innokkuudella pienlehtiä tehtaileva MKKEntertainment iski joulukuussa pöytään toistaiseksi paksuimman julkaisunsa. Suomen Puolustajien Liittouman itsenäisyyspäivä-spesiaali pitää sisällään 90 sivua kotimaista supersankarisarjakuvaa. Tekijöiden kirjo ulottuu sarjakuvan ammattilaisista vasta uraansa aloitteleviin tekijöihin.

Edellinen SPL-julkaisu (Suomen Puolustajien Liittouma 2/07) sisälsi pitkän, yli 30-sivuisen tarinan ”Punakoneiden päivä”, joka massiivisuudessaan sortui yliyrittämiseen. Itsenäisyyspäivän jötkäle sen sijaan koostuu lukuisista lyhyistä, maksimissaan n. 10-sivuisista jutuista. Ehkä siitä syystä meininki tuntuu ”rennommalta”. Kaikki tarinat eivät tietystikään ole napakymppejä, mutta kokonaisuus on yllättävän viihdyttävä – mikä supersankarijulkaisulle hyväksi katsotaan.

Hämäläinen & AnttiV

Omasta mielestäni albumin paras esitys on Curtvilen ja Anssi Rauhalan ”Isänmaa”, joka on kahden kokeneen tekijän tyylipuhdas ja liikuttava lyhäri Lumiukkomiehen pojasta. Esiin on syytä nostaa myös Olli Hämäläisen ja AnttiV:n ”Hirviöitä”, kuvituksellaan edukseen erottuva vampyyritarina. Hupaisa on myös Esa Holopaisen Ozuma Fin Laden, joka tosin eroaa niin paljon muusta materiaalista, että sopii mukaan lähinnä loppukevennyksenä.

Ilmiselviä täytesivujakin on mukaan päässyt. Ilmeisin niistä on ”humoristinen” iltapäivälehden lööppisivu, mutta myös sarjakuvan puolella täytettä on. Ja toki monissa olemassaololtaan perustelluissakin tarinoissa on haparointia niin piirroksen kuin tekstinkin kohdalla. Sen ymmärtää – monet tekijöistä vasta harjoittelevat sarjakuvien tekemistä. Hahmojen esittelysivut eivät itseäni jaksa kiinnostaa, mutta nekin kuuluvat genreen, joten mikäs siinä.

Curtvile & Rauhala

Puutteistaan huolimatta MKK-tiimin lehdet kehittyvät jatkuvasti. Jos ette usko, kaivakaapa hyllystä esiin vuoden 2005 MKKPicturesit. Ero niiden ja uuden spesiaalin välillä on huima. Osansa tason nousussa on tietysti koko ajan kasvavalla tekijöiden määrällä. Joka tapauksessa: jos lehtien taso jatkaa nousemistaan yhtä kovalla vauhdilla kuin tähän mennessä, on meillä kolmen vuoden päästä käsissämme oikeasti hyvää suomalaista supersankarisarjakuvaa, joita arvostellessa ei tarvitse liikaa katsoa puutteita läpi sinivalkoisten sormien.

Keskustelua MKKEntertainmentin lehdistä

Arvostelu: Suomen Puolustajien Liittouma 2/2007

Arvostelu: MKKPictures 1/2007

SPL-karkkeja saa festareilta

Arvostelu: Suomen Puolustajien Liittouma 1/2007

Arvostelu: MKKPictures 4/2006

Arvostelu: MKKPictures 1/2006

Arvostelu: MKKPictures 2/2005

Arvostelu: MKKPictures 1/2005

MKKEntertainmentin kotisivu:
http://www.mkkentertainment.com

Jii Roikonen: Valoa
96 sivua, mv, liimanid.
Painanut: Otavan Kirjapaino, Keuruu
Kustantanut: LIKE 2007

Jii Roikonen on 1970 Juvalla syntynyt, Lahden kautta oululaistunut sarjakuvataiteilija, joka tunnetaan parhaiten Jasso-kissastaan.

Valoa on toissa vuonna julkaistun Mustaa-albumin sisarteos, ja siihen koottu materiaali on enimmäkseen 1990-luvun alusta ajalta ennen Jassoa. Albumin sarjat ovat ilmestyneet aiemmin pääosin sarjakuvaseurojen julkaisuissa ja muissa pienlehdissä.

Roikoselta on viime aikoina julkaistu myös uutta materiaalia. Egmont kustansi keväällä Pauli Kallion käsikirjoittaman ja Jiin piirtämän FC Palloseura -albumin Pakki, toppari, kärkimies, veskari. Lisäksi Egmont on vastikään julkaissut lahjakirjamaisen Jasson aamugirjan sekä viime vuoden loppupuolella albumin Jasso ja hillitön hoitokoti.

FC Palloseuralla ja Jassolla tavoitellaan lähtökohtaisesti suurempaa yleisöä kuin Valoa-kirjan pienlehdistä poimituilla sarjoilla, ja sen huomaa valitettavan selvästi. Kokooman sarjojen irroittelevaan surrealismiin ja hauskuuteen verrattuna esimerkiksi FC Palloseuran kliininen piirrosjälki aiheuttaa puistatusta.

Omasta mielestäni Roikonen on juuri näissä Valoa- (ja Mustaa-) kokoelman lyhyissä tarinoissa parhaimmillaan. Esimerkiksi ennenjulkaisematon Lapsusmuistoja, sukupuolirooleja sekoittava romanttinen Vasten tai vainoharhainen Valittu ovat riemastuttavia ja puhuttelevia lyhäreitä. Parasta pienlehtisarjakuvaa, jonka kasaaminen kokoelmiksi on perusteltua.

Valoa-alpparin loppupuolelle on koottu Jasso-lehdistä tutun Zwark-avaruusklovnin ihmeellisiä seikkailuita. Ne ovat muita tarinoita laveampia ja näyttävät hieman liian isossa koossa julkaistuilta tässä kirjassa. Mutta niidenkään viihdyttävyyttä ei käy kiistäminen.

Keskustelua Jiin töistä Kvaakissa
Jasso ja hillitön hoitokoti -arvostelu
Jasson ja Jiin nettisivut

William Vance – Jean van Hamme: XIII Osa 5 – Hälytystila
Alkuteos: XIII 5 – Rouge Total (Dargaud Benelux 1988)
ISBN 952-5602-47-8

William Vance – Jean van Hamme: XIII Osa 6 – Tapaus Jason Fly
Alkuteos: XIII 6 – Le Dossier Jason Fly (Dargaud Benelux 1989)
ISBN 952-5602-48-6

Väritys: PETRA
Suomentaja: Kirsi Kinnunen
Painoi: Painotalo Auranen, Forssa

Arktinen Banaani 2006
Nidottuja, molemmissa 48 värisivua
Ovh á 9,90 €

Arktisen Banaanin julkaisema XIII-albumisarja jatkaa etenemistään kiitettävällä vauhdilla. Kuusi albumia reilussa kahdessa vuodessa suomeksi on hatunnoston arvoinen suoritus. Ja mikä parasta, vaikka kyseessä on eurooppalainen laadukas albumisarja, sen julkaisua ei olla lopettamassa kesken! (Jos äskeisen lauseen huumori meni ohitse, tarkista esim. Largo Winchin, Comanchen, Alef-Thaun tai vaikkapa Valhallan suomenjulkaisujen kohtalo.) Henkilökohtaisesti aina sarjakuva-arvostelua laatiessani tekeekin mieleni kumartaa kustantamolle siitä että kyseinen julkaisu on päivänvalonsa nähnyt. Niin nytkin.

Kahdessa uusimmassa XIII:ssä saadaan päätökseensä ensimmäinen tiivis tarinarynnistys ja aloitellaan uutta. Viitosalppari Hälytystila solmii armollisen monta langanpätkää, joita on heitelty ensimmäisestä osasta alkaen. Pieni hengähdystauko onkin paikallaan niin päähenkilölle kuin lukijallekin, sen verran armottomalla tempolla tarinassa on edetty. Poliittinen juonitteluvyyhti saa tyydyttävän päätöksensä totutun tasokkaassa albumissa.

Päähenkilö XIII eli ’Jason Fly’ ei silti vieläkään ole varma siitä kuka oikeasti on. Kuutosalbumi alkaa XIII:n lähtiessä selvittämään menneisyyttään siihenastisten johtolankojen pohjalta. Hän päätyy pikkuiseen vuoristokylään nimeltä Greenfalls. Ja sarjan nimi ei olisi XIII jollei päähenkilömme olisi pian taas kaulaansa myöten mysteereissä.

Saadessani käsiini tuoreet XIII:t luin alkajaisiksi neljä aiempaa osaa. Ihastuin aikoinaan kovasti LIKE:n julkaisemaan mustavalkoiseen albumiin, joka sisältää kolme ensimmäistä jaksoa. Banaanin värillisä albumeita jarruttelin lukemasta kunnes oli tarpeeksi uusia jaksojakin käsillä. Ja totta vie, Vancen grafiikka on kyllä värillisenä ja kunnon koossa helkutin paljon kauniimman näköistä kuin mv:nä! Moneen kertaan teki vain mieli jäädä ihastelemaan kuvien kauneutta, varsinkin alkupään albumeissa. Väritystäkään ei käy moittiminen.

Juoni taas eteni niin tiiviisti ensimmäiset viisi albumia, että kutonen ei tuntunut ihan niin vetävältä. Voi myös olla että liian monen Marvel-sarjakuvan lukeminen nuorena on tuhonnut kykyni nauttia juonikuviosta ”sankari lähtee selvittämään menneisyyttään josta ei muista mitään”. Wolverinessa kun ei 90-luvulla juuri muita ideoita ollutkaan. Mutta ei siitä sen enempää. Asioista perillä olevat tahot väittävät että XIII:n meno vain paranee mitä pitemmälle tarina etenee. Jään odottamaan ensi vuonna ilmestyviä (?) kahta seuraavaa albumia.

Hälytystilan tai Tapaus Jason Flyn suomennoksesta, painoasusta tai paperista ei ole mitään pahaa sanottavaa. Erittäin huolellista työtä koko ketjulta. Arktinen Banaani osaa hommansa.

Keskustelua XIII:stä Kvaakissa