 |
 |
Viimeinen Batman-tarina kokoaa yksiin kansiin Neil Gaimanin kirjoittamat Batman-tarinat. Kuvittajiksi on valikoitu joukko alansa huippuja. Kirjan päätarina summaa Batmanin uraa vastaavassa hengessä kuin Teräsmiestarina “Mitä tapahtui huomispäivän miehelle?”.
Batman: Viimeinen Batman-tarina
sisältää tarinat: Mitä tapahtui Viittaritarille?, Musta ja Valkoinen maailma, Pavane, Perisyntejä, Milloin ovi on ovi
Teksti: Neil Gaiman
Kuvat: Andy Kubert, Simon Bisley, Mark Buckingham, Mike Hoffman, Bernie Mireault
Suomennos: Jouko Ruokosenmäki
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab, 2010
132 sivua Leveys 170 mm. Korkeus 260 mm.
kovakantinen, 4-v.
ISBN 978-952-233-307-0
Suositushinta 25,90€
 |
Mitä tapahtui viittaritarille? -tarinassa pääsemme keskelle Batmanin hautajaisia. Sinne on kokoontunut suuri joukko hänen ystäviään ja vihollisiaan. Kaikilla on oma versionsa tapahtumista, jotka johtivat Batmanin menehtymiseen. Jokainen tarina on erilainen, mutta on niissä jotain samaakin.
 |
Gaiman kuljettaa tarinaa hallitusti ja rauhallisesti. Ehkä hieman liiankin rauhallisesti, sillä tarinassa ei loppujen lopuksi tunnu tapahtuvan juuri mitään. Painopiste on enemmänkin tunnelman luomisessa. Valitettavasti tässä luomistyössä ei täysin onnistuta, sillä kuvien yksityiskohdat vievät huomion itse tarinasta.
 |
Tarina on kunnianosoitus lukuisille taiteilijoille, jotka ovat vuosikymmenten saatossa jättäneet oman jälkensä viittaritarin olemukseen. Sivut ovat täynnä hieman erilaisia tulkintoja sarjan keskeisistä hahmoista. Vähänkin useamman Batman-tarinan lukenut voi tunnistaa useiden huipputekijöiden tyylejä. Kuvista löytyy niin Frank Millerin, Kelley Jonesin kuin Dave McKeanin näkemyksiä hahmoista. Vähäeleinen tarina ei jaksa pitää otteessaan, kun huomio kiinnittyy hahmojen muuttuvaan olemukseen ja sitä jää miettimään, että kukas se piirsikään hahmon tuolla tavalla. Sisältönsä puolesta tarina muistuttaa Alan Mooren Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liigaa, joka myös sisälsi lukemattomia viittauksia muihin teoksiin. Ainut ero teosten välillä on se, että KMHL:ssa tarina toimii erinomaisesti, vaikkei lukijalla olisikaan mitään tietoa viittauksien kohteista.
 |
Andy Kubert sen sijaan hoitaa osuutensa todella taidokkaasti. Oman, toimivan tyylinsä lisäksi hän osaa uskomattoman hyvin mukailla toisten taiteilijoiden kynänjälkeä. Kuvat ovat täynnä kiinnostavia yksityiskohtia ja tuttuja hahmoja. Usein huomaa unohtuneensa muistelemaan eri hahmojen nimiä ja heistä lukemiaan tarinoita. Jossain kohdin tarinan eteneminen kuitenkin hieman takeltelee, kun hahmojen ulkoinen olemus muuttuu häiritsevän paljon.
Uudelle lukijalle tarina voi olla joko turhauttava, hienovaraisine viittauksineen muihin tekijöihin ja lukuisiin hahmoihin, tai sitten mielenkiinnon herättävä. Toivottavasti jälkimmäisiä on enemmän ja monipuolinen kurkistus Batmanin maailmaan houkuttelee tarttumaan muihinkin Batman-tarinoihin.
 |
Albumin muut tarinat ovat lyhyitä kertomuksia, joissa keskitytään muihin hahmoihin kuin Batmaniin. Niissä käydään läpi Myrkkymuratin ja Arvuuttajan syntytarinat sekä tehdään huvittava ajatusleikki, jossa sarjakuvahahmot ovat kuin tv-sarjan näyttelijöitä. Kaikki muut tarinat ovat aiemmin suomentamattomia paitsi Musta ja valkoinen maailma, joka nähtiin jo ensimmäisessä Batman: Musta ja valkoinen -kokoomassa. Sillä kerralla tarina ei ollut ihan kokooman ykköskastia, mutta tällä kertaa se erottuu edukseen. Harmi vain, että tarinan painojälki näyttää kehnommalta kuin vanhemmassa suomennoksessa. Muilta osin kirjan painojälki on kuitenkin moitteetonta.
Kokonaisuutena Viimeinen Batman-tarina ei ole täysosuma, mutta on se kuitenkin huomattava parannus viime vuoden tarjonnasta. Jos vuodessa tulee vain yksi Batman-julkaisu, niin odotukset ovat korkealla ja pettymys seuraa turhankin helposti. Luonnollisesti Gaimanin nimi on tuttu laajalle yleisölle, mutta pitkäaikaisen lukijan harras toive olisi, että lopulliset julkaisupäätökset tehtäisiin teoksen laadun eikä tekijöiden nimekkyyden perusteella.
Keskustele Viimeisestä Batman-tarinasta Kvaakissa.