Suomalaisen sarjakuvan rasavilli ja undergroundin mahtimies

Jarno Markuksen kauneimmat

“Sinun ruumiisi ja sielusi kokee nyt kummia. Minun tehtävänäni on helpottaa taakkaasi.” – Kuukautiskaveri

“Sä voit leipoa omalla ajallas, et meidän yhteisellä.” – Heikki Mulkero

“Maailma kätkee suuria salaisuuksia poveensa, ja luulen, että saamme pian kouraista yhtä oikein kunnolla.” – Stig Högbacka

Jarno Latva-Nikkolan 2000-luvun undergroundsarjakuvissa on oma kieroutunut, säälimätön logiikkansa – ne hätkähdyttävät, pelottavat ja lopuksi naurattavat. Tekijän luoman omituisen todellisuuden takana on puhdasta, idealistista kauneutta. Graafista suunnittelua ja sarjakuvaa opiskellut tekijä tunnetaan tummasävyisestä huumorista, hillittömistä henkilöhahmoista sekä sarjakuvien pohjalta paljastuvasta periksiantamattomasta asenteesta.

Jarno Markuksen kauneimmat kokoaa yhteen tekijän sarjakuvia sekä piirroksia lapsuudesta tähän päivään. Syntyjään kurikkalaisen, nyttemmin helsinkiläistyneen Latva-Nikkolan piirrokset ovat karkean karismaattisia, vapautuneita purkauksia. Samalla niissä on jotain perin suomalaista – karvahatun hajua, autioituneen maaseudun lakeja ja arjen kuristavaa otetta.

Jarno Markuksen kauneimmat
Tekijä Jarno Latva-Nikkola

Englanninkielinen käännös Tuomas Rantala ja Viljami Jauhiainen
Kassa numero 5 – sarjan tekstaus Marko Latva-Nikkola
Kustantaja Huuda Huuda
Painatus OzGraf, Puola, 2010
ISBN 978-952-5724-10-3 / HUUDA-19
140 sivua, nid., pk, 160 x 240 mm, mv/väri
Ovh 17 euroa
© Jarno Latva-Nikkola ja Huuda Huuda 2010

Erinomaisen Tunteiden maisterin jälkeen vuorossa on antologiamuotoinen kokoelma Jarno Latva-Nikkolan lyhytsarjakuvia, joista yli puolet on ilmestynyt aikaisemmin eri julkaisuissa, mm. Glömpissä, Kutissa ja Sarjarissa. Nämä ansaitsevat silti paikkansa omassa albumissaan.

Teosten pituus vaihtelee yhden ruudun kuvista 23-sivuiseen, karmaisevaan kummitustarinaan, Kiimanevan kauniiseen Reginaan. Kiimaneva on ihan oikea paikka Kurikassa, taustoittavaa tarinaakin olisi ollut hauska lukea.

Värillinen Lapsuuteni savotat ylittää myös 20 sivua, joskin on episodimaisempi ja muistuttaa Pauli Kallion lapsuustarinoita, joskin Jarnon henkilöt ovat selvästi turmeltuneempia. Vakihenkilöitä ovat siellä täällä, kannesta alkaen, esiintyvä Jarno itse, sekä kolmessa omassa sarjassaan esiintyvä Mulkeroiden perhe, suomalaisen perhe-elämän kauhukuvaus. Myös tuttujen lasten sarjakuvien ja kirjojen hahmojen näköistä porukkaa vilahtelee.

Piirrosjälki vaihtelee eri sarjoissa, ja paikoin voisi melkein kuvitella että kirja on

kooste useamman samanhenkisen taiteilijan töitä, mutta ehtaa Latva-Nikkolaa kaikki ovat, välineet vain vaihtelevat. Tasosta ei tingitä. Mitä pidempi sarja, sitä enemmän tarinakeskeiseksi mennään, yhden sivun ruuduissa painotus on grafiikassa, ja väliin mahtuu kaikkea mahdollista absurdismista arkirealismiin, jotka

toki kohtaavat toisinaan samassa tarinassakin. Sarjoissa suomalainen kalervopalsalainen hulluus kytkeytyy moderniin kaupunkilaissekopäisyyteen, kuten sarjassa Kassa numero 5, jonka henkilöt muistuttavat Tunteiden maisterin pariskuntaa. Jotkut lyhyemmät sarjat olisivat olleet kotonaan Pahkasiassa, vaikka Avoimet suhteet -tarina, mutta useimmat eivät.

Englanninkieliset käännökset seuraavat ladottuna jokaisen sivun alareunassa, joten

kirjaa voi suositella ulkomaisellekin lukijalle oppaana suomalaiseen sielunmaisemaan. Aivan kaikille tätä ei voi suositella, ei ainakaan jos odottaa perinteistä suomalaista huumorisarjakuvaa. Jarno Latva-Nikkola iskee paria kolmea astetta raadollisempaa tarinaa kuin alan ykkössuosikit. Kati Kovácsin ja Rojun töistä pitäville nämä jutut ovat omiaan, vaikka kyseessä onkin miesnäkökulma, mutta herkkä poika Jarno osaa olla, ja tuo tunteensa paperille henkilökohtaisella tasolla. Eikä suositella tätä kerralla ahmittavaksi myöskään, jokainen sarja antaa ajattelemisen aihetta reippaasti, ja uusintalukeminen tuo vielä uutta syvyyttä.

Olisin arvostanut teosten tekovuosien ja alkuperäisten julkaisujen luetteloa, jos sellainen olisi tässä ollut.

Puolalainen painojälki on hyvää. Selkään olisi voinut painaa myös kirjan ja tekijän nimet. Värit eivät aina ole kohdallaan, mutta tässä se on ilmeisesti tehokeino.

Ulkomailla painatus on nykyään valitettavan yleistä suomalaisilla pienkustantamoilla, kun suomalaisissa painotaloissa laadun ja hinnan suhde eivät kohtaa. Suurilla kustantamoilla on taas perinteisesti omat kirjapainonsa. Koko on myös tällä kertaa hyvä. Tunteiden maisteri oli pokkarikokoisena turhan pieni.

Tunteiden maisteri arvosteltu Kvaakissa
Keskustele Jarno Latva-Nikkolan töistä Kvaakissa