“Minä olen Jumalan verikoira, ja revin noituuden ulos rahvaan selkänahasta!”
 |
Suomalaisen noidan elämäntarinan kertova M.A. Jeskasen Santala on täynnä loitsuja, aarnivalkeita, piruja ja mahtien taitoa. Nuori Santala maksaa kalliin hinnan maailman salaisuuksien oppimisesta ja joutuu astelemaan karuille poluille kädet viattomaan vereen tahrautuneena. Sarjakuvanovelli on viimeinen luku kirjalle Perkele – myytillisiä tarinoita, sekä jatkoa sen Blåkulla-tarinan suuren noitien metsästäjän, Laurentius Hornauksen, hurjiin vaiheisiin.
Kirjassa vanhan kansan myytit sekoittuvat railakkaalla otteella historiallisiin henkilöihin ja ajankuvaan.
pahuus kauan elämästä
Santala – Perkele II
Kertonut ja piirtänyt M. A. Jeskanen
Kustantaja WSOY
Painopaikka Bookwell Oy, Porvoo 2011
Kovakantinen, mustavalkoinen, 273 X 204 mm, sidottu, 154 sivua
Ovh 26,00
ISBN 978-951-0-37908-0
© Mikko A. Jeskanen
 |
Perkeleelle luvattiin jatkoa jo keväällä, kun se ilmestyi. Santala – Perkele II on nyt ilmestynyt, mutta ei tämä ole sille varsinaisesti jatkoa. Perkele sisälsi kuusi sarjakuvanovellia, joilla ei ollut muuta yhteistä keskenään kuin teema. Santalassakaan ei ole Perkeleeseen muuta yhteyttä kuin teema. Paitsi noitien metsästäjä Laurentius Hornaus nähtiin jo Perkeleen Blåkulla-tarinassa.
Nyt on kyseessä yksi, yhtenäinen tarina joka jakaantuu kolmeen lukuun. Jeskanen on ilmiselvästi suunnitellut tarinan julkaistavaksi kolmen erillisen albumin jatkokertomuksena. Perkelettä ohuempi kirja on kyseessä, siitä olisi saanut neljä albumia. Hinta on sama. Mutta ei se mitään, tämä on vielä parempi! Tarinoiden rakenteen vuoksi nämä eivät ole vain aivan vertailukelpoisia.
 |
Ensimmäinen luku, Tyhmä poika, kertoo Santalan tietojen ja taitojen alkuperän. Tapaamme ikivanhan venäläisen noidan, ja lukuisia hirviöitä. Ja nuori mies tekee mitä nuoren miehen on tehtävä, saatuaan suuren voiman. Suurta vastuuta ei seuraa mukana, niin käy vain ulkomaisille teinisupersankareille.
Toinen luku, Tiedon mahti, esittää kolme lyhyempää episodia Santalan elämänvaiheilta. Santala vaeltaa pitkin Suomenniemeä. Tylylle isännälle opetetaan vieraanvaraisuuden merkitys, pirun pojalle tapoja, ja nuoruus palautuu mieleen kun samaani parantaa tytön, jota kyy on päässyt puraisemaan haaroväliin.
Kolmas luku, Uusi aika on Santalan paluu juurilleen ja tilinteko menneisyytensä kanssa. Edellisiin lukuihin viitataan. Pojanpojan on tarkoitus saada Santalan kyvyt perinnöksi, mutta miten käy? Ja noituuden pelko voittaa sukurakkauden kun noitien metsästäjä saapuu kylään.
 |
Lukujen aluissa ja lopuissa seurataan irrallisen tuntuisina välähdyksinä Laurentius Hornauksen kasvua Ruotsinmaalla.
Santala on siis erillinen teos, jonka voi lukea vaikkei tietäisi Perkeleestä mitään. Kyseessä on mahtavan noidan, tietäjän, samaanin elämäntarina.
 |
Piirrosjälki on samanlaista kuin viimeksikin, elävää ja ilmeikkään rosoista ja kerronta on huippuluokkaa, pitkäjänteistä. Santalan kertoessa saunassa tarinaa Martti Lutheruksen veljen viime hetkistä, Jeskanen käyttää taas puupiirrostyyliä. Tässä kirjassa se on vähäisempää kuin Perkeleessä. Mahtava eepos on kyseessä, Perkeleestä pitäneille takuuvarmasti suositeltava. Huumori on vähäisempää, tai se on ainakin erityylistä, tummempaa.
Mitä seuraavaksi? Santalankin edesottamuksia olisi mahdollista tehdä lisää, sijoittuen ensimmäisen ja kolmannen luvun väliin. Mutta ehkä Jeskanen tahtoo siirtyä eteenpäin.
Perkeleestä on otettu myös uusi painos. Molemmat kirjat sopivat hyvin suomalaisen kansanperinteen tai kauhutarinoiden ystäville joululahjaksi.
Perkele – Myytillisiä tarinoita arvioitu Kvaakissa
Keskustele M.A. Jeskasen sarjakuvista Kvaakissa
http://www.thedarkestpitsofhell.com/santala/