JENGISOTA 145
 |
Tarina: Jens Lapidus
Kuvitus: Peter Bergting
Suomennos: Anu Koivunen
Alkuteos: Gängkrig 145
Kustantaja: Like Kustannus, 2010
164 sivua, 22,7 x 15,8 cm
Nidottu, pehmeäkantinen, nelivärinen
ISBN: 987-952-01-0447-4
ovh. 25,00
Jengisota 145 -sarjakuvalla on kiinnostavat lähtökohdat. Sen kirjoittaja Jens Lapidus on yksi Ruotsin tämän hetken suosituimpia rikoskirjailijoita. Hänen esikoisromaanistaan “Rahalla saa” tehtiin myös onnistunut elokuva. Sarjakuva-albumi linkittyy Lapiduksen “Stockholm Noir” -romaanitrilogiaan henkilöhahmojen kautta. Albumin piirtäjä Peter Bergting on pitkän linjan kuvittaja, joka on piirtänyt sarjakuvia pääasiassa Yhdysvaltojen markkinoille (mm. Strange Girl, Dungeons&Dragons, Portent sekä Frank Frazetta’s Creatures). Hän on tehnyt paljon fantasia-aiheista sarjakuvaa, mutta Jengisota 145:n realistinen kaupunkimiljöökin piirtyy uskottavasti.
Lapidus on ottanut sarjakuvailmaisun taidokkaasti haltuun. Hän ei ole tukehduttanut tarinan rytmiä liiallisella proosallisella narratiivilla, vaan on antanut pätevälle piirtäjälle tilaa kuljettaa tarinaa. Jengisota 145:ssä on kiivas jännityselokuvan tempo, kohtaukset ovat tiukkoja ja lyhyitä, minkä ansiosta 150:n sivun tarinaan mahtuu pitkä tarinan kaari. Bergting hallitsee elokuvallisen sarjakuvakerronnan hienosti. Hän on myös vastuussa sarjakuvan värimaailmasta, joka välittää vaihtelevia tunnelmia onnistuneesti.
Tarina kerrotaan rikoskonstaapeli Hägesrtömin ja jengikriminaali Mahmudin näkökulmista. Rinnakkaiskerronta toimii hyvin kuvaamaan tapahtumaketjua, jossa jokainen yrittää toimia oman näkökulmansa mukaisesti oikein, mutta tilanne vain pahenee kaikkien osalta. Yökerhosta alkaneet tapahtumat pistävät arabien ja jugoslaavien jengit vastakkain ja Hägerström yrittää estää tilanteen eskaloitumista. Tietyt kovanaama-kliseet kai kuuluvat genreen, mutta niitä tasapainotetaan raadollisella realismilla. Hägerström yrittää toimia sankarietsivän tyylillä, mutta poliisiproseduurit ja säännöt tulevat jatkuvasti vastaan. Lapidus on pääasialliselta ammatiltaan puolustusasianajaja, ja hän hyödyntää asiantuntemustaan tarinan aitoutta lisäämään.
Bergtingin roolia albumissa ei sovi vähätellä, hän paitsi kuljettaa tarinaa hallitusti, tekee matkan mielenkiintoiseksi vaihtelevilla kuvakulmilla ja sopivalla määrällä yksityiskohtia, jotka juurruttavat tarinan Tukholman betonilähiöihin. Jengisota 145 on mukaansatempaava, viihdyttävä jännäri, joka on ammattitaidolla ja pieteetillä toteutettu. Toivoa sopii, että sama tiimi jatkaa tarinaa, yhteistyö on siksi saumatonta.
Albumissa on bonuksena muutama sivu prosessin kuvausta käsikirjoitus- ja luonnosnäytteineen sekä lyhyt novelli, joka linkittyy sarjakuvan tarinaan ja “Rahalla saa” -romaaniin. Se on kerrottu Javier-sivuhenkilön suulla. Sinänsä kiinnostava ajatuksenomainen kerronta alkaa hiukan rasittamaan muutaman sivun jälkeen, mutta proosapala valottaa Lapiduksen fiktiivisten hahmojen maailmaa uudesta näkökulmasta.