Urheat jediritarit johtavat tasavallan klooniarmeijaa taisteluissa petollisia separatisteja vastaan. Valomiekkoja, avaruustaisteluja, ääliödroideja, ja mikä tärkeintä, kuolleita gunganeita. Mitäpä muuta Tähtien sota -sarjakuvalta enää toivoisi.
 |
STAR WARS – REPUBLIC: KLOONISODAT
Suomennos: Topi Makkonen
Egmont Kustannus Oy
Alkuperäisessä Tähtien sodassa ohimennen mainitut Kloonisodat alkoivat neljännesvuosisadan odotuksen jälkeen (ainakin niille, jotka ovat olleet olemassa yli neljännesvuosisadan) Kloonien hyökkäys -elokuvan lopussa. Ennakkotietojen mukaan Kloonisodat päättyvät vuonna 2005 ensi-iltansa saavan, viimeisen Tähtien sota -elokuvan alussa. Itse sodan kulku on jätetty romaanien, sarjakuvien, tietokonepelien ja animaatiosarjan kuvattavaksi. Sarjakuvien osuus Kloonisodista alkaa tästä.
Julkaisu sisältää useita erillisiä tarinoita, jotka karkeasti ottaen muodostavat kaksi kokonaisuutta, Kaminon ja Ohma-D’unin taistelut. Lähes jokaisella tarinalla on kuitenkin eri tekijäjoukko, ja laatu on varsin vaihtelevaa. Aloitetaan ensimmäisestä, ja kuinka ollakaan, myös parhaasta.
SACRIFICE
Tarina: John Ostrander
Kuvitus: Jan Duursema
Väritys: Joe Wayne
Jediritarit Quinlan Vos ja Aayla Secura yrittävät saada käsiinsä separatistien taistelusuunitelmia sisältävän tietolevyn. Poikkiteloin asettuvat kaikenkokoiset ja -näköiset rosvot ja juonittelijat, sekä myös jätekuiluissa tunnetusti hyvin viihtyvä dianoga-hirviö.
Vanha konkari John Ostrander vie jedit Tähtien sota -universumin hämärimpiin loukkoihin, muttei venytä reipashenkisen toimintaseikkailun konseptia repeämispisteeseen saakka. Synkistä mietteistään huolimatta jedit syöksyvät surman suuhun oikeuden puolesta silmiään räpäyttämättä, ja käyttävät luontevasti jedivoimiaan kiperimmistä tilanteista selviytyäkseen.
Tarinaltaan yhdentekevästä Darth Maul -minisarjasta luettavan tehnyt Jan Duursema on tässä tarinassa parhaimmillaan. Viimeistely on tehty digitaalisesti suoraan lyijykynäpiirroksista. Lopputulos ei ole aivan yhtä omintakeisen näköinen kuin samalla menetelmällä tehdyssä, Ryhmä-X:ssä parhaillaan julkaistavassa Originissa, mutta eloisien tummien pintojen lisäksi hyöty näkyy erityisesti siinä, että Duurseman tarkka ja varma viivankäyttö on säilynyt muuttumattomana.
ASEVELJET
Tarina: John Ostrander
Kuvitus: Jan Duursema
Tussaus: Dan Parsons
Väritys: Joe Wayne
Kourallinen jedejä, joukossaan Obi-Wan Kenobi sekä hänen padawan-oppilaansa Anakin Skywalker, kokoontuu Kaminolle puolustamaan kloonitehtaita separatistien hyökkäykseltä. Anakinin salaisuudet rasittavat hänen suhdettaan mestariinsa, ja Obi-Wan epäröi päästää oppipoikaansa hävittäjän ohjaimiin.
Ostrander tavoittaa hyvin tarkasti Obi-Wanin ja Anakinin persoonallisuudet. Ostrander ei yritä viedä Voiman pimeää puolta lähestyvän Anakinin tarinaa eteenpäin, vaan esittelee uskottavasti tilanteen, johon Kloonien hyökkäys -elokuvan tapahtumat ovat johtaneet. Juoni on vaatimaton, mutta riittää puitteiksi muutamalle Tähtien sodan perinteiden mukaiselle, komealle taistelukohtaukselle.
Myös Kloonien hyökkäyksen sarjakuvasovituksesta vastannut Duursema tekee päähenkilöistä esikuviensa näköiset, ilman että hahmot näyttävät jäykiltä tai mallista piirretyiltä. Parsonsin tussaus toimii, muttei vedä vertoja ensimmäisessä tarinassa nähdylle Duurseman omalle kynänjäljelle.
JANGON PERINTÖ
Tarina: Haden Blackman
Kuvitus: Stephen Thompson
Tussaus: Ray Kryssing
Väritys: Joe Wayne
Separatistien taisteludroidien lähestyessä kloonilaboratorioita jedit saavat tukea erikoistehtäviin tarkoitetuilta ARC-kloonisotureilta. Lasertykit räiskyvät ja valomiekat viuhuvat.
Toimintapainotteinen tarina esittelee uuden kloonisoturityypin, joka on normaalia voimakasluonteisempi ja yksilöllisempi. Temppu on oikeastaan George Lucasin nykyisen maailmankatsomuksen valossa hieman kyseenalainen, sillä kloonien yleisen persoonattomuuden on tietenkin tarkoitus selittää, miksi alkuperäisessä trilogiassa sankareiden vapaamielisesti lahtaamia Imperiumin iskujoukkoja kohtaan ei tarvitse tuntea sääliä (Ja Greedohan ampui ensin, katsokaas). Tähän tarinaan konsepti kuitenkin tuo ihan mukavan lisäulottuvuuden, kun kloonisoturit eivät vain roiku mukana vastaanottamassa jedien käskyjä.
Thompsonin kuvitus jatkaa Duurseman korkeaa tasoa. Obi-Wanin ja Anakinin näköisyyksiä hän ei hallitse yhtä hyvin, mutta hänen taistelukohtauksensa ovat aavistuksen verran jännittävämmän näköisiä. Väritys näyttää hieman karkeampaan tussaustyyliin sopeutetulta, eikä lopputulos ole aivan yhtä “tuotetun” näköinen kuin edellisissä tarinoissa.
LOPPUA EI NÄY
Tarina: Scott Allie
Kuvitus: Tomas Giorello
Tussaus: Ray Kryssing
Väritys: Joe Wayne
Jedin paluusta tutut mon calamarit osallistuvat Kaminon taisteluun separatistien riveissä. Egmontin edellisen Star Wars -spesiaalin tarinan kirjoittanut Allie ei ole onnistunut luomaan tarinaan minkäänlaista dramaattista rakennetta, vaan juoni valuu vetelästi alusta loppuun.
Poikkeuksellisen taitava kuvittaja olisi ehkä voinut ruutusommittelun avulla tuoda tarinaan jonkinlaista rytmiä ja rakennetta, mutta Giorellon kuvitus toimii vain yksittäisten ruutujen tasolla. Varsin hyvin toimiikin, ja toisiaan erivärisillä säteillä ampuvat avaruusalukset ovat tietysti jännän näköisiä, mutta kuvista ei muodostu erityisen kiinnostavaa tarinaa.
SODAN UUDET KASVOT
Tarina: Haden Blackman
Kuvitus: Tomas Giorello
Tussaus: Curtis Arnold
Väritys: Joe Wayne
Jedit matkaavat kloonisoturien kanssa Naboon järjestelmään turvaamaan gunganien siirtokuntaa Ohma-D’unin kuussa. Vastassa on taisteludroidien lisäksi kaksi jedien tappamiseen erikoistunutta supersoturia.
Tämä spesiaalin päättävä tarinakokonaisuus muistuttaa enemmän huonoa supersankarisarjakuvaa kuin Tähtien sotaa. Blackman esittelee kaksi uutta pahista, jotka ovat niin pahoja, että ne vaivatta tappavat yhden jedin. Ja se oli vielä ihan hirveän lihaksikas jedi, joten näiden pahiksien on pakko olla tosi kovia!
Giorellon kuvitus on edelleen pätevää, muttei tälläkään kertaa onnistu pelastamaan kehnoa tarinaa. Ainoa asia tässä tarinassa, joka varmasti miellyttää tiettyä osuutta Tähtien sota -faneista, on ympäriinsä retkottavat kuolleet gunganit. Valitettavasti vain yksikään heistä ei ole Jar-Jar.