Sokkeloista sarjakuvaa

Return to Labyrinth on neliosainen mangasarja, joka on jatkoa Jim Hensonin vuonna 1986 ohjaamaan fantasiaelokuvaan “Labyrintti”. Nukkemestari Henson tunnetaan parhaiten Muppet-show’sta. Peikkokuningasta näytteli elokuvassa David Bowie, ja hän on saanut lainata piirteensä myös sarjakuvahahmolle. Manga-sarjakuvan kannesta tuijottava tuttu poptähti hätkähdyttää ainakin vanhempaa lukijaa, nuoremmille Bowie saattaa jo olla ihan tuntematon.

Jim Henson’s Return to Labyrinth 1
Chris Lie (taide), Jake T. Forbes (teksti), Kouyu Shurei (kansi)
Käännös: Suvi Mäkelä ja Janne Suominen
Liimanid. 192 s., mv
Koko 127 x 189 mm
ISBN 978-952-469-908-2
Egmont Kustannus Oy Ab 2008
Painopaikka Norhaven, Tanska
Suositushinta 6,70 €

Peikkokuningas Jareth on toteuttanut aikoinaan itselleen anastamansa ja sitten menettämänsä Toby-pojan toiveita monen vuoden ajan. Toiveiden toteutuminen on tosin aikaansaattanut usein enemmän harmia kuin hyötyä niin koulussa kuin kotana. Jarethilla on myös yhä omatkin henkilökohtaiset toiveensa pojan suhteen…

Murjottaahan sitä kun otsatukka on aina silmillä...
Murjottaahan sitä kun otsatukka on aina silmillä…

Alkuperäisessä elokuvassa isosisko Sarah pelasti pikkuveljensä harkitsemattoman toiveen jälkeen Labyrintistä, mutta nyt sinne jälleen palataan. Toby tuntee yhtä aikaa sekä vastenmielisyyttä että yhteenkuuluvuutta peikkojen valtakuntaa kohtaan. Sarah on kasvanut aikuiseksi naiseksi eikä alun jälkeen ole enää mukana tapahtumissa.

Mangapuristit kiristelevät tietty hampaitaan tämänkin opuksen kohdalla. “Se mitään mangaa ole!” No ei olekaan, vaan hauska sekametelisoppa länsimaista populaarikulttuuria ja mangatyyliä. Kannesta on kuitenkin vastuussa ihka aito mangataiteilija Kouyu Shurei, joka tunnetaan parhaiten yliluonnollisia elementtejä sisältävästä Alichino-mangasarjasta.

Onko labyrintti symboli mielen sokkeloista?
Onko labyrintti symboli mielen sokkeloista?

Chris Lie on tyyliään monipuolisesti mukauttava piirtäjä, jonka tuotannosta löytyy sellaisia sarjakuvia kuin G.I. Joe ja Drafted. Hän on toiminut myös lelusuunnittelijana. Jake T. Forbes on rutinoinut toimittaja, joka on sovittanut japanilaista sarjakuvaa länsimaisille kustantajille (Fullmetal Alchemist, Fruits Basket). Paluu Labyrinttiin on kuitenkin hänen ensimmäinen täysin oma tekstinsä. Seuraavaksi häneltä ilmestyy kloonisotien aikaan sijoittuva Tähtien sota -romaani “The Way of the Jedi”. Lisenssituotteet ovat siis tekijöille hyvin tuttuja, ja koska mangaformaatti on se, joka myy, on luonnollista että tuotteistaminen tehdään juuri tälle “alustalle”, ovat tekijät sitten monikulttuurisia amerikkalaisia tai sarjakuvateollisuudelle töitä paiskivia italialaisia.

Tästä sarjakuvakirjasta löytyy toki viitteitä myös Harry Potteriin, Aliceen Ihmemaassa ja M. C. Escherin kuuluisaan tauluun Suhteellisuus, joka on vaikuttanut Labyrintin ja Jarethin linnan arkkitehteihin mitä suurimmassa määrin. Tyyli vaihtelee sekin lyyrisestä fantasiasta alatyylin perseennäyttämisiin noin vain, minkä täytyy olla tarkoin harkittu (?) tehokeino. Mutta omimmillaan ollaan silloin, kun tapahtumat ja kuvat siirtyvät viehkon surrealismin maailmaan, ja joskus jopa sekopäiseen dadaan (ranskaa puhuvien kanahattujen hyökätessä). Elokuvan käsikirjoituksesta vastasi Monty Pythonista tuttu Terry Jones, jonka yhdessä Hensonin kanssa luomia velmun ventoja olentoja on uusien hahmojen ohella otettu tähän sarjakuvaan mukaan. The Jim Henson Company on ollut ihan virallisestikin mukana myös tämän sarjakuvan teossa.

Ranskaa puhuvien kanahattujen isku!
Ranskaa puhuvien kanahattujen isku!

Piirrostyyli on herkullisen yksityiskohtaista, jos kohta silmiä rasittavaa kun pitää tihruta kaikkia hienoja detaljeja. Netistä löytyvien näytteiden perusteella Chris Lie osaa piirtää anatomisesti oikeaoppisia ihmisiä. Labyrintissä hän sen sijaan toistaa joskus hiukan maneerisestikin mangan ns. pakollisia kuvioita; pientä rohkeutta omaperäisempään ilmaisuun olisi ainakin tämän lukijan toivelistalla. Suomennos on sujuvaa, vaikka haastetta on riittänyt sana- ja kuvaleikkien lokalisoinnissa. Jotkut lausahdukset ontuvat kuin vanha merirosvo (erityisesti oikeudenkäynnissä), mutta se nyt oikeastaan vain sopii kerronnan poukkoilevaan tyyliin. Painoasu ja toimitus ovat nekin laadukasta työtä.

Sivuhahmot ovat herkullisia tyyppejä kuten pikkuinen bondagekeiju Hana ja touhukas Tilupi-peikko. Jonkinlaisessa steampunk-maailmassa elävien häijyläisten rooli ja pormestarin palvelijatar Mopettin merkitykset jäävät vähän epäselviksi, mutta jatko-osissa heidänkin roolinsa varmasti selkenevät.

Jim Henson’s Return to Labyrinth antaa erilaisille ja eri ikäisille lukijoille omat lukutasonsa. Tarinan voi lukea lapsellisen hassuttelevana satuna, murrosikäisen kasvukertomuksena tai monikerroksellisena surrealistisena kertomuksena. Seuraava osa ilmestyy heinäkuussa 2008. Lisäksi Tokyopop tiedottaa, että muitakin Labyrintin maailmaan sijoittuvia tarinoita on tulossa.


Kuvat: Copyright © The Jim Henson Company

* * *

Voit keskustella Return to Labyrinthistä Kvaakissa.

Linkit: