Miron – Yläkerran huone on kansanomaiseen maalaisidylliin sijoitettu yliluonnollinen salapoliisimysteeri. Aura Ijäksen sarjakuvan hahmot ovat entuudestaan tuttuja Animessa ja Japan Popissa julkaistusta sarjasta Narulla. Miron ei kuitenkaan vaadi aiempien tarinoiden tuntemusta. Kärryillä pysymiseen riittää käsillä oleva sarjakuva.
 |
Miron – Yläkerran huone
Tekijä: Aura Ijäs
Julkaisija: Seitti
Koko: A5, 230 sivua
Painotalo Varteva, Vaasa 2012
ISBN: 978-952-93-0647-3
Hinta: 15.00 €
Sarjan nimikko- ja päähenkilö Miron saapuu salanimensä Richard Freyn turvin Honkakylän maalaisidylliin. Paikkakunnan puskaradio tietää kertoa Aili Santalan ylläpitämästä majapaikasta asukkaineen kaikenlaista ja pian Miron päätyy keskelle kylän hotelliin Siniseen hiireen linkittyvää mysteeriä.
 |
Miron – Yläkerran huone on hyvällä poljennolla etenevä mysteerikertomus. Sen pääjuoni soljuu loppuun saakka antaen lukijallekin sopivasti pähkäiltävää. Sujuvasti kerrotun tarinan lukee mielellään toistamiseenkin. Erityiskiitos kuuluu joidenkin sivuhahmojen puheenparsille. Ne toivat maalaiselämään uskottavuutta.
 |
Tarinan lopetus saattanee jakaa mielipiteitä puoleen jos toiseen. Jollain hienon hienolla tavalla se tuntuu olevan kuin toisesta tarinasta. Loppu tuo alun yliluonnollisen mysteerin huomattavasti lähemmäs lukijaa, arkipäiväistää sen. Ratkaisu kun pohjaa hyvin paljon perisuomalaiseen ongelmaan. Toisaalta juuri tämä perisuomalainen piirre sopii tarinan maalaismiljööseen tuoden mysteerin ja myytin keskelle arkista rosoisuutta.
Mutta ei kehuja ilman pientä motkotusta. Päähenkilön salanimi Richard Frey tuntuu päälle liimatulta ja lukija kysyy itseltään etteikö moinen nimi aiheuttaisi jopa Mironin oikeaa nimeä enemmän puheita ja ihmettelyä Honkakylän uteliaissa asukkaissa. Salanimen käytölle on rakennettu oma logiikkansa, mutta ehkä Miron olisi voinut miettiä sen käyttöä toistamiseenkin. Tälle asialle antaa kuitenkin helposti anteeksi tarinan viedessä mukanaan.
 |
Nimitarinan lisäksi Miron – Yläkerran huone sisältää kaksi lyhyttä sarjakuvatarinaa. Sekä Velka että Lipasto toimivat nekin ilman Narullan hahmojen tuntemusta, mutta saattaisivat toisaalta antaa lukijalle enemmän mikäli hän tuntisi hahmot. Molempien tunnelmapalojen luonne on ennen muuta hahmojensa syventämisessä eikä mitään varsinaista tarinallista koukkua ole. Molemmat sarjakuvanovellit ovat kuitenkin hyvä ekstra julkaisun loppusivuille, vaikka jälkimmäisen tarinan luonnosmaisempi ote rikkookin muutoin kauniisti tussatun pokkarin tyyliä. Yhteensä tarinat vievät julkaisusta parikymmentä sivua.
 |
Ijäksen kuvituksessa on omat vaikutteensa japanilaisesta sarjakuvasta. Nämä vaikutteet eivät kuitenkaan ole päälle liimattuja tai muutoinkaan häiritseviä. Tekijä on osannut suodattaa vaikutteensa sarjakuvan lopulliseen ilmeeseen juuri sopivasti. Miron ei leimaudu “mangaksi” eikä “mangavaikutteiseksi”. Se on sekä kuvituksellisesti että tarinaltaan viihdyttävää, suomalaista sarjakuvaa. Ennen muuta Miron näyttää juuri Aura Ijäksen sarjakuvalta.
Keskustele Yläkerran huoneesta Kvaakissa.
Katso myös Seitin sarjakuvien Kvaak-ketju.
Kuvat © Aura Ijäs
/* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:”Normaali taulukko”; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-priority:99; mso-style-parent:””; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:none; mso-hyphenate:none; text-autospace:ideograph-other; font-size:12.0pt; font-family:”Times New Roman”,”serif”; mso-bidi-font-family:Mangal; mso-font-kerning:1.5pt; mso-fareast-language:ZH-CN; mso-bidi-language:HI;}