Apureita on ollut viihdekirjallisuudessa mukana vuosisatoja. Yksi kuuluisimmista on 1600-luvun alussa ilmestyneen Don Quijoten aseenkantaja Sancho Panza. Mutta Don Quijote oli parodia aikansa suosituista ritariromaaneista,eli oli aseenkantajia esikuvissakin. Sherlock Holmesin tohtori Watson taas kirjasi teot talteen.
 |
Seikkailusarjakuvia lukevat tietävät, että ei ole kovin harvinaista, että sankarilla on usein mukanaan apulainen, ja näillä voi olla monenlaisia tarkoituksia.
Tärkein niistä on se, että sankarilla on joku, jolle puhua. Siksi apureita on.
Robin oli ensimmäinen
Tunnetuin ja ensimmäinen supersankarin sidekick on Robin, joka esiintyi ensi kerran Batmanin aisaparina Detective Comicsin numerossa 38, jo alkuvuodesta 1940. Vaikka Ihmepojalla on vihaajia, on totuus se, että Robin vakiinnutti Batmanin aseman DC Comicsin kakkossankarina Totinen Batman muuttui positivisemmaksi hahmoksi nopeasti nimenomaan Robinin tultua mukaan.
Nuoren apulaisen katsottiin olevan puhekaverin lisäksi samaistumiskohde kohderyhmälle, eli pikkupojille. 60-luvun toisen supersankarivillityksen aikana tuli vallalle käsitys, kun aikuiseksi kasvaneet sarjakuvafanit totesivat yleensä inhonneensa poikasidekickejä. Ne kun olivat ihan mahdottoman taitavia akrobaatteja yms., jota lukija ei yleensä ollut. Aikuista Batmania pikkupoika saattoi sentään ihailla ja haaveksia tulevansa isona Batmanin kaltaiseksi.
Robinin seuraajat
On kiistanalaista, kuka oli ensimmäinen Robin-kopio. On kaksi vaihtoehtoa.
Human Torchin partneri Toro (joka oli Robinin tapaan sirkustaustainen), esiintyi ensi kerran Human Torch # 2:ssa samana vuonna, ja Archie Comicsin The Wizard-hahmon partneri Roy esiintyi Toron kanssa samassa kuussa Top-Notch Comics # 8:ssa.
Vielä monia uusia apureita
 |
Ö-luokan sankareille saatiin nopeasti seuraavan puolen vuoden aikana. Kapteeni Amerikan Bucky esiintyi jo samassa numerossa ensimmäisen kerran kuin mentorinsakin.
Supersankareiden ykkönen oli tietysti Teräsmies, jonka kaveriksi luotiin Jimmy Olsen, radio-ohjelman selostajaksi ja sankarin ihastus Lois Lane oli myöhemmin vastaavassa roolissa. Näiden tarkoituksena oli pitkälti, että kun he joutuvat vaikeuksiin, Teris tulee ja pelastaa. Myöhemmin Jimmy ja Lois saivat vakaviakin rooleja, mutta ketäänhän sellainen ei pahemmin kiinnostanut.
50-luvulla tohtori Fredric Wertham esitti kirjassaan Seduction of Innocent epäilyksensä, että sankarin ja pojan suhde saattaisi olla seksuaalinen. DC:n vastaus tähän oli tuoda lisää naisia sarjaan. Batwoman tuli mukaan, ja myöhemmin tälle tuli omaksi apuriksi Bat-Girl.
Werthamin kirjan jälkeen luotu Salaman uusi partneri Kid Flash seikkaili enimmäkseen omissa seikkailuissaan, Flash-lehden kakkossarjana. Samaan tapaan esiintyi Teräsmiehen serkku, Terästyttö. Vesimies esiintyi selvemmin isän korvikkeena Vesipojalle. Marvelin uuden supersankariryhmän Ihmenelosten jäsen Johnny Storm oli pikkuveljen roolissa.
Teinit pääosaan
 |
60-luvulla tuli muotiin teini-ikäinen supersankari pääosassa, suosituimpana Marvelin Hämähäkkimies. Peter Parker ei ollut ensimmäinen teinisupersankari, mutta varmasti suosituin. Jo 17 vuotta aikaisemmin seikkaillut Teräspoika esitti yksinkertaisesti Teräsmiestä nuorena, ja ongelmana oli se, että kaikki tiesivät hahmon kasvavan Teräsmieheksi, joten kukaan ei pelännyt hänen puolestaan kun nuori Kal-El joutui vaaratilanteisiin. Lisäksi Teräspoika oli yhtä kuin Teräsmies pienemmässä pakkauksessa. Sarjassa ei käsitelty lainkaan nuorten ongelmia, kuten Marvelilla tehtiin.
Ensimmäinen teinien superryhmä Legion of Super-Heroes aloitti sekin jo ennen Hämistä. DC päätti koota sidekickit pois jaloista Teinititaaneiksi. Robin jatkoi edelleen myös Batman-lehdessä, koska esiintyi TV-sarjassakin. 70-luvun alkamisen kunniaksi Robin pantiin collegeen ja Batman jäi ilman partneria.
Marvelin mutanttiseuran alku
Marvel perusti nuorten ryhmänsä aivan uusista hahmoista. X-Men eteni myöhemmin kauaksi alkuperäisesta ideastaan, mutta uusia nuorisomutanttien ryhmiä on käynyt Xavierin koulua alkuperäisen ryhmän jälkeenkin. Nuorison sosiaalinen ja poliittinen asema Yhdysvalloissa oli muuttunut 60-luvun lopulla, ja entiset sidekickit ottivat kaikki pesäeroa entisistä rooleistaan. Alkuperäisistä Teinititaaneista ei kukaan ole käyttänyt vuosiin alkuperäistä sankarinimeään. Robineita on tosin ollut useita, traditio velvoittaa.
Comic relief
 |
Ei pikkukundi ollut kuitenkaan ainoa sidekick-tyyppi. Toinen suosittu prototyyppi oli hassunhauska törppö, joka oli aina sotkemassa asioita. Totisten sankareiden vastapainona toope toimi joskus hyvin, muttei aina. Itsessään hassu sankari Plastic Man sai kaverikseen Woozy Winksin, ja hänessä ei sillain hauskuutta ollut Plasiin verrattuna. Will Eisnerin The Spiritin kaveri Ebony on jälkikäteen aikaansa vastenkin miellettynä rasistinen stereotyyppi.
Melkein samanlainen pottunokkatyyppi oli alkuperäisen Vihreän Lyhdyn, Alan Scottin kamu Doiby Dickles, kun itse päähahmo otti itsensä aivan liian tosissaan. Alkuperäisen Salaman, Jay Garrickin kanssa nähtiin toisinaan peräti kolme hölmöläistä, Noddy, Winky ja Blinky, selkeästi Three Stooges -koomikkoryhmästä kopioituja. Heitä yritettiin palauttaa vielä Salaman uudistukseen, mutta silloin ne jäivät yhteen esiintymiseen.
Sydänkäpy
Tyttöystävä-sidekick oli kolmas suosittu kehitelmä jo 1940-luvulla. Ensimmäinen kimmakaverinsa mukaan ottanut taisi olla Haukkamies, jonka tytsy Shiera Sanders oli esiintynyt jo moneen kertaan ennen kuin hänestä tuli Haukkatyttö.
Myöhemmin 60-luvulla vähemmän suosittu Muurahaismies sai perijätär Janet van Dynen partnerikseen. Kuvioon kuului että Jan oli lääpällään seikkailulliseen Henry Pymiin, mutta mies tunsi vastuunsa. Muurahaismiehen ja Ampiaisen omat tarinat eivät kestäneet kauan, mutta koska he olivat Kostajia, voitiin Avengers-lehdessä tehdä pariskunnan suhteen radikaalejakin kokeiluja. Pym pieksi Janin, ja joutui vankilaan ja suunnitteli myöhemmin itsemurhaa. Tyttöystäviä on ollut useimmilla miespuolisilla supersankareilla, mutta sidekick-aseman on saavuttanut harva. ‘
 |
Koiria, kissoja ja heppojakin
Lemmikkieläin oli suosittu ajatus 1950-luvulla. Rin-Tin-Tin ja Lassie olivat nerokkaita koiria, ja DC:llä oli oma koirasarjakuvakin, Rex the Wonder Dog. Hauva oli kuin nelijalkainen MacGyver.
Kumma kyllä, elukoita ei tuotu kokeiltavaksi lopettamisuhan alaisiin sarjiksiin. Sen sijaan Teräspojalle ilmestyi avaruusraketissa hänen lapsuuden lemmikkinsä, superkoira Krypto. Terästyttö sai taas superkissa Streakyn, jonka voimat tulivat salaperäisestä x-kryptoniitista. Voimien lähde ei ollut selkeä kuin lukijoille. Kipeintä oli tietysti Teräshevonen, joka muuttui ihmiseksi komeetan ohittaessa Maan tarpeeksi läheltä. Ihmisenä heppa oli Terästytön ihastus, mutta koska Komeetta muuttui hevoseksi takaisin aina uudestaan, ei suhteesta tullut mitään. DC:n uudistuksen jälkeen Peter David toi Terästyttöön uuden Komeetan, joka näytti kaviojalkaiselta komealta mieheltä, mutta osoittautui sitten lesbonaiseksi.
Tasavertainen kumppani
 |
Kapteeni Amerikan rinnalle tuotiin 70-luvulla aikuinen musta mies, Falcon. Kyse oli mustien sankareiden lanseeraamisesta, ja yhtenä mahdollisuutena pidettiin ennestään tunnetun sankarin kanssa tasavertaisena kumppanina esiintymistä. Hanke ei aivan onnistunut. Vaikka Falcon sai nimensä lehden otsikkoonkin, yleisö piti Falconia perinteisenä sidekickinä ja mustat lukijat paheksuivat mustan esittämistä apulaisen asemassa, vaikka se ei todellakaan ollut Marvelin tarkoitus.
—
Artikkeli ei ole täydellinen, eikä ole tarkoitus ollakaan. Kvaakin keskustelu meni liian korkealentoiseksi aikoinaan ja tämä artikkeli on kirjoitettu syksyllä 2009. Ihan virheineen kaikkineen tämä on nyt julki…