Sen hyvän ankkapiirtäjän unohtumattomimmat sarjakuvat

Aku Ankka -lehden 60-vuotisjuhlavuoden ensimmäinen kovakantinen juhlajulkaisu on Carl Barksin (1901-2000) parhaita sarjakuvia esittelevä kirja. Carl Barks oli epäilemättä kaikkien aikojen tärkein, rakastetuin ja ihailluin ankkataitelija, joka loi perustan Disney-sarjakuvien nykyiselle suosiolle Suomessa ja kaikkialla maailmassa.

Carl Barksin parhaat

Kirjoittanut ja piirtänyt Carl Barks
Toimitus Riku Perälä, Ville Viitanen, Mika Äärilä ja Aku Ankan toimitus
Suomennokset Antti Hulkkonen, Kati Valli ja Aku Ankan toimitus
Ulkoasu Raimo Hyvönen (AD)
Kustantaja Sanoma Magazines Finland Oy
Painopaikka Bookwell Oy, Porvoo 2011
Kk, väri, sid., 287 X 219 mm, 192 s.
Hinta 39,00
ISBN 978-951-32-3035-7
© DISNEY

Sehän on totta, että juuri nämä sarjat ovat niitä kaikkein useimmin julkaistuja ja

Carl Barks
Carl Barks

kaikkein legendaarisimpia. Tyhjälän joulun puuttumista täytyy harmitella, mutta muuten valikoimassa ei ole moittimista, ja ainahan jonkun suosikki jää pois. Barksin henkilögallerian hahmojen vajautta ei taas oikein voi puolustella. Hannu Hanhen mukanaolo olisi ollut pakollista, ja vähintäänkin suotavaa myös Mummo Ankan esiintyminen. Iineksenkin rooli jää varsinaisen tarinan kuulijaksi Omeletti-sarjan kehyskertomukseen. Pelle Peloton esiintyy omassa soolosarjassaan Aina jotakin huomautettavaa, joka on sinänsä edustava Pelle-sarja absurdeine keksintöineen, ja opettavainenkin, mutta eipä tämä tule mieleen ensimmäisten joukossa kun miettii Barksin parhaita sarjoja tai edes parhaita Pellejä.

Omeletti on tässä ilmeisesti esittelemässä Akun ammatinharjoittamista kuvaavia sarjoja, jotka päätyvät aina katastrofiin. Mikäs siinä, parhaasta päästähän Omeletti on, mielikuvituksellisine tapahtumineen. Jotain tästä jää silti puuttumaan, ja se on se, ettei tapahtumapaikkana ole Ankkalinna. Tosin sarjan nimi on koko sarjan perusta ja se erottaa tämän muista vastaavista.

Takaisin Klondikeen on itseoikeutetusti mukana Aku Ankan toimituksen ylpeydenaiheena. Sarjan takaumaosuus julkaistiin ensimmäisenä maailmassa juuri suomalaisessa Aku Ankassa. Alkuperäinen amerikkalainen julkaisija oli leikannut

sen pois sarjasta liian hurjana. Ja nimenomaan tämän osuuden kanssa sarja on yksi suurimmista Barks-klassikoista. Lyhennetty sarja oli vesitetty, eikä sitä aikaisemmin pidetty kovin erikoisena asiantuntijoidenkaan keskuudessa. Suomessa ensijulkaisu oli samalla koko sarjan ensijulkaisu. Tynkänä sitä ei meillä nähty.

Käännökset eivät ole tällä kertaa niitä ylistettyjä Sirkka Ruotsalaisen ja Markku Kivekkään luovia suomennoksia, joilla nämä klassikot julkaistiin ensimmäisen kerran ja pari seuraavaakin kertaa. Niitä voidaan jatkossakin lukea Aku Ankka -lehden vuosikertojen näköispainoksista ja Aku Ankan Parhaat Palat -kirjoista. Jossain vaiheessa Aku Ankan toimitus sai päähänsä että Barks-suomennoksia pitää tarkistaa ja tehdä niistä uskollisemmat alkuperäistekstille. Käyhän se niinkin, mutta

nyt uudet sukupolvet saavat luettavakseen useita käännöksiä samoista sarjoista, ja ovat tietysti aivan hukassa että mikä on se oikea käännös. Ihan legendaarimmat puhekuplat on toki säilytetty, kuten vaikka Puhuvan koiran “Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä”.

Toisaalta, kukaan ei usko että Roopen omaisuus on päässyt hupenemaan hälyttävästi Vanhan linnan salaisuudessa. Sarja on vain tämän koosteen vanhin, ja siitä huolimatta kirjan viimeisenä. Ensimmäisenä taas nähdään Ovela Roope-setä, jossa pankkiiri Ankan valtava omaisuus esitellään konkreettisesti valtavana määränä kolikoita, seteleitä vain hiukan mausteena. Maailman rikkaimman miehen lopun kassaholvin lattian avaaminen oli alunperin yllätys. Roopen rahasäiliötäkään ei oltu vielä keksitty. Ja kirjassa nähdään tietysti eräs

suosituimmista Barksin sarjoista, Nelikulmaiset munat, jossa Roopea ei edes oteta seikkailuun mukaan. Hahmo ei ollut vielä täysin vakiintunut Ankkaperheen jäsen ennen vuotta 1952. Mutta itse sarja on mukana esimerkkinä ankkojen monista seikkailuista eksoottisissa maisemissa.

Kirjan tuorein sarja Kirkontornin huilunsoittaja taas unohtaa koko rahasäiliön, ja alkuruudussa nähdään taas kassaholvi. Itse tarinassakin nostetaan kova hässäkkä kasasta kolikoita. Ympyrä on sulkeutunut, mutta oikea järjestys kirjassa olisi tuonut tämän parhaiten esiin.

Esipuheen kirjoittajan nimi on jäänyt pois kirjasta, tai sitten se on laadittu toimituksen kesken kollektiivisesti, mutta tämä ei tule täysin selväksi kirjasta.

Sisällysluettelossa mukana olevat aikaisemmat julkaisut koskevat vain Aku Ankka -lehteä ja sen erikoisnumeroita. Näitähän on tullut myös Aku Ankan parhaat -albumeissa ja monissa vuosien mittaan ilmestyneissä kovakantisissa.

Kirja ei ole tarkoitettu Aku Ankan tai Carl Barksin himokeräilijöille. Heillä on nämä kaikki sarjat ennestään, luultavasti moneen kertaan. Mitään kompletistien pakko-ostosta ei tästä ole tehty yhdellä vastalöydetyllä harvinaisuudella. Jos maasta löytyy joku, joka ei tunne Barksia, niin hänelle tämä on omiaan, ja Barks-fanit voivat sellaiselle vaikka ostaa tämän lahjaksi ja todistaa tällä että Barks on suurin. Jokainen tarvitsee lähtölaukauksen Barksiin.

Itse kirja on upea teos, jossa ei ole painossa tullut tärähdyksiä eikä sahalaitaa viivoihin. Tietokoneliukuväritys on myös tehty viimeisen päälle. Yllättäen puhekuplat on ladottu ihan peruskirjasimilla, kuten Aku Ankka -lehtikin eikä tekstausta muistuttavalla fontilla. Koko on suurempi kuin Ankalliskirjastolla ja muilla kovakantisilla. On sanottava ettei suomalaisissa julkaisuissa ole ikinä Barksin jälki näyttänyt näin hyvältä. Tästä ei sarjakuva parane, lupaa takakansi, ja niinhän se on. Oheiset kuvanäytteet eivät ole suoraan kirjasta.

Aku Ankan juhlavuosi jatkuu vuoden mittaan muilla kuin Barksin laatimilla sarjoilla, kunhan perusasiat on tällä saatu pois alta.

Keskustele Kvaakissa Carl Barksista