Kokonaisesitys suomalaisen sarjakuvan satavuotisesta historiasta, ilmaisumuodon asemasta valtionhallinnossa ja kulttuuriympäristössä sekä vähäsen sen kielestä.
 |
|
Kansi: Jussi Jääskeläinen
|
Heikki Jokinen (toim.): Sarjakuva Suomessa
Avain, BTJ Finland Oy 2011
Hansaprint
ISBN 978-951-692-892-3
192s. 14,6 x 21 cm, pehmeäkantinen, m/v
Kirjastoluokka 86.13
Sh: 45 €
BTJ Finland, eli entinen Kirjastopalvelu on tuottanut vuosikymmenten aikana useita tietokirjoja, jotka on suunnattu lähinnä kirjastoalan ammattilaisille. Bibliografioita, kirja-alan ja kirjallisuuden historiikkejä ja muita sellaisia. Aivan tämän vuosituhannen alkuun saakka ei Kirjastopalvelu näissä kirjoissaan tohtinut pahemmin sarjakuviin koskea.
Sitten, 2000-luvun puolivälin jälkeen BTJ julkaisi kirjasarjan, joissa esitellään koti- ja ulkomaisia sarjakuvantekijöitä, sekä erikseen vielä nykypäivän naissarjakuvantekijöitä. Mangan mestareita seurasi pian perässä, Mari Ahokoivun opas sarjakuvantekijöille vuonna 2007 ja viime vuonna vieläpä itse sarjakuvaa huiman Logicomix-sarjakuvaromaanin muodossa.
 |
|
1911 – 1951
|
BTJ Finland Oy osti Kustannusosakeyhtiö Avaimen liiketoiminnan vuonna 2010 ja samalla kirjojen painopiste vaihtui yleisempien tietokirjojen suuntaan. Myös kaunokirjallisuutta on mukana. Kaupan myötä BTJ:n kustannusyksikkö vaihtoi nimensä Avaimeksi.
*HISTORIA*
Avaimen uusin, lähinnä kirjastoammattilaisille suunnattu tietoteos, Sarjakuva Suomessa tarkastelee ilmaisumuodon vuosikymmenten aikana muuttunutta asemaa ja arvostusta.
Suomalaisen sarjakuvan satavuotisuutta juhlistava ja kertaava teos tavallaan päättää ja summaa juhlavuoden.
Varsinainen kotimaisen sarjakuvan historia kerrataan pikaisesti. Kirjan alustuksena toimiva Heikki Jokisen kirjaama historiikki kulkee läpi tärkeimmät virstanpylväät Itikaisesta Janne Ankkasen ja Puupään kautta Muumeihin ja Joonakseen, ja sitä kautta monipuoliseen nykytilanteeseen. Summittainen, mutta pätevä tiivistelmä on kertauksena hyvä.
Sarjakuvan muuttunutta asemaa kulttuurikeskustelussa, taidehallinnossa ja tutkimuksessa käsittelevät kolme tekstiä menevät keskenään osin päällekkäin käsitellessään paikoin samoja aiheita, tosin hiukan eriävistä näkövinkkeleistä.
 |
|
Piirrettyä julmuutta -näyttely, kirjan kuvitusta.
|
Sotien jälkeen Suomessakin sarjakuvalehdistö nousi kukoistukseensa ja samalla siitä kehkeytynyt lastensuojelullisia aspekteja saanut polemiikki. Molemmat olivat tuontitavaraa, toteaa 1950-luvun sarjakuvakeskustelua tutkinut Ralf Kauranen. Sarjakuvien levittämiseen kaavailtiin 1950-luvulla jopa rikosoikeudellisia toimenpiteitä.
Merja Heikkinen tarkastelee sarjakuvan asemaa valtionhallinnossa ja sen saamaa kulttuuripoliittista tukea, mikäli sellaista on ollut ja Ville Hänninen kulttuurikirjoittelussa tapahtuneita arvottavia muutoksia.
Kaikkien näiden vuosikymmenten aikana suhtautuminen sarjakuvaan on muuttunut melkoisesti. Se on saanut siirtyä syytettyjen penkiltä ja roskakulttuurin karsinasta arvostetuksi ja kulttuuripoliittista tukea nauttivaksi taidemuodoksi.
 |
|
Lisää piirrettyä julmuutta. ©Kansan arkisto
|
Muutos näkyy kirjastoalallakin. Sarjakuva oli pitkään ilman omaa kirjastoluokitusta, ja kirjastoväen tuntemus heikkoa. Artikkelissaan Jokinen muistelee miten vielä 1980-luvun puolivälissä eräänkin kirjaston kirjahankinnoista vastaavien kokouksessa päätettiin jättää Enki Bilalin tuoreeltaan ilmestynyt albumi hankkimatta sen “heikkolaatuisuutensa” vuoksi.
*NYKYHETKI*
Nykytilanteen heikoimpina osina nähdään sarjakuvaopetuksen hajanaisuus, sarjakuvantekijöiden tukitilanne ja etenkin sarjakuvan kuttuurihistoriaa tallentavan arkiston tai museon puute.
Hyvässä muistissa on äskettäinen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.) kulttuuriministerille tekemä kirjallinen kysymys tukipolitiikan tilanteesta. Valtiohan tukee sarjakuvaa yhä muotoilun alalajina. Ministeri lupailikin sarjakuvalle vahvempaa asemaa uudistuvassa taidetoimikuntalaitoksessa. Omaa kohtaa budjetissa.
Sarjakuva Suomessa kirjan muut tekstit käsittelevät sarjakuvan kieltä, lukemista, tulkintaa ja tekemistä. Lopussa on suppea sarjakuvan asiasanasto kirjastoammattilaisille. Laajempi Kaunokin eli kaunokirjallisuuden asiasanaston tapainen sanasto on luvassa.
Ville Hännisen kokoama luettelo sarjakuvaa käsittelevästä kirjallisuudesta on hyvä ja tarpeellinen. Se opastaa kaikki kiinnostuneet tiedon äärelle.
Sarjakuva Suomessa on hyvä perusesitys, mutta se definitiivinen suomalaisen sarjakuvan historiikki jäi vielä saamatta.
Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia on oivallisuudestaan huolimatta jo vanhentunut ja osin puutteellinen. Kaukoranta-Kemppinen puolustaa yhä paikkaansa, vaikka siitä viimeisimmät kolme vuosikymmentä uupuukin. BTJ:n muut kirjat, kuten tämäkin, paikkaavat tosin melko hyvin näitä aukkoja.
Avain on julkaissut myös Sarjakuva-albumien sarjaluettelon, johon on ensimmäistä kertaa koottu Suomessa ilmestyneet ja saatavilla olevat sarjakuva-albumit.
Avaimen kirja on vaatimattomaan ulkoasuunsa nähden varsin kallis, syy on painoksen pienuudessa. Näkyy tämäkin tehdyn digipainotekniikalla.