Saapasmaa on maskuliininen

Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä on itävaltalaissyntyisen, sittemmin Saksaan Berliiniin asettuneen Ulli Lustin (s. 1967) ensimmäinen suomennettu sarjakuva. Komeammin ei voisi Suomeen saapuakaan. Tuhti road trip tutustuttaa lukijan miehiseen Italiaan kahden nuoren naisen kautta.

Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä

Alkuteos: Heute ist der letzte Tag vom Rest deines Lebens
Tekijä: Ulli Lust
Kustantaja: Like
Käännös: Hannele Richert
Nidottu, 460 sivua
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2013
ISBN: 978-952-01-0871-7
Hinta: 27.90 €

Kun elämä Wienissä alkaa kaivata tilalleen vaihtelua, seitsemäntoistavuotias punktyttö Ulli päättää suostua uuden tuttavansa Edin ehdotukseen. Itävallan tomut jäävät taakse. Alkaa road trip kohti Italiaa vailla matkakassaa saatika -tavaroita. Tai passia, josta vuoden 1984 maiden välisellä rajalla olisi hyötyä.

Kaverusten seikkailu alkaa oikeastaan vasta Italiassa. Ulli Lustin esittelemä 1980-luvun Italia on miehinen maa. Mitä edemmäs etelään itävaltalaiskaksikko niemimaata kulkee, sitä maskuliinisemmaksi ympäristö muuttuu. Naisen paikka on kotona, eikä Ullin ja Edin lisäksi tarinassa juuri muita naisia nähdäkään.

Kaksikon matka etenee aina Sisilian Palermoon, italialaisen miehisyyden suurimpaan linnakkeeseen ja mafian kotiluolaan saakka. Huolettomasti sujunut matka saa uuden luonteen. Täällä kaikesta päättää ‘perhe’, eikä viranomaisilla ole siihen sanottavaa. Rikollinen toiminta on helppo uskoa todeksi. Mieleen nousevat viime aikoina kuullut uutiset Napolin roskabisneksen pyörittäjistä. Ullin tilannetta ei helpota Edi, joka kovin helposti jättää matkatoverinsa oman onnensa nojaan juostessaan milloin minkäkin asian perässä.

***

Seksi antaa vahvan leimansa matkalle. Ensisivujen tahdeista saakka lukijan eteen marssitetaan Ullin kokemuksia sukupuolielämän saralla. Päälleliimatun makua seksi ei onneksi tuo tullessaan. Se rakentaa tarinankaarta jo itsessään kuin sivujuonteena muun matkan ohessa. Tai voidaan asia tulkita toisinkin päin, jolloin seksi on se, jonka kautta Italia koetaan.

Tarina perustuu tekijänsä omiin kokemuksiin, mutta omaelämäkerrallisuutta ei kannata säikähtää. Juonenkuljetus on etusijalla, eikä tekijän omia kokemuksia edes muistaisi ilman joidenkin lukujen väleihin sekä kirjan loppun lisättyjä liitteitä. Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä on ennen kaikkea ehjä ja hyvin rakennettu kertomus.

Samoin vahvasta naiskuvastaan huolimatta Lustin sarjakuvaa ei kannata pelätä sen naissarjakuvamaisuuden vuoksi. Vaikka miehet saavatkin sarjakuvassa usein tuta, se ei koske ympäripyöreästi koko sukupuolta.

***

Paksu sarjakuvateos soljuu eteenpäin rauhallisesti antaen muutamalle intensiivisemmälle kohtaukselle näin entistä enemmän painoa. Kun päähenkilöä ahdistaa, vyörytetään tunne taitavalla teknisellä osaamisella. Hienovaraisin keinoin ruutujaosta lähtien maailma Ullin ympärillä muuntuu myös lukijan silmien edessä milloin mukavaksi, milloin rujoksi.

Toisaalta juuri teoksen rauhallinen tahti voi olla syy jättää se kesken. Mikäli jokin osa valituissa teemoissa ei miellytä, voi näin paksua sarjakuvaa olla vaikea edes yrittää loppuun saakka.

Hannele Richertin suomennos on toimiva, eikä mikään tältä osin häiritse tarpeettomasti lukukokemusta. Englannin taitamisesta on silti hyötynsä tämän sarjakuvan parissa, sillä se saattaa edetä pitkiäkin pätkiä vailla suomea.

Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä on tekijänsä kasvukertomus, mutta pelkän kasvutarinan yläpuolelle sen nostaa tarkka ja kriittinen kuva 1980-luvun Italiasta. Vaikka nuorten naisten edesottamukset eivät kiinnostaisikaan, kannattaa sarjakuvaan tarttua ainakin silmäilymielessä jo taiten tehdyn Italia-kuvan vuoksi.

Keskustele Ulli Lustin sarjakuvista Kvaakissa.