Hermannin elämänmakuinen ritarieepos alkaa. Yksi matkaa kohti haaveissaan siintäviä linnantorneja, toisen haaveet sortuvat keskiajan kovassa maailmassa.
Bois-Mauryn tornit: 1. Babette
 |
Ranskankielinen alkuteos: Les Tours de Bois Maury 1: Babette, 1984
Tekijä: Hermann
Kustantaja: Sininen Jänis
Suomennos: Kirsi Kinnunen
Ladonta ja taitto: Timo Ronkainen
Sivuja: 48
Sidosasu: Kovakantinen
Väritys: 4-v.
Julkaisuvuosi 2017
ISBN 978-952-7265-00-0
Hinta: 17,90€
Belgialaisen huonekalu- ja sisustusarkkitehdin Hermann Huppenin (s. 17.7.1938) ura sarjakuvapiirtäjänä käynnistyi Gregin studiossa piirtämällä Bernard Princeä ja Comanchea. Hänen tunnetuimpia omia töitään on yhä jatkuva postapokalyptinen Jeremiah, josta J. Michael Straczynski (Babylon 5, Teräsmies: Maa Yksi) ohjasi tv-sarjan.
Hermann aloitti keskiaikaisen eepoksensa Bois-Mauryn tornit vuonna 1984. Siitä kasvoi kymmenen albumin mittainen tarina, joka on poikinut viisi jatko-osaakin. Neljä viimeisintä niistä on kirjoittanut Hermannin poika Yves.
 |
Sarjan ensimmäinen osa esittelee tarinan päähenkilöt, ritari Aymar de Boisin ja hänen uskollisen, joskin nenäkkään aseenkantajansa Olivierin. Aymar-herra haaveilee valloittavansa takaisin esi-isiensä maat ja Bois-Mauryn tornit, joita kauniimpia ja korkeampia ei kristitystä maailmasta löydä, ja ottavansa paikkansa oikeudenmukaisena hallitsijana. Siinä riittääkin työsarkaa tälle surullisen hahmon ritarille.
Keskeisiä sivuhenkilöitä ovat linnanherra Eudes sekä hänen poikansa ja vaimonsa. Rouva suhtautuu Aymariin hyvinkin myötämielisesti, mutta äkkipikaisen pojan Aymar onnistuu suututtamaan. Germain on muurari, jonka rakkaus jakson nimihenkilöön, maamiehen tyttäreen Babetteen johtaa hankaluuksiin, ja vähäksi aikaa hänen ja Aymarin kohtalot kietoutuvat yhteen. Myöhemmin tulee mukaan varasteleva ilveilijäseurue.
Hermann ei kaunistele ajankuvaansa ylenpalttisella ritariromatiikalla. Hänen keskiaikansa on likaista, kovaa ja julmaa aikaa. Väkivallan uhka on alati läsnä ja siinä ei ole mitään jaloa edes turnajaiskentällä. Väkivalta- ja kidutuskohtauksilla ei toisaalta herkutella. Itse teko on nopeasti tehty, mutta sen seuraukset jäävät elämään ja ovat ikäviä kaikille osapuolille.
 |
Aatelisten kesken vallitsee kunniasäännöstö, mutta rahvaalla on vain vahvemman oikeus, niin keskenään kuin suhteessa valtaapitäviin. Aatelisten valta on absoluuttinen ja heidän päähänpistojaan vastaan ei käy pullikoiminen. Kirkko on ainoa tasapainottava tekijä; sen edustajat edellyttävät pikaoikeuden sijaan edes jonkinlaista muodollista käsittelyä kiinniotetulle rikoksesta epäillylle.
 |
Vaikka aika onkin kovaa ja rumaa, Hermannin kaunis taide tekee sen eläväksi ja värikkääksi. Harvan ruudun tausta on pelkistetty yksiväriseksi, paikan ja elävän ympäristön tuntu on koko ajan läsnä. Hermannin arkkitehtitausta paistaa läpi erittäin realistisissa yksityiskohdissa. Jokainen pylväs ja holvikaari on piirretty pieteetillä ja ne näyttävät aidoilta. Kuvat rakennustyömaista työkaluineen ja menetelmineen kelpaisivat historian oppikirjoihin.
Ihmiset ovat kaunistelemattomia, niin aateliset kuin maajussit ja kerjäläiset ovat ihmisen näköisiä. Kasvonpiirteissä voisi olla hieman enemmän vaihtelua, esimerkiksi linnanherran pojan erottaa Aymarista lähinnä hiusten ja vaatteiden väristä.
Kirsi Kinnusen suomennoksessa kieli on eloisaa. Maajussit puhuvat peräpohjalaista murretta, kun taas aateliset käyttävät keskenään korostetunkin runollista korukieltä. Käytetty kirjasin on tosin häiritsevän kapeaa, se tekee väritetyistä puhekuplista paikoin hankalalukuisia varsinkin hämärtyvässä syysillassa.
Bois-Mauryn tornien ensimmäinen osa on tukeva peruskivi, joka antaa odottaa jäntevää tarinakaarta. Toivottavasti jatkoa saadaan pian.
Keskustele Bois-Mauryn torneista Kvaakissa
Kustantajan kotisivut