Josase joulun tuopi, kuuluu vanha sanonta. Joensuun sarjakuvaseuran julkaisun Rajatapauksia teemana on tänä vuonna (2024) raja, tai oikeastaan rajat, niin ne oikeat näkyvät rajat kuin myös ne pehmeät päänsisäiset. Päätoimittaja Heikura toteaa esipuheessa, että teema tuntui tärkeältä oman maamme sijainnin ja maailmanpoliittisen tilanteen takia. Ja rajat ja rajaukset ne ovat sarjakuvissakin, ruuduissa ja sivuissa. Mennään rajan taa!
Tekijät ovat lähestyneet raja-teemaa monella eri tavalla, monesti hyvinkin henkilökohtaisesti koetun ja eletyn tuntuisesti. Petteri Holmin kannessa on oivaltavasti ikkuna, joka on se oikean elämän ruutu, jonka takana tässä punahehkuinen lovecraftilainen taivaskauhu hehkuu punaista. No, onhan se punainen toisaalta myös joulun väri.
Mariia Epifanova avaa yksisivuisellaan Raja albumin. Jyhkeä mustavalkoinen tyyli tuo mieleen puupiirrokset ja kirjankuvitusgrafiikan. Ra-ra-rajaa rallatteleva matkamies jää mystiseksi tapaukseksi, lieneekö merille menossa. Sen verran tyylikästä jälkeä oli tämä, että lukija saa pettyä, kun tarina ei jatkunutkaan. Lili Peltolan ja Jarmo Maarasen Yölinjalla on hieno muunnelma vanhoista kuu paistaa ja kuollut kevyesti ajaa -kansantarinoista nykyaikaan päivitettynä. Hämärän matkamiehet on sopivan hämyisästi piirretty, kuin kuskin näkökulmasta, joka ei kyydittäviltään turhia utele. Kekseliäs tarina tasapainottelee taidokkaasti kauhun ja huumorin välillä, albumin mieleenpainuvin sarjakuva. Aikaisemmistakin Josasen teema-albumeista on huomattu, että oli se teema ihan mikä tahansa, niin aika moni käy kauhun puolella.
Timo Heikuran Raja sijoittuu menneeseen, mutta on totta ihan tänäkin päivänsä. Pikemminkin tuntuu, että näiden suvaitsemattomuutta julistavien saarnamiesten määrä on kasvamaan päin. Kuvat kulkevat hyvin ja vievät kerrontaa jouhevasti eteenpäin. Tarina on toteava ja todellisen oloinen, ei-draamallinen kuvaus oman tiensä kulkijasta. Kaisa Lehikoisen Pientareella ylitetään aivan oikeata tietä osana aikuistumisriittiä. Pienten karvaturrien uhitteleva käytös on sekin niin totta. Liian aikaisinkaan ei kannata aikuistua. Erityisen hienosti on piirretty olentojen ilmeet, todella sympaattista jälkeä! Aukeaman mittainen juttu on lyhyt, mutta kokonainen. Hyvä!
Ville Rautiaisen Tähdenlennossa kohtaavat tyttö tähdistä ja poika maan pinnalta, kaksi yksinäistä. Musta tausta toimii hyvin ja nostaa päähenkilöt hyvin esiin. Lähikuvat kasvoista kaipaisivat vielä vähän työstöä, mutta muuten sarjakuvan kieli on hyvin hallussa. Hahmojen tunnetilat välittyvät hyvin. Tarina tuntuu alulta kaksikon pidemmälle seikkailulle. Petteri Holmin Veteen piirretty viiva alkaa sekin kuvalla tähtitaivaasta metsän siimeksessä, mutta nimensä mukaisesti tärkeimpänä elementtinä on vesi. Lähes sanaton sarjakuva vaatii kuvilta paljon, ja siinä on tässä tapauksessa onnistuttu todella hyvin. Symboliikka on niin vahvaa, että kaikki tapahtunut voi olla pelkää vertauskuvaa mielen syövereissä. Viimeinen sivu iskee kovaa.
Mika Saarelaisen Pinnan alla paha kertoo kiusaamisesta, johon syntiin lankeavat enenevässä määrin niin nuoret kuin vanhat. Tässä koulutien hevosenleikki johtaa pahimpaan mahdolliseen. Sanattomuus toimii tässäkin tapauksessa paremmin kuin sanat: juttu on kuin pieni moraliteetti, varoittava tarina: näin voi käydä. Piirrosjälki on tarkkaa ja harkittua. Kimmo Niirasen Eka kerta on sekin opettavainen tarina, synkkä kuin hauta. Henkilöiden hilpeät kasvot ja touhu ovat kammottavassa ristiriidassa moraalittoman teon kanssa. Ja loppuruudussa on tässäkin opetus. Ekan kerran voi lukea myös kannanottona nykyiseen poliittiseen ilmapiiriin.
Esa Turusen Ihminen tarvitsee rajoja -manifestissa on allegoriat ja ruutujen välistä kertomiset jätetty sikseen. On menty suoraan asiaan, julistemaisen julistavasti ja alleviivaten. Tämä olisi toiminut ehkä paremmin jossain poliittisessa pamfletissa. Kuvat ovat hienoja, mutta tekstiladonta antaa kovin levottoman vaikutelman. Miro Vaittisen ja Lauri Kivimäen Raja, joka meidät erottaa on päivänsäde ja menninkäinen -muunnelma, jossa mietitään, että voisiko sen rajan sittenkin ylittää. Piirrostyylissä on vielä vähän kehittämistä, mutta hahmoissa on jo sarjakuvamaista luontevuutta.
Mari ja Simo Tiippanan Retkellä viehättää herkällä viivallaan. Luontoa kuvataan kuin jugendin piirustuksissa. On tavoitettu hienosti se tunne, kun kuolema hipaisee hetken jonkin arkisen keskellä. Oman kaksoisolennon kohtaaminen tietää vanhoissa taruissa aina kuolemaa. Ville Rautiaisen ja Anna Pitkäsen 28/9/94 vie kuuden sivun ajaksi siihen kohtalokkaaseen yöhön, kun Estonia upposi. Upeat kuvat vievät mustasta mustaan ja pakottavat lukijan kuvittelemaan, miltä olisi tuntunut olla laivalla… ja mitä on, kun todellisuus on se pahin painajainen. Hanna Möttösen Runo yhdestä, jumissa on herkkää kerrontaa. Tosin tarina on niin henkilökohtainen, ettei se välttämättä avaudu muille yhtä syvällisesti kuin tekijälle itselleen.
Mikael Salon Otteita Satu Sammalkorven kokousmuistiosta 6.8. on muodikasta satiiria superkyvykkäistä. Osansa saa myös kulutusyhteiskunta, joka ottaa kaiken irti minkä vain ikinä saa. Joskus kaupanteko vaatii myös uhrauksia. Tällä sarjakuvalla itselläänkin olisi jo kaupallisia mahdollisuuksia. Tuomas Koivurinteen Unten laiva on tyylipuhdasta kauhusarjakuvaa, joka voisi olla minkä tahansa tasokkaan ulkomaisen kauhusarjakuvalehden sivuilta. Tässä tapauksessa osaaminen on myös sillä tasolla, että se kestää vertailun esikuviinsa. Tarina on vaikuttava, monitasoinen ja kaikessa kauheudessaankin enemmän haikean surullinen.
Meri-Kukka Okkosen Tuolle puolen on tunnelmapala siitä, kun täältä kerran lopullisesti lähdetään ja hyvästit heitetään. Siistiä ja pikkutarkkaa työtä. Sanna Nuutisen todella kauniisti värikynällä varjostettu Ylittämätön raja taasen kertoo siitä, kun elämä houkuttelee enemmän kuin tuoni. Vuosialbumissa muutenkin kaikki tarinat täydentävät toisiaan ja käyvät kuin vuoropuhelua keskenään. Vaikka jokainen tekijä tekee omansa näköistä jälkeä, teema sitoo tällä kertaa tavallista enemmän kaikki tarinat yhteen. Albumin lopussa on vielä tekijäesittelyt piirrettyjen omakuvien kera.
Rajatapauksia on taattua laatua: Joensuun sarjakuvaseuran vuosialbumi ei petä!
Rajatapauksia – Joensuun sarjakuvaseuran julkaisu
(Joensuun sarjakuvaseuran julkaisu, 2024)
Timo Heikura (päätoim.)
Esa Turunen (toim.)
Kans: Petteri Holm
78 sivua, A4, mv
ISBN 978-952-65084-2-9
20,90€
Tekijät:
Mariia Epifanova – Raja
Lili Peltola & Jarmo Maaranen – Yölinja
Timo Heikura – Raja
Kaisa Lehikoinen – Pientareella
Ville Rautiainen – Tähdenlento
Petteri Holm – Veteen vedetty viiva
Mika Saarelainen – Pinnan alla paha
Kimmo Niiranen – Eka kerta
Esa Turunen – Ihminen tarvitsee rajoja
Miro Vaittinen & Lauri Kivimäki – Rajoja ei ole
Mari Tiippana & Simo Tiippana – Retkellä
Ville Rautiainen & Anne Pitkänen – 28/9/94
Hanna Möttönen – Runo yhdestä, jumissa
Mikael Salo – Otteita Satu Sammalkorven kokousmuistiosta
Tuomas Koivurinne – Unten laiva
Meri-Kukka Okkonen – Tuolle puolen
Sanna Nuutinen – Ylittämätön raja
Keskustele Joensuun sarjakuvaseuran julkaisuista Kvaakissa
Ks. myös Muistoja huomisesta