Kuinka maailmaa kiertänytseikkailijakaksikko Piko ja Fantasio tulevat toimeen “Nousevan auringonmaassa”? Miten Pikon ja Fantasion pitäisi suhtautua kokemattomanatällaiseen, kun vastassa ovat tuon mangamaan kauheudet; telepatia,telekinetiikka, hypnoosi, murhanhimoiset Yakuzat, kunnianhimo jataikuus
![]() |
Pikon ja Fantasion seikkailuja 35, Tokio
|
Pikoja Fantasio sai levikkinsä kuntoon monen muun 1900- luvun alkupuolensarjakuvan tavoin belgialaiskustantamo Dupuisista. Itse sarjan luojaoli ranskalainen, Kulmalan Kavereita Martin Brannerin kanssa tehnyt Robert Veltier (käytti nimimerkkiä Rob-Vel)
Pikon ja Fantasion (Spirou et Fantasio) oikeudet osti 1943 sodassa loukkaantuneelta Veltierilta Dupuis – kustantamo uuteen Spirou- sarjakuvalehteensä. Siitä lähti maailmaa kiertävän kaksikon valtaisa suosio.
Tunnuksenomaisestihotellipojan asuun pukeutuva Piko on sarjassa muodostunut eräänlaiseksijohtajahahmoksi. Hän onkin myöhemmässä vaiheessa saanut omansarjakuvalehtensä, Pikku- Pikon. Fantasio on ammatiltaantoimittaja ja kiertää Pikon kanssa seikkailusta toiseen, monestisamalla juttua lehteen tehden. Fantasio on näkynyt myös Niilo Pielisen sivuilla.
Velterinmyytyä oikeudet Pikosta ja Fantasiosta Dupuisille, joutui kustantajapalkkaamaan uuden piirtäjän sarjaansa. Uusi tulokas olikin villinlännen sarjaa, Jerry Springiä tehnyt Joseph Gillain, taiteilijanimeltään Jije. Hän astui Spirou- lehden puikkoihin 1939, mutta sodan jälkeen hän antoi sarjan nuoremmalle seuraajalleen, Andre Franquinille, joka myöhemmin loi työnsä pohjalta uudet sarjakuvat, Marsupilamin ja Niilo Pielisen.
Suomessa parhaiten tunnetaan Andre Franquinin teokset, uudet kaksikot, Morvan & Munuera, Tome & Janry ovat uusineet sarjaa aika ronskein ottein.
Japaninkulttuurilliset erot ovat suhteellisen suuria. Tuossakorkeakulttuurillisessa Japanissa panostetaan entistä enemmäntekniikkaan. Japanilainen kulttuuri vaikuttaa myös paljon nykyajansarjakuviin ja tietokone-, sekä videopeleihin.
Uskonnotovat vaikuttaneet nykyajan Japaniin ja sen kehitykseen suuresti. Siksikai se poikkeaakin Pikon ja Fantasion aiemmista seikkailupaikoista,kristityistä länsimaista.
![]() |
Nousevan auringon maa
|
Joalussa törmäämme Japanin yhteen kolmesta uskonnosta ja sen tuottamaanajattelutapaan. Kungfutselaisuuden toisen ihmisen kunnioitus käy ilmijo ensimmäisiltä sivuilta, jossa Fantasio- san törmää sumopainijaan,mutta joka kumartaa itämaisille taistelulajeille tunnusomaisestihyväksyen tilanteen. Ylittääkö Fantasio japanilaisen kunnioituksenjossain vaiheessa?
MyösJapanin ilmastoon ja viiteen vuodenaikaan perehdytään heti kättelyssä.Japanin rajuihin ja äkkinäisiin ilmastonvaihtumisiin suomalainentutustui viimeistään Sapporon talviurheilukilpailuissa. Pikon jaFantasion albumissakin tutustutaan rajuihin ilmastonmuutoksiin, muttakeinotekoisesti – Japanissa kaikki on mahdollista.
Albumissatapaamme uuden polven tekijöiden, Jean-David Morvanin ja José-LuisMunueran luoman uudenlaisen ilmapiirin Pikossa ja Fantasiossa. Tekijätovat selvästi yrittäneet saada ajan kulumisen näkymään myöspäähenkilöissä – tätä ei olisi kaivattu.
Kiistäminenei onnistu siinä, etteivätkö päähenkilöt olisi aikuistuneet henkisesti(Fantasion sekoilu albumissa osoittaa tätäkin väitettä vastaan), muttafyysisten mittojen suurentamisessa olisi piirtäjä- Munuerallaharjoittelemista. Piko ja Fantasio ovat selkeästi pidempiä kuin ennen.Tämä uudistus on saatu aikaan melko huonolla tuloksella: näyttää, kunpäähenkilöt olisi venytetty. Se ei ainakaan aikuisempaa kuvaa tuohenkilöistä, vaan antaa lähinnä kornin vaikutelman.
Jonnekin on itämaahan sijoittuvassa tarinassa onnistuttu kadottamaan perinteinen huumorikin albumista: ainoastaan terhakkaan Spip– oravan näsäviisastelut ja letkautukset onnistuvat tuomaan hymynsuupieleen, mutta naurattamaan eivät nekään kykene. Ainoana hyvänäoivalluksena huumorin kannalta oli Spipin kykenevyys kommunikoimaankertojan kanssa.
Vaikkahuumoria puuttuu, se ei tarkoita, etteikö tarinaan tarvittavat aineksetolisi koossa. Seikkailua on sitäkin enemmän ja siihen aihetta. Japanin”nousevan auringon maan” luoma idylli kätkee taakseen mitäsalaperäisintä vehkeilyä. Iso kiho laittaa miehiään rikolliselleasialla kaappaamalla kaksi ihmeellisiä voimia omaavaa lasta,rakentamaan suurta huvipuistoa.
Japaninaina paikalla oleva uutistoimisto kuvaa suorana lähetyksenä punaisenhotellipojan ja sinisen kimonokummajaisen taistelua Ikebukuro Wes GateParcin, tunnetun Yakuza- alueen laitamilla kyseisiä konnia vastaan.Heidät pelastaa siitä tilanteesta ainoastaan japanilaislapsi Loontelekineettisillä kyvyillä.
Tarinassaon vauhtia ja juonta riittämiin, melkein liikaakin. Ei kaukana ole,että tämäkin muuttuisi liian nopeasti eteneväksi, räiskyväksisekasotkuksi. Rajoilla on, mutta vielä lukeminen kelpaa. Tällainensuunta ei ole tervetullut myöskään sarjaan.
Hirviöitäon vielä vaikka muille jakaa, varsin omaperäisiä vieläpä. Jää “Pariisiaaltojen alla” takavasemmalle mörköjen kekseliäisyyden varjolla.
KaksikkoMorvan & Munuera ei ole mikään mestarikaksikko, parempia olivatTomen & Janryn teokset, aikana ennen Pikon ja Fantasion venytystä,eli fyysistä pidennystä.
Ajankohtainentarina loppujen lopuksi on. Erään Fantasion ilmalennon jälkeen Spip -orava kerää mutisten sellaista taskusta tippunutta tavaraa, jota eiensimmäisten sarjan lehtien tarinoissa näkynyt: “Kännykkä, avaimet,I-Pod, lompakko… Kaikki taisi tulla talteen”, tokaisee aina sanavalmispikkuorava, terve merkki terveestä sarjakuvasta. Tämän sanottuaan Spipvielä toteaa, että ilman noita tavaroita Fantasio on kuin kauhukakara.
Spipinkommunikointi on toteutettu Karvisen tyyliin, ajatuskuplin, jotka”puheen” vastaanottaja silti kuulee. Sarjakuvan rikkauksia.
Myösnykysarjakuvaa, Japanista lähtöisin olevaa mangaa nähdään Tokiossa.Sitä ovat kojut pullollaan. Lasten sarjakuvaksi käsitetty manga on myösraavaan rikollisen lukemista. Pientä mainostamisen meininkiä on Pikossaja Fantasiossa ennenkin nähty, mutta Semic- teksti Pikon autontakaluukussa on mainostanut tutusti vain omaa kustantajaansa, nytnähdään muutakin. Mangat ovat nimittäin nimettyjä. Raavaan yakuza-konnan mielilukemista näyttää olevan Suomessakin suosittu Dragon Ball.
SeuraavanaJapanin houkutuksista valtaa ystävämme (tai toisen niistä) täysin.Tunnetusti Japani tekniikan maana pitää valikoimissaan sellaistakintavaraa, mitä ei vielä vuosiin tunneta Euroopassa. Tähän hurahtaakesken kaiken taistelun toinen, heikkoluontoisempi ystävämme.
Vahvastiesille tuodulla mangalla jopa leikitellään tarinan aikana. Suorassalähetyksessä toimittajan kerrottua taistelun tilanteen, toteaa kuvaaja:”Menee mangaksi” – lausahduksen, joka ei ole varsin odotettua kuultavaajapanilaisen suusta.
Perinteistäpoikkeava Tokio oli kuitenkin kaikessa puutteellisuudessaankinnautinnollista luettavaa, viestiä toisesta maailmasta, Japanista.
Kuvat ovat alkuperäisestä teoksesta, kun suomalaisia ei ollut saatavilla.
Keskustelua Pikosta ja Fantasiosta Kvaakin foorumilla.
Pikon ja Fantasion seikkailuja 35, Tokio.
Alkuteos: Spirou et Fantasio 49: A Tokyo
Tarina: Morvan
Kuvitus: Munuera
Värit: Lerolle
Piirrosapu Colombo
Suomennos: Antti Pajunen
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab
ISBN-13: 978-952-469-636-4
ISBN-10: 952-469-636-3
Painettu Belgiassa 2006
Ulkoasu: A4, nelivärinen, pehmeät kannet, 64 sivua.