 |
|
Karri Laitinen: Kafkan tutti
|
Päiväkirjamaiset sarjakuvat odotuksesta, vauvoista tai pikkulasten kanssa elämisestä ovat muodikkaita. Ennen Karri Laitista näitä latuja ovat hiihtäneet ainakin Anne Muhonen, Ville Ranta ja Katja Tukiainen.
Karri Laitinen: Kafkan tutti
Kreegah Bundolo 2008, 128 sivua. Kovakantinen, mv.
ISBN 978-952-67008-1-6
 |
|
Rakkautta voi näyttää pienillä teoilla.
|
“Kafkan tutin” alkupuoliskolla näyttää siltä, että vanhoihin helmasynteihin Laitinenkin kompastuu. Kirja tuntuu ensin oudon tarkoituksettomalta: blogistrippejä, nopeita luonnosmaisia tekeleitä, joille netti olisi oikea julkaisupaikka. Kirjan jälkipuoliskolla tarinoihin tulee kuitenkin uutta imua, ja lopputuloksena on miellyttävän kokonaisvaltainen kuva nuoren suomalaisperheen arkielämästä. Silti häiritseviä ajatuksia jää miettimään: onko oman elämänsä stripeiksi purkaminen laiskuutta? Miksi lahjojaan ei voisi käyttää kunnon fiktioon? Tavallisen suomalaisen tavallisessa elämässä kun ei ole muuta vikaa kuin se, että se muistuttaa turhan paljon lukijoiden tavallista elämää. Ei siinä kovin suurta mielikuvituksen lentoa lukijalle tarjoilla.
 |
|
Podi-koiralla on omat seikkailunsa.
|
Riemastuttavia irtiottoja kun saisi pienillä keinoilla. Parissa stripissä päähenkilö-Karri kertoo unistaan, ja niissä päästään hykerryttäviin yksityiskohtiin. Unista kertominen on vanha kikka sekin, mutta toimiva ja kiinnostava.
Rennon sotkuinen, luonnosmainen viiva on yhtä leppoisa kuin savolaissyntyisen miehen perhe-elämä muutenkin. Suuren huomion saa lapsi-Hetan touhujen seuraaminen, mutta välillä piipahdetaan myös Karrin työn parissa sarjakuvaopetuksen puolella. Lapsistripit herättävät pohdiskelemaan edellämainittua vauvapäiväkirjojen suosiota. Lapsisarjisten hauskuus tuppaa nojaamaan aina samoihin perusasetelmiin: lapsi sanoo jotain hassua, lapsi itkee, lapsi herättää vanhempansa yöllä.
 |
|
Laitinen viljelee leppoisaa mieshuumoria.
|
Ovatko nykypäivän nuoret aikuiset jotenkin vieraantuneet lapsista tai ehtineet unohtaa oman lapsuutensa, jos nämä asiat tuntuvat niin eksoottisilta ja kiinnostavilta, että niistä kannattaa painaa sivutolkulla sarjakuvia?
Mikäli ei ole saanut kyllikseen suomalaisten sarjakuvataiteilijoiden omaelämäkerrallisista tarinoista, on Kafkan tutti mainio valinta. Kyynisemmänkin se viettelee vähin erin puolelleen, paikoitellen todella nasevan huumorinsa sekä leppoisan elämänmyönteisyytensä ansiosta.