 |
Avaruusagentti Valerianin seikkailuja
Paluu Alflololille
Mézières & Christinin
Suomennos: Jyrki Ijäs, Tekstaus: Mikko Huusko
Jalava 2005
ISBN 951-887-347-X
Jean-Claude Mézières’n ja Pierre Christinin Avaruusagentti Valerianin seikkailut on se ranskalaisen novellisarjakuvan merkkiteos, josta itsekin voin puhua vain kunnioittavaan sävyyn. 60-luvun lopulla alkunsa saanut Valerian on seikkaillut aikaisemmin jo parissakymmenessä suomennetussa albumissa, joita ovat julkaisseet niin Otava, Tammi kuin Jalavakin. Lisäksi sarjaa on voinut lukea 2000-luvulla Egmontin julkaisemasta Mustanaamio-lehdistä ja muistanevatpa vanhemmat lukijat avaruusagentin myös Zoomin ajoilta.
 |
|
Gumun pelastaa Laurelinen turjakkeen kynsistä
|
Uusien tarinoiden lisäksi Jalava on päättänyt julkaista myös vanhempia albumeita, joista nyt ilmestyvä Paluu Alflololille on nähty suomessa 70-luvulla Otavan julkaisemana nimellä Alflolol, vallattu planeetta. Uusintajulkaisut ovat tarpeen, sillä näin nuoremmatkin lukijat pääsevät täydentämään kokoelmiaan, sillä nämä vanhemmat sarjat alkavat käydä jo harvinaisiksi. Tietysti keräilijät kiroavat partaansa, sillä alkuperäisjulkaisun arvo voi rapistua.
Paluu Alflololille on alkuperäisjärjestyksessään neljäs Valerian-seikkailu eikä edusta tarinankerronnaltaan tai visuaaliselta ilmeeltään sarjan parhaimmistoa. Valerian ja Laureline pelastavat haaksirikkkoutuneen avaruusaluksen miehistön jäsenet, jotka paljastuvatkin Maan asukkaiden hallitseman Teknorog-planeetan alkuperäisväestöksi. Heitä yritetään sopeuttaa planeetan nykyelämään kyseenalaisella menestyksellä.
Lukijoita, joille Valerian on ennestään tuntematon, voi karkoittaa ensimmäisen sivun pitkät tekstivuodatukset, jotka tekijöiden olisi kannattanut kertoa pikemminkin kuvin vaikka tähän sivu tai pari enemmän olisi kulunutkin. Samaten sekä Laurelinen että Valerianin käytös ja motiivit ovat tarinan kuluessa vähän ihmetyttäviä. Myös muutamia muita pieniä sarjakuvakerronnallisia kömpelyyksiäkin tarinaan liittyy, mutta nämä tietysti ovat selitettävissä sarjan varhaisella iällä: pian myöhemmissä tarinoissa niin sarjakuvakerronta, tarinatkin kuin henkilökemiatkin hioutuivat huippuunsa.
Keräilijöitä, joiden kokoelmista Alflolol puuttuu, uusintajulkaisu varmasti ilahduttaa. Uusien lukijoiden kannattanee kuitenkin ennen tätä albumia joko tutustua Valerianin uudempiin albumeihin tai sitten aloittaa sarja kronologisessa järjestyksessä ja kaivella lähikirjastosta tai divareista vuonna 1991 julkaistu Pahat unet, joka sisältää sarjan ensimmäisen tarinan ja taustoittaa mm. Laurelinen syntyhistorian.