The Adventures of Luther Arkwright – Seikkailuja rinnakkaisissa todellisuuksissa

Luther Arkwrightin seikkailut sarjakuvan maailmassa alkoivat jo 70-luvun lopulla. Tällöin ajatus laadukkaasta, aikuiseen makuun piirretystä brittisarjakuvasta eli vasta sarjakuvafriikkien päiväunissa. Brittein saarilta löytyi kuitenkin lehtiä, jotka julkaisivat nuorten piirtäjien kuten Grant Morrisonin ja Bryan Talbotin tuotoksia. Yksi tällainen lehti oli Near Myths, joka aloitti The Adventures of Luther Arkwrightin julkaisemisen vuonna 1978. Pian Near Myths kuitenkin lopetettiin, ja Talbot jatkoi sarjaansa Pssst!-lehdessä aina vuoteen 1982 asti. Tällöin ilmestyi myös tarinan ensimmäisen kolmanneksen sisältänyt kokooma-albumi, joka vastaa nyt suomeksi julkaistua teosta.

Jatka lukemista “The Adventures of Luther Arkwright – Seikkailuja rinnakkaisissa todellisuuksissa”

Punaniska saa Laakin

Kuten Pelit-lehdessä 1/93 kerroin, kotimaisilla sarjakuvalehdillä ei ole koskaan mennyt turhan lujaa. Esimerkiksi tammikuussa esitelty Amok lopetti lupaavasti alkaneen juoksunsa heti toisen numeron jälkeen. Onneksi edeltäjien synkkä kohtalo ei ole lannistanut uusia yrittäjiä. Syksyn myötä kauppoihin on kolahtanut peräti kaksi suomalaisin voimin koottua sarjakuvapläystä, Laaki ja Punaniska.

Jatka lukemista “Punaniska saa Laakin”

Onko Peter Pan sittenkin Peter Pank

Hyvät tarinat ovat harvassa, joidenkin asiasta jotain tietävien tahojen mielestä jopa loppu. Kirjailijat, elokuvaohjaajat ja sarjakuvapiirtäjät joutuvat ideoiden huvetessa palaamaan vanhojen klassikoiden pariin yhä uudelleen ja sorvaamaan ne uusiksi. Kaunotar ja peto, Odysseia, Taikahuilu, Hamlet, Peter Pan. Ne ovat kuin loppuun kaluttuja luita, joista taiteilijat hakevat henkensä pitimiksi innoitusta.

Jatka lukemista “Onko Peter Pan sittenkin Peter Pank”

Sin City – Väkivallan korkea veisu

Amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä ja -käsikirjoittaja Frank Miller tunnetaan Suomessa lähinnä Semicin taannoin suomentamasta vaihtoehto-Batmanista Yön Ritarin paluu (suosittelen). Toki hänen tuotantoaan on suomennettu Yön Ritarin jälkeenkin, mutta esimerkiksi Geof Darrow’lle käsikirjoitettu Hard Boiled sisälsi sen verran eksplisiittisen kauniisti piirrettyä seksiä ja väkivaltaa, ettei sitä tohtinut käsitellä Pelit-lehden kaltaisen perhelehden sivuilla.

Jatka lukemista “Sin City – Väkivallan korkea veisu”