Hyvät, pahat, sairaat sarjakuvasankarit

Osa näyttelyn sarjakuvatarjonnasta.
Osa näyttelyn sarjakuvatarjonnasta.

Hyvä paha populaari -näyttely Kansan Arkistossa

Näyttelyssä esitellään suomalaisen työväenliikkeen suhtautumista populaarimusiikin ja ajanvietekirjallisuuden lisäksi sarjakuviin. Pieni, mutta hyvin mielenkiintoinen näyttely avaa oivia ja hauskojakin näkökulmia mm. 1950-70-luvun vasemmistolaiseen kulttuurikritiikkiin.

Suomalaisen työväenliikkeen ja vasemmiston asenne populaarikulttuuriin oli ristiriitainen, se tuomittiin vahingollisena ja virheellisenä, mutta sen keinoja pyrittiin myös hyödyntämään omien tavoitteiden edistämiseksi. Näistä näyttelyn antamia esimerkkejä ovat 1920-luvun lopulla ilmestyneen Itä ja Länsi -lehden muutamat sarjakuvat.

Itä ja Länsi lehden sarjakuva opportunistisesta kapitalistista.
Itä ja Länsi lehden sarjakuva opportunistisesta kapitalistista.

Kielteisyys sarjakuvia, rokkia ym. kohtaan kumpusi yksiviivaisen jäykästä näkemyksestä, jonka mukaan populaarikulttuuri oli valtaapitävän porvariston keino ylläpitää vallitsevaa yhteiskuntaa.

Esillä muun muassa on kokonaisia näytteitä aikalaisartikkeleista, joissa kauhistellaan sarjakuvien väkivaltaisuutta ja porvarillisuutta. Nuorten pioneerihenkinen Raketti-lehti (9/1975) kirjoittaa otsikolla “Sairaat sarjakuvasankarit sotivat – suomalaiset lapset lukevat” muun muassa näin:

Terä-lehti 1951.
Terä-lehti 1951.

“[…]tämän päivän hirviö- ja kauhusarjat mässäilevat irvokkailla ja mauttomilla pelottelukeinoilla. Usein näissä lehdissä tehdään pilkkaa tavallisten ihmisten tyhmyyden, raajarikkoisuuden tai muun poikkeavuuden kustannuksella. Mauttomuuden rajat ylittävät ne Shokki-sarjat, joissa vainajien luita käytetään yhtä estottomasti kuin rakennussarjojen palikoita.”

Kansandemokraattisten lehtien sivuilla silti niissäkin nähtiin 1950-luvulta lähtien vierasperäisiä sarjoja, eivätkä Nuorisoliiton Terä-lehden 1950-luvulla esittämät vaatimukset amerikkalaisperäisten sarjakuva”sankarien” nirhaamisesta toteutuneet.

Vuonna 1951 Terä julkaisi ilmeisesti italialaisperäisen, amerikkalaiseen tyyliin piirretyn, vuoden 1934 Kiinaan sijoittuvan sarjakuvan Pitkä marssi.

Sairasta menoa. Kauhistelevia artikkeleita.
Sairasta menoa. Kauhistelevia artikkeleita.

Näyttely on jaettu teemojen mukaan musiikkiin ja tanssiin, ajanvietekirjallisuuteen ja sarjakuviin. Esillä on Kansan Arkiston valokuvia 1920-1970-luvuilta sekä kirjallisuutta, sarjakuvia, lehtiartikkeleita, julisteita ja esineitä arkiston kokoelmista.

Näyttelyn ovat koonneet Kansan Arkiston henkilökunnasta Pirjo Kaihovaara, Marita Jalkanen ja Reetta Laitinen yhteistyössä Helsingin yliopiston tutkijoiden dosentti Tauno Saarelan ja VTT Joni Krekolan kanssa.

Hyvä paha populaari -näyttely on avoinna vuoden 2010 loppuun saakka tiistaista perjantaihin klo 9.00-16.00. Vapaa pääsy.

Vetehisenkuja 1, 00530 Helsinki.

http://www.kansanarkisto.fi/

Keskustele näyttelystä Kvaakissa

Rasteroituminen ja linjatiheys

Sarjakuvia painettaessa viiva usein rasteroituu, hienoimmat yksityiskohdat katoavat. Rasteroitumisen voi välttää pitämällä viivapiirroksen omana väritiedoista erillisenä 1-bittisenä tiedostonaan. Aina tämä ei syystä tai toisesta kuitenkaan onnistu. Tällöin ongelmaa voidaan lievittää nostamalla mustan osavärin linjatiheyttä.

Rasterin linjatiheys määrittää painotuotteen sävyn- ja yksityiskohtien toistokyvyn. Digikuvan* 256 sävyä osaväriä kohti on toistettavissa 16×16 pisteen matriisista koostuvilla rasteripisteillä. Levytulostimilla hiljalleen korvaantuvien filmitulostimien maksimiresoluutio on tyypillisesti 2400 pistettä tuumalle. 2400dpi jaettuna kuudellatoista antaa täydellisen sävyntoiston maksimilinjatiheydeksi 150 rasteripistettä, eli linjaa tuumalle.** Tätä suurempi linjatiheys heikentää sävyntoistokykyä, pienempi vähentää pisteenkasvua***

150lpi linjatiheydestä juontaa myös yleinen 300dpi vaatimus kuvaresoluutiolle. Kuvan resoluutionhan pitäisi olla vähintään 2x linjatiheys. Suuremmilla linjatiheyksillä kuvaresoluutionkin pitäisi vastaavasti kasvaa, mutta tämä menisi hankalaksi joten yleisesti tyydytään 300dpi nyrkkisääntöön.

16x16 ja 8x8
16×16 ja 8×8

Linjatiheyden kaksinkertaistuessa:
– yksityiskohtien toistokyky kaksinkertaistuu
– pisteenkasvu n. kaksinkertaistuu
– käytettävien sävyjen määrä pienenee neljäsosaan

Kuvassa rasteripisteet 16×16 ja 8×8 pisteen matriisilla, mahdollinen pisteenkasvu harmaalla. 8×8 pisteen rasteri mahdollistaa vain 64 sävyä, mutta tarkemman yksityiskohtien toiston. Linjatiheyden valinta on siis kompromissi, saadaan joko terävämpi piirto vähemmillä sävyillä, tai paljon sävyjä heikommalla tarkkuudella.

Kirjapainojen prosessit on tyypillisesti mietitty “normaalien” painotuotteiden mukaan, valokuvia painettaessa hallittu sävyntoisto on hyvin tärkeää ja pisteenkasvu on pidettävä kurissa.

linjatiheyksiä
linjatiheyksiä

Yksityiskohta ja sen toistuminen kolmella rasteritiheydellä, linjatiheys kaksinkertaistuu joka askeleella.
Sarjakuvia painettaessa CMY osavärien kohdalla tilanne vastaa normaalia painotuotetta, mutta musta osaväri sisältää tyypillisesti vähän tai ei lainkaan sävyjä! On täysin tarpeetonta käyttää mustalle osavärille samaa sävyntoiston maksimoivaa linjatiheyttä kuin muille oikeasti sävyjä sisältäville osaväreille. Linjatiheyden kaksin-, nelin- tai kymmenkertaistuessa viivan rasteroituminen katoaa näkökyvyn ulottumattomiin.

Jos musta osaväri sisältää sävyjä, voidaan linjatiheyttä silti nostaa reippaasti mikäli pisteenkasvun kompensointiin kiinnitetään huomiota.

100-150 l/cm linjatiheyksillä voidaan vielä toistaa kohtuullinen määrä harmaasävyjä.**** Yksityiskohtien toistossa päästään n. 300 dpi bittikarttakuvan tasolle.
200 l/cm linjatiheydellä ei sävyjä välttämättä enää voida toistaa, mutta se ei haittaa mikäli mustassa osavärissä on pelkkää kompaktimustaa. Yksityiskohtien toistossa päästään n. 600 dpi bittikarttakuvan tasolle.

* 24 bittinen RGB kuva, 8 bittiä/osaväri
** Eli n. 60 l/cm, normaalisti linjatiheydet ilmoitetaan linjoina senttiä kohti, käytän tässä selkeyden vuoksi samaa mittayksikköä kaikille suureille.
*** todellisuudessa kehittyneet tulostinohjaimet osaavat “huijata” ja saavat näkyviin enemmän sävyjä kuin tämän kaavojen mukaan pitäisi.
**** Ehkä voidaan, riippuen sävyistä, paperista ja joistain muista jutuista.

Keskustele aiheesta Kvaakin foorumilla.