Rasteroituminen

[Jarmo]

Tässä voipi keskustella Rasteroituminen ja linjatiheys artikkelin herättämistä ajatuksista tai muuten vaan aiheesta.

[Reima Mäkinen]

Varmaan aika vaikeaa tekstiä aiheeseen perehtymättömälle. Pelkästään termit saattavat aiheuttaa hämmennystä. Esimerkiksi pisteenkasvu -termi tulee kyllä jotenkin tuosta ilmi, mutta moni varmaan ihmettelee että mikäs se on...

Sen sijaan tapasi käyttää sävy sanaa suorastaan hämmentää. Itse (ja myös Hararld Arnkill, jonka mainiota värikirjaa voin suositella) lähtisin siitä että värin kolme perusominaisuutta ovat sävy, kylläisyys ja vaaleus (tai kirkkaus).

Sävyllä tarkoitetaan yleensä sitä värin ominaisuutta joka erottaa sen muista väreistä. Karkeimmillaan sävyjä ovat esim. vihreä, oranssi, kadmiumin keltainen ja pinkki.

Kirjoitat:

On täysin tarpeetonta käyttää mustalle osavärille samaa sävyntoiston maksimoivaa linjatiheyttä kuin muille oikeasti sävyjä sisältäville osaväreille.

Mikä herättää kysymyksen: Jos on olemassa oikeasti sävyjä sisältäviä osavärejä, onko mielestäsi olemassa myäs osavärejä jotka sisältävät leikisti sävyjä?

Painovärien osavärit taas muodostavat (rasteroituessaan) skaalan valkoisesta täysin kompaktiin pintaan. Tässä skaalassa värin vaaleus vaihtelee. Kun mukaan sotketaan toista väriä se vaikuttaa kylläisyyteen. Rasterointi sen sijaan EI vaikuta sävyyn.  Näin muodoin väriskaalan portaita pitäisi nimittää vaaleus- tai tummuusasteiksi.
Asiaa ei tietenkään helpota yhtään se että kirjapainosanastossa puhutaan tuosta sävyntoistosta. Sillä voidaan kuitenkin ajatella tarkoitettavan mahdollisuutta toistaa mahdollisimman monta eri väriä (sävyä).

Oletko muuten varma siitä että

8x8 pisteen rasteri mahdollistaa 64 sävyä

?
Mulle on jostain jäänyt sellainen tytinä että tuo on lähinnä teoriaa. Käytännössä pyritään nimittäin pyöreisiin (tai jonkun muun muotoisiin rasteripisteisiin. Osaavatko tulostimet todellakin luoda esimerkiksi 8x8 matriisista skaalan "pudottamalla rasteripisteestä pois" tulostuspikselin kerrallaan?

Toivotaan että artikkeli helpottaa edes jonkun graafikkoparan elämää.   

[JussiP]

Osaavatko tulostimet todellakin luoda esimerkiksi 8x8 matriisista skaalan "pudottamalla rasteripisteestä pois" tulostuspikselin kerrallaan?

Eilisen baarikeskustelun perusteella näin todellakin on, ainakin mikäli printtaa mustaa bittikarttakuvaa. Lisäksi on olemassa mm stokastinen rasteri, jossa joka toinen pikseli on mustaa ja joka toinen valkoista ruutulipun tyyliin.

[T.Kokkila]

Hyvä teksti, mutta jättää edelleen monia asioita vähän hämäriksi. Vaikea näitä on selvästi selittää...

Ehkä kannattaa muistuttaa, että vaikkapa aloittelevan sarjakuvaharrastajan ei tarvitse tämmöisiä juuri miettiä. Tai ainakaan tehdä niistä kynnyskysymystä piirtämiseen. Istuin joskus Tampere Kupliissa kuuntelemassa ansiokasta esitystä painoasioista vanhan tuttavan kanssa, joka totesi ettei aikoinaan olisi ikinä pystynyt piirtämään mitään jos se olisi ollut noin monimutkaista.

Perustasolla riittää hyvin, jos kuva on oletettavassa julkaisukoossa tarkkuudeltaan esim 600 dpi. Siitä sen voi hyvin printata millä laitteella vaan, kelpaa kirjapainolle ja siinä on tarvittaessa varaa säätää vielä kokoakin. Painojälki ei ole välttämättä täydellistä, mutta varmasti kelvollista useimmissa tapauksissa.

Sitten kun mennään ammattimaisiin töihin, painotekniikkaankin voi perehtyä tarkemmin. Mutta ei se silloinkaan ihan välttämätöntä ole. Eli piirtäkää, älkääkä ottako painoasioista (turhia) paineita.

[Jarmo]

Sen sijaan tapasi käyttää sävy sanaa suorastaan hämmentää.

Olet tässä varmasti oikeassa, poimin sen tähän sanasta harmaasävy jota olen tottunut käyttämään.

Jos on olemassa oikeasti sävyjä sisältäviä osavärejä, onko mielestäsi olemassa myäs osavärejä jotka sisältävät leikisti sävyjä?

Ilmaisin epäselvästi, mutta lähinnä tarkoitin 100% mustaa viivaa CMYK- tai harmaasävykuvan osana. Ei oikeasti tummuusvaihtelua.

Asiaa ei tietenkään helpota yhtään se että kirjapainosanastossa puhutaan tuosta sävyntoistosta.

Eikä vastaväreilläkään tarkoiteta samaa kuin graafikkosanastossa. Itse tulen kirjapainopuolelta.

Mulle on jostain jäänyt sellainen tytinä että tuo on lähinnä teoriaa. Käytännössä pyritään nimittäin pyöreisiin (tai jonkun muun muotoisiin rasteripisteisiin. Osaavatko tulostimet todellakin luoda esimerkiksi 8x8 matriisista skaalan "pudottamalla rasteripisteestä pois" tulostuspikselin kerrallaan?

No tämä on lähinnä teoriaa, siksi niitä tulostinohjelmistoja on pari vuosikymmentä kehitetty, että päästäisiin parempaan tulokseen. Tämä on kuitenkin periaatteessa riittävän lähellä totuutta. Kaikilla rasterimenetelmillä tummuutta joka tapauksessa lisätään aina tulostuspikseli kerrallaan.

[Jarmo]

Ehkä kannattaa muistuttaa, että vaikkapa aloittelevan sarjakuvaharrastajan ei tarvitse tämmöisiä juuri miettiä.

Ehdottomasti totta. Enempi oli teksti tarkoitettu täällä käyville ammattilaisille. Jossain vaiheessa detaljeihinkin kannattaa alkaa kiinnittää huomiota. Käy muuten pian niin, että painetaan jotain hienoja kovakantisia julkaisuja joissa on viivat tuhrua.

[Jiksi]

Hienoa, että Kvaakissa on myös tällaisia sarjakuvan tekemiseen ja tekniikkaan syventyviä juttuja, ne monipuolistavat artikkelien kirjoa mukavasti!

(Artikkelin loppuun voisi vielä lisätä linkin tähän ketjuun, jossa uteliailla olisi mahdollisuus esittää kysymyksiä aiheesta.)

[Jukka Laine]

Lisäsin nyt linkin. Neuvoin Jarmoakin, mutta kaikilla selaimilla työkalut eivät näy. Tämä on sitä AE:tä.

[Curtvile]

Ehdottomasti totta. Enempi oli teksti tarkoitettu täällä käyville ammattilaisille. Jossain vaiheessa detaljeihinkin kannattaa alkaa kiinnittää huomiota. Käy muuten pian niin, että painetaan jotain hienoja kovakantisia julkaisuja joissa on viivat tuhrua.

Ja puoliammattilaisille tai siksi aikoiville.
Tällaisia teknisiin asioihin keskittyviä artikkeleita saisi olla enemmänkin.

Totta monet tavoittelevat tarkoituksellisesti punkihtavan kämäistä jälkeä, mutta silloinkin on parempi jos se on kuten huumorin suhteen: tahallista, ei tahatonta.

[Tertsi]

Enempi oli teksti tarkoitettu täällä käyville ammattilaisille.

Ilmankos en ymmärtänyt siitä oikeastaan mitään. Mutta hyvä juttu,
että myös pro-jengi huomioidaan artikkeleissa.

Siirrynpä tästä Willer-ketjuun...

[[kivi]]

Ilmankos en ymmärtänyt siitä oikeastaan mitään.

Niinno, en minäkään ymmärtänyt mitä tuo artikkeli ajoi takaa, vaikka mulla on takana niin Taikkarin graafisen suunnittelun painotekniikkaopinnot kunnialla käytynä kuin työt täyspäiväisenä lehti-AD:na ja parissa kirjapainossa.

Jotenkin olin ymmärtävinäni, että kirjoittajan mielestä korkeampi linjatiheys tarkoitti huonolaatuisempaa kuvaa. Se nyt ei varmaan ainakaan voinut olla tarkoitus?

[Jarmo]

Jotenkin olin ymmärtävinäni, että kirjoittajan mielestä korkeampi linjatiheys tarkoitti huonolaatuisempaa kuvaa. Se nyt ei varmaan ainakaan voinut olla tarkoitus?

Kylläpäs osaankin näemmä olla epäselvä. Hyvä etten ole ammattikirjoittaja.  

Mutta joo. Takaa ajettu ajatus oli, että linjatiheyden nostaminen heikentää tummuusasteiden toistokykyä, mutta toisaalta parantaa yksityiskohtien toistoa.

Viivapiirroksia (usein musta osaväri on juuri viivapiirros) painettaessa kannattaisi uhrata tummuuserojen toistokyky(ä) ja ottaa tilalle tarkempi yksityiskohtien toisto. Eli käyttää epänormaalin korkeaa linjatiheyttä.

[Jukka]

Tämä on kuin oppikirjaesimerkki siitä vanhasta toteamuksesta, että tieto lisää tuskaa.
Kun menee tarpeeksi syvälle yksityiskohtiin, melkein kaiken saa kuulostamaan maailman monimutkaisimmalta asialta.

[echramath]

Ehdottomasti totta. Enempi oli teksti tarkoitettu täällä käyville ammattilaisille. Jossain vaiheessa detaljeihinkin kannattaa alkaa kiinnittää huomiota. Käy muuten pian niin, että painetaan jotain hienoja kovakantisia julkaisuja joissa on viivat tuhrua.

Artikkeli voisi – laajennettuna – kiinnostaa myös sarjakuvan kuluttajaa, "näin sarjasi painetaan", helpottaisi myös ymmärrystä siinä vaiheessa, kun ne ammattilaisten painavat sarjat kumminkin näyttävät joskus legoukoilta, että mikä tosiaan meni pieleen...

Mutta tuosta artikkelista ei tällaisenään kyllä maallikko saa mitään selvää. Kuten irkissä tulikin puhetta, jopa 8×8=64 piti erikseen selittää, joo, kyllä kai niistä pisteistä voi sytyttää kunkin erikseen, mutta eikö niiden pitäisi jonkun sortin pallo kuitenkin muodostaa?

[Reima Mäkinen]

Mutta joo. Takaa ajettu ajatus oli, että linjatiheyden nostaminen heikentää tummuusasteiden toistokykyä, mutta toisaalta parantaa yksityiskohtien toistoa.

Viivapiirroksia (usein musta osaväri on juuri viivapiirros) painettaessa kannattaisi uhrata tummuuserojen toistokyky(ä) ja ottaa tilalle tarkempi yksityiskohtien toisto. Eli käyttää epänormaalin korkeaa linjatiheyttä.

Eikös tuon voisi selevällä kielellä sanoa niinkin että rasterointi hävittää ohuet viivat ja toisaalta jos haluaa esittää hienoista viivaa piirroksessa niin ei kannata rasteroida ollenkaan. 

Artikkeli voisi – laajennettuna – kiinnostaa myös sarjakuvan kuluttajaa, "näin sarjasi painetaan", helpottaisi myös ymmärrystä siinä vaiheessa, kun ne ammattilaisten painavat sarjat kumminkin näyttävät joskus legoukoilta, että mikä tosiaan meni pieleen...

Moneen kertaanhan sitä on täällä esim Barksin kootuissa pauhottu. Ei kai asiaa tajua jos ei tajua. Ja ongelma on siinä että eri ihmisille erilaiset selitykset uppoo parhaiten. Ei siis ole olemassa yhtä selkeää tapaa kertoa näistä. Varisinkin kun digimediassa ei pysty analogista (printti)versiota näyttämään (eikä päin vastoin). Ja jos taas kertoo monella tavalla, se vain sekoittaa.
Eikä kukaan (paitsi tekijät itse) sitä paitsi voi tietää missä vaiheessa painoprosessia homma on sössitty (eli kenen vika se oli...).

Mutta tuosta artikkelista ei tällaisenään kyllä maallikko saa mitään selvää. Kuten irkissä tulikin puhetta, jopa 8×8=64 piti erikseen selittää, joo, kyllä kai niistä pisteistä voi sytyttää kunkin erikseen, mutta eikö niiden pitäisi jonkun sortin pallo kuitenkin muodostaa?

Ns. pisteenkasvun ansiosta vähän epämääräisempikin pikselimokkula alkaa kyllä painettuna näyttää "pallolta". Eikä se pyöreys edes ole mikään itseisarvo. Tavoitehan on vain saada paperille mahdollisimman sävykäs värikuva  tai mv-versiossa mahdollisimman laaja harmaaskaala. Siinä hommassa on toisarvoista millaisista elementeistä kuva syntyyy, kunhan se vain syntyy.

Rasterointihan on itse asiassa vanhan maailman juttuja. Nyttenhän voidaan digikuvaa "tulostaa" näytölle, missä ei mitään rasteria tarvita tai ottaa vaikka sublimaatiotuloste. Eihän sitä tiedä vaikka koko rasterointi pikku hiljaa hiipuisi samaan tapaan kuin vaikka CRT-montorin kuvamuodostustapa.

Tuolla aiemmin kun näitä rasteripisteen pyöreys- tai muotoasioita mietin niin sotkin mielessäni vähän Fotariin. Sehän EI ainakaan vanhoissa versioissa osaa tehdä muuta kuin säännöllisen muotoisia "rasterihiukkasia".