 |
NEMI 11: Outoja lintuja
Lise Myhre
Suomennos: Ainomaria
Egmont kustannus, 2006
Liimaselkä, A4, neliväri, 48 s.
Norjalaisen Lise Myhren vuonna 1997 loihtima Nemi on vakiinnuttanut paikkansa jomonessa lehdessä ja yhä useammassa sydämessä. Itse en ole neitokaiseen aiemmin sen paremmin tutustunut, mutta lähempi tarkastelu tuotti iloisen yllätyksen: Nemihän on monipuolisempi kuin markkinointinsa antaa ymmärtää.
 |
“Outoja lintuja” –kokoelma-albuminreiluun sataan strippiin ja kolmeentoista kokosivun tarinaan mahtuuniin oivaltavia sivalluksia, (pakollista?) tyhjännauramista kuin vähänvakavampiakin juttuja. Pubeissa partioiva ja ikuisesta Halloweenistähaaveileva Nemi puhuu myös eläinten ja ajattelun vapauden puolesta sekäyhteiskunnan välinpitämättömyyttä vastaan.
Ruotsalaisen CharlieChristensenin Arne Ankan tapaan Myhren Nemi on varsin persoalkoholijuomille. Juomingit päättyvät usein muistamattomaan tilaan taivastakkaisen sukupuolen edustajan sänkyyn. Yhtälailla musiikkiin,videopeleihin ja elokuviin hurahtanut Nemi osoittaa kuitenkin myösniinkin perinaisellisia paheita kuin suklaanhimoa ja ostosmaniaa.Piristävää on myös se, että Myhre näyttää Nemin huonojakin puolia –edellä mainittujen ‘coolien paheiden’ lisäksi -, nimittäin ajoittaisentyhmyyden.
 |
Lise Myhren jälki on paikoitellenhyvinkin kekseliästä, kaunista ja näyttävää, toisinaan taas melkoisenstaattista ja puuduttavaa. Useinhan staattinen kuvakulma on välttämätönosa kerrontaa, joskus se taas kertoo tekijällä olleen kiire. Myhre onkuitenkin loistava esimerkki siitä, miten pienistä viivanvedoistasarjakuvahahmojen eri ilmeet ovat kiinni.
Arktisen banaanin Nemi 1:n arvostelu.
Keskustelua Nemistä Kvaakissa.