Oulun anime- ja mangaseminaari jymymenestys

Anime- ja Mangaseminaari Katse Itään Oulun kaupunginkirjastossa 20.-21.9.2003 oli raivoisa menestys, joka osoitti anime- ja mangaharrastuksen ällistyttävää voimaa Pohjois-Suomessa. Viikonlopun aikana luentoja seurasi yhteensä 1600 henkeä. Pääkirjaston Teuvo Pakkala -sali (kapasiteetti 190) natisi liitoksissaan, ja suosituimpien luentojen aikana joutui vahtimestari käännyttämään väkeä ovelta.

Seminaarin järjestivät Oulun manga- ja animekerhon Omake yhteistyössä Oulun Elokuvakeskus ry:n ja Oulun Suomalais-japanilaisen yhdistyksen kanssa. Oulun elokuvakeskuksen edustaja mainitsi, että hän ei ole ikinä todistanut vastaavaa yleisöryntäystä heidän järjestämissään tapahtumissa.

Valitettavasti mediahuomion kriittistä kynnystä tämäkään tapahtuma ei edelleenkään ylittänyt. Vain Lapin Kansassa ilmestyi yksi artikkeli aiheesta. Oulun päivälehti Kaleva ei katsonut tarpeelliseksi lähettää paikalle toimittajaa.

Seminaari aloitettiin mangan perusteiden esittelyllä. Omaken tiedotussihteeri Janne Kemppi järjesti perusteelliset kalvosulkeiset esitellessään runsaiden manganäytteiden kera mangan historiaa ja kehitystä. Osamu Tezuka, “Japanin Disney”, osoittautui työhulluksi, joka poltti kynttiläänsä kolmesta päästä, mutta pääsi sentään Astro Boyn kanssa postimerkkiin. Tezuka piirsi ulkomaillakin ollessaan 30 sivua yössä ja hänen kuuluisat viimeiset sanansa kuuluivat “Kertakaikkiaan, antakaa minun tehdä töitä.”

Antti Niemelä pohjusti väitettään animen kasvamisesta aikuiseksi Gundamin myötä runsailla detaljeilla, joista mieleenpainuvin saattoi olla totuus “90% of everything is crap”. Omaken puheenjohtaja Markku Mulari esitelmöi ex-marxilaisen Hayao Miyazakin elämästä ja tuotannosta, sekä animen musiikista, jossa yhteydessä visuaalisesta näyttävyydestä vastasi ääninäyttelijä, laulajatar Tomo Sakurai, Japanin Paula Koivuniemi, pinkissä vinyylissä ja korkokengissä.

Lauantain päätti Jari Lehtisen luento animen ja animaation yhtäläisyyksistä ja eroista. Paimentyttö Katrin seikkailut Japanin TV:ssä 1984 sekä todisteet siitä kuinka Disney varasti Tezukan Jungle Taitein Leijonakuninkaaksi herättivät yleisössä sen verran spontaania röhönaurua, että uteliasta yleisöä eksyi sisään kirjaston puolelta runsain joukoin.

Sunnuntaina Jari Lehtinen jatkoi esittelemällä videonäytteiden kera animen eri genrejä. Lasse Märsyn asiantunteva luento Scifi animessa johdatti paitsi animen, myös japanilaisen scifi-kirjallisuuden maailmaan. Jenny Kangasvuon luento animen naiskuvasta todettiin yleisesti mitä kiintoisimmaksi, ja vahtimestari joutui sulkemaan ovet.

Kangasvuo hahmotteli animesta kolme naiskuvaa; teinishoujon, aikuisen naisen, ja hurjan mummon. Keski-ikäiset työssäkäyvät naiset loistavat poissaolollaan, tai ovat pikemminkin paenneet Miyazakin Mononoke Himeen. Takako Karppinen edusti “loppukäyttäjän näkökulmaa” kertoessaan vaikutteistaan tavallisena japanilaisena mangan ja animen ystävänä. Astro Boy-hammasmuki oli ikuisesti mieleen jäänyt muisto. Lukiovuosina hänen ystäväpiirissään maalattiin huvin vuoksi animaatiokalvoja seinille ripustettaviksi, mistä syntyi jopa idea tehdä itse animea, mutta näin kunnianhimoinen pyrkimys ei lopulta toteutunut. Eräästä hänen lukiotoveristaan tuli sentään mangaka.

Luentojen tekstit kootaan ja linkitetään vähin erin ja äänin Omaken kotisivuille. Luentojen ohella kirjaston vitriineissä esiteltiin japanilaista elämänmuotoa havainnollistamalla mangan sivuilla esiintyviä esineitä. Omaken pöydillä oli katsottavissa ja luettavissa röykkiöittäin kaikkia mahdollisia tyylilajeja edustavaa mangaa. Tavallisen yleisön lisäksi tilaisuus keräsi puoleensa puolen Suomen otakut, ja kriittisiä kysymyksiään pääsivät esittämään myös gradujen kirjoittajat sekä valtaisasta suosiosta ymmällä ollut Japanin suurlähetystön avustaja.

Tapahtuma oli kaikkien mittapuiden mukaan kiistaton menestys. Milloin tällaista nähdään Etelä-Suomessa?