Kuuluisalta jazz-mieheltä etunimensä lainannut OB Makkonen seikkailee nyt jo viidennessä albumissaan. Sitkeyttä levyjukalla vaikuttaa olevan, sillä meno jatkuu vaikka kustantajat ja lyhyempiä jaksoja julkaisevat lehdet vaihtuvat taajaan.
Kallio – Pirinen: Ornette Birks Makkonen: Kurkku jää pystyyn. Suuri Kurpitsa 2003.
Nykyisin Soundiin kotiutunut sankari-DJ Makkonen pyrkii laajentamaan kanssaihmistensä musiikkimakua asialliseen suuntaan. Fantasiaakin tarvitaan, jotta kaikki asiaan kuuluvat osapuolet pääsevät laukomaan mielipiteensä. Vaikka haudan takaa tai sen päältä. Kurkku jää pystyyn (Suuri Kurpitsa) –albumin alussa on ennenlukematon seikkailu.
Siinä Ornetten “pikku apulainen” on valmis tekemään mitä hyvänsä, jotta voisi laulaa kuin Led Zeppelinin Robert Plant. Apuun astuu Jukka Tilsan albumeista tuttu tohtori Torikauhu. Paikalle saapuu luontevasti myös tikapuilla taivaaseen halajava Plant itse. Ornette pysyy viileänä, häntä eivät rokkimaailman vaatimat ulkomusiikilliset tehosteet hetkauta. Kurkku voi olla suora tai käyrä, tärkeintä on käyttää sitä oikein. Sen huomaa itse Ornettekin albumin viimeisessä tarinassa, kun päähenkilö yrittää muuttaa elämänsä vastaamaan rokkimaailman pahimpia kliseitä.
Albumin nimi on väännös legendaarisesta “The Song Remains the Same”-dokumenttielokuvan suominimestä, ja jatkuu alkutarinan jälkeen lähinnä Rumbassa julkaistuilla jaksoilla. Tiskijukkaamme yritetään johdatella turmion soittolistoille, hänen uskomattoman arvokasta levykokoelmaansa havitellaan ja nuoteista otetaan nootteja kuuluisuuksia kumartelematta.
(Eräässä aiemman OBM-albbarin tarinassa Ornetten kiekkoarkisto ryövättiin, mutta siinä lienee samaa taikaa kuin Roope Ankan rahavaroissa. Ennemmin tai myöhemmin ne palaavat aina takaisin omistajalleen.)
Käsikirjoittajana Pauli Kallio tunnetaan parhaiten keski-iän kriiseissä vellovien henkilöhahmojen arjen kuvaajana. OBM on hänen toistaiseksi ainoa fantasiasarjansa. Senkin juuret ovat vahvasti todellisuudessa, ideoita syntyy lähes joka viikonloppu kun DJ Kallio pyörittää kiekkoja Tampereen YO-talolla. Turha erikoisuuden tavoittelu ja muoti-ilmiöt saavat kyytiä – eipä kannata pyytää sen paremmin Kalliota kuin Ornetteakaan soittamaan esim. Eminemiä. Rytmi kyllä hakkaa. Eniten Ornetten sointukuluista saa irroitettua jos tuntee populaarimusiikin historian edes välttävästi.
Sarjakuvittaja Ville Pirisen viivoissa soi blues, jazz ja rumba samalla vinkeällä vonksinkierolla tavalla. OBM on niitä sarjakuvia, joita lukiessa ei voi välttyä tulemasta hyvälle tuulelle. Ihminen, joka lukee ja pitää lukemastaan Ornette Birks Makkosesta ei voi olla kokonansa paha.