 |
Kolmeosainen Minun Kiinani -sarjakuvaromaani saa upean päätöksen, kun valtavan valtakunnan murroksissa päädytään 1980-luvun taloudellisesta avautumisesta ja Tiananmenin aukion verilöylystä näihin päiviin.
Rahan aika on inhimillinen kertomus yksilöistä nousevan maailmanmahdin eeppisissä mittasuhteissa. Monen elämään astuu huumaava luksus, mutta millaiset elinolot kasvavat kaupungit tarjoavat niille, joiden matalat kotikylät jäävät uuden rahan ja pilvenpiirtäjien alle?
Minun Kiinani -sarja edustaa dokumentaarisen sarjakuvaromaanin palkittua, visuaalisesti antoisaa aatelia. Sarjalle myönnettiin parhaan historiallisen sarjakuvaromaanin palkinto vuonna 2010.
Minun Kiinani 3 – Rahan aika
Alkuteos Une vie chinoise 3 – Le temps de l’argent
Piirrokset ja käsikirjoitus Li Kunwu
Käsikirjoitus P. Ôtié
Suomentanut Saara Pääkkönen
Kustantaja Werner Söderström Osakeyhtiö
Painettu EU:ssa
240 X 170 mm, 272 sivua, mv, pk, kansilehti
Hinta 27 euroa
© Kana (DARGAUD-LOMBARD s.a.) 2010, by P. Ôtié, Kunwu (Li)
Suomenkielinen laitos © Saara Pääkkönen ja WSOY 2013
ISBN 978-951-0-38601-9
Yle Teemalla esitetyn dokumenttisarjan Länsimaiden illankoitto ensimmäisessä osassa kerrottiin kuinka Kiina oli 1400-luvulla maailman ylivoimainen suurvalta kaikissa suhteissa. 1500-luvulla Kiina sitten käpertyi itseensä ja viihtyi itsensä kanssa 500 vuotta.
 |
Nyt Kiina on jälleen johtava suurvalta, vaikkei aivan vielä ylivoimaisesti. Mutta tie on yhä eteenpäin. Minun Kiinani -sarjakuvatrilogian kolmas osa kertoo nykyisestä Kiinasta. Miten tähän tultiin, voi lukea kahdesta ensimmäisestä osasta. Avautumisen kanssa on vielä ongelmia, kuten kirjasta kohta selviää.
Rahan aika alkaa vuodesta 1980, jolloin Kiina oli vasta toipumassa Maon poismenosta, ja symbolina uudelle avautumiselle tapahtumapaikkana on alastoman mallin piirtämisen kurssi, johon päähenkilömme Li Kunwu osallistuu. Avautumisella tarkoitetaan tässä kommunistisen Kiinan monikymmenvuotisen aikakauden loppua, mutta Kiinan sulkeutuneisuuden aika oli paljon pidempi. Länsimaalaisten käsityksiä Kiinasta 1930-luvulta voi lukea Tintin seikkailusta Sininen Lootus. Samaan aikaan nyt 25-vuotias Li menee naimisiin. Kirjan mittaan saamme tietoa kiinalaiselle tärkeästä perheen ja suvun läsnäolosta, ja erityisesti Kiinan ylpeydestä: Kiinalaisesta keittiöstä.
Kulttuurivallankumousta tärkeämpi asia Nyky-Kiinalle on taloudellinen vallankumous, joka ei tapahtunut kertarysäyksellä vaan pikku hiljaa. Siksi trilogian kolmas osa kuvaa ajanjaksoa kolmen vuosikymmenen ajalta, pituus on sama kuin kahdessa edellisessä osassa yhteensä. Edelleenkin Li kuvaa kehitystä tavallisen ihmisen ja perheen näkökulmasta, ei ylhäältä katsottuna kuten historiankirjat yleensä tekevät.
 |
Tiananmenin opiskelijamielenosoituksen väkivaltaisesta tukahduttamisesta kerrottaessa sanotaan suoraan että tässä vaiheessa Li heittää neutraalin näkökulman romukoppaan ja kertoo oman mielipiteensä joka ei varmasti miellytä länsimaista lukijaa. Selkkaukseen viitataan Kiinassa puhumalla kesäkuun neljännestä, eli pelkästä päivämäärästä. Kiinalaiset suhtautuvat tapahtumiin vähemmän tärkeänä. Arjessa pärjääminen oli vuonna 1989 tavallisille ihmisille tärkeintä ja he joita verilöyly ei suoraan koskenut, eivät välitä asiasta. Ja kuten Li sanoo, hän vetää viivan sen menneisyyden päälle joka ei vaikuta nykyhetkeen tai tulevaisuuteen.
Vaikka Taivaallisen Rauhan Aukio kuuluu Kiinan lähihistoriaan kiinteästi ja tämänkin kirjan takakannessa se mainitaan, ei kannata hakea sitä tästä. Sitä ei ole. Toinen käsikirjoittaja Philippe Ôtié olisi halunnut käsitellä sitä, mutta varsinainen tarinan kertoja kieltäytyi, joten se siitä.
 |
Koko muuten mahtavan sarjakuvatrilogian teho kaatuu kun yksi tärkeä historiallinen tapahtuma sivuutetaan tietoisesti. Olisi edes perusteltu poisjättäminen kunnolla. Kiinan hallitus kertoo Tiananmenin historian tapahtumat omaksi edukseen. Vapaa tiedonvälitys tapahtumista on kielletty eikä tutkimuksia tapahtumista ole julkaistu Kiinassa.
Sentään Kiinan kansantasavallan 60-vuotisjuhlan paraatista samalla paikalla vuodelta 2009 on vähän enemmän, samoin tietysti Pekingin olympialaisista 2008.
Silti, vaikeasta asiasta vaikeneminen on osa nykykiinalaisuutta, josta opimme paljon muutenkin viimeisessä osassa ja siinä on tämän trilogian päätösosan ansio. Sivuja tässä on reippaasti enemmän kuin edellisessä osassa.
Piirrosjälki vaikuttaa aikaisempia osia erilaiselta, huolitellummalta, johtuen paljolti siitä, että Li ei ole perustanut piirrosjälkeään vain muistikuvien varaan, kuten ennen. Kirjasarjaa suositellaan erityisesti kiinalaisen mentaliteetin ymmärtämiseksi, johon varsinkin tämä viimeinen osa keskittyy. Samalla lukija voi sitten viihtyä oppimisen lomassa.
Suomennos on jälleen erinomaista, en muistanut viimeksi kehua.
Keskustele Minun Kiinani -sarjasta Kvaakissa.
Sarjan ensimmäinen ja toinen osa on myös arvosteltu Kvaakissa.