Ootkos kuullut tän?

Yhesti yhes paikas -sarja on edennyt kahdeksanteen osaan ja sarjakuvitettuja legendoja on ilmestynyt jo lähes 400 sivun verran. Ensimmäisen osan julkaisusta on seitsemisen vuotta ja vaikka tekijä on harmaantumaan päin, niin sarjakuvan sivuilla meno on edelleen nuorekkaan letkeää.

Yhesti yhes kaheksannes paikas
Ville Pirinen
Suuri Kurpitsa (2015), ISBN 978-952-9887-95-8
52 sivua, 125mm x 176mm
mustavalkoinen, pehmeäkantinen
6 €

Kahdeksannen paikan tarinoissa jatketaan huonon maun rajoilla, mikä ilahduttaa lukijaa suunnattomasti. Ville Pirisen sarja on erinomainen esimerkki siitä, että monesti varsinaista tarinaa tärkeämpää on se miten se kerrotaan. Jos Pirinen ei olisi suvereeni tarinaniskijä, niin nämä jutut aiheuttaisivat vain myötähäpeää.

Parhaimmat jutut löytyivät tällä kertaa Ruotsin laivalta ja bussireitiltä Keski-Suomessa. Kirjan keskellä on pari miedompaa tarinaa, mutta kyllä nekin vienon hymynkareen synnyttävät. Tarinoiden suola on elämänmakuiset ja ilmeikkäät hahmot, joiden luomisessa Pirinen on vailla vertaa.

Yhesti yhes kaheksannes paikas on erinomainen kokonaisuus, jossa valittu kuvitus- ja kerrontatyyli palvelee tarinoita täydellisesti. Jos Alivaltiosihteerien jutuista tulee mieleen nokkelat pukumiehet, niin näitä juttuja voisi kertoa krapulainen rokkari räkä poskella valuen. Molemmilla on hemmetin hauskoja juttuja, mutta tyylikirjon vastakkaisista päistä.

Tätä sarjakuvaa lukiessa toivoisi, että osaisi itse kertoa yhtä hyvin yhtä hyviä juttuja. Parasta Pirisen tarinoissa onkin se, että jutut voi varastaa omaan repertuaariin. Pistää vain parhaat palat mieleen ja antaa palaa työpaikan kahvitunneilla ja saunailloissa. Lounaalla ei välttämättä kannata ihan kaikkia kertoa. Tai riippuu tietysti seurasta.

Sarjan ensimmäisissä osissa painolaatu jätti toivomisen varaa, mutta tällä kertaa silläkin osastolla on syntynyt priimaa. Jos sarjasta nyt jotain parannettavaa pitäisi keksiä, niin se olisi ilmestymistiheys. Kirjasia on tullut suunnilleen yksi vuodessa ja uskoisin, etten ole ainut, joka kaipaisi hyviä nauruja useammin. Ymmärrän kyllä, että 52-sivuisen sarjakuvan tekeminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa, mutta lukemiseen ei tuhraantunut kuin 10 minuuttia, joten enemmänkin olisi maistunut. Nöyränä toiveenani onkin, että sarja jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Hyvää huumoria ei ole koskaan liikaa tarjolla.

Keskustele Ville Pirisen sarjakuvista Kvaakissa.

Aikaisemmin ilmestyneet osat on yhtä lukuunottamatta arvioitu Kvaakissa:
Yhesti yhes paikas
Yhesti yhes toises paikas
Yhesti yhes kolmannes paikas
Yhesti yhes neljännes paikas
Yhesti yhes viidennes paikas
Yhesti yhes kuudennes paikas