Teoksen nimen ilmeinen viittaus on seksuaaliseen heräämiseen, joka on sievistelevä ilmaisu ihmisen siirtymälle seksuaaliseen aktiivisuuteen. Tai ehkä kaunis sana sisältää tarkoituksellisesti myös synkempiä sävyjä. Voidaan myös herätä mieluisasta unesta karuun todellisuuteen. Seksuaalisen heräämisen teema ilmenee julkaisun kahdessa tarinassa lähestulkoon vastakkaisilla tavoilla, mutta yhteistä niille on ilmaisun tyylilaji: pornoahan tämä on.
 |
HERÄÄMINEN
Johanna Pohjanmies ja Katariina Katla
Omakustanne
M&P Paino Oy, Lahti 2012
210 x 297 mm, liimasidottu, mustavalkoinen, 67 sivua
ISBN 978-952-93-1034-0
Hinta: 12 €
Johanna Pohjanmiehen Isä Andre kertoo nuoren katolisen papin luisumisesta lihan himojen ja synnintuntoisen ahdistuksen syöksykierteeseen. Alkusanoissa miljöö kuvataan mukaelmaksi 50-luvun taitteen katolisesta Englannista, mutta minihameiden yleisyydestä ja e-pillereiden saatavuudesta päätellen ajankohdan pitäisi olla reippaasti 60-luvun puolella, ellei jopa myöhemminkin. Huomion kiinnittäminen historiallisiin yksityiskohtiin on sinänsä epäoleellista, että tarina saavuttaa nopeasti surrealistisia sävyjä, kun päähenkilön holtitonta käytöstä seuraa mielenterveyden järkkyminen.
 |
Pohjanmiehen kuvitus on pitkälti hennon tussiviivan varassa. Tietokoneella tehdyt harmaasävyt eivät aivan riitä elävöittämään kuvattua lihallisuutta, jonka ronskiudessa on kyllä kiitettävää yritystä. Tarinan suurimmat tehot löytyvät psykodraamasta, joka kuitenkin jää ilman tyydyttävää ratkaisua.
 |
Jokseenkin ennalta-arvattavasti taustalta löytyy lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, joka viime vuosina on paljastunut institutionaaliseksi ongelmaksi katolisessa kirkossa. Kovin syvälle tähän ilmiöön ei mennä, vaan tarinan huippukohdassa jännite purkautuu sarjana solvauksia ja syytöksiä uhrin suusta, tosin jättäen pois sen yhden, joka olisi ollut kyseisen rikoksen kannalta oleellinen: raiskaaja.
Siinä missä aikuisen ja lapsen välinen seksi on Isä Andressa tukahdutettu muisto, joka tulee esille vain sen aiheuttaman oirehdinnan kautta, Katariina Katlan Kesäleirissä sen peittelemätön kuvaus on tarinan polttopisteessä.
 |
Raukeana kesäpäivänä kaksi poikaa livahtaa metsään polttamaan tupakkaa. Aikuisuuden ilmentymiä jäljitellään ymmärtämättä vielä, mistä niissä on kyse. Yhteisen kusella käynnin varovaisen intiimiyden rajojen koettelun keskeyttää kaksi puiden lomasta ilmestyvää valtavaa, alastonta miestä: metsänpeikkoja (tuttuja Katlan aiemmasta albumista). Heidän röyhkeä aistillisuutensa ja ylenkatseensa poikien esipuberteettisia pikku elimiä kohtaan kirvoittaa toisesta pojasta välittömän torjumisreaktion: “Hinttejä.”
 |
Toisen pojan mieleen kohtaaminen jää kummittelemaan, ja seuraavana yönä hän uneksii seksuaalisesta kohtaamisesta häntä saalistavien metsänpeikkojen kanssa. Katlan erinomainen lyijykynätekniikka antaa hahmoille lähes käsinkosketeltavan fyysisyyden. Kuvauksena pojan seksuaalisesta heräämisestä tämä on täysin vakuuttava.
Joku voi pitää ongelmallisena, että nimeän tämän teoksen pornoksi, koska sen usein ymmärretään tarkoittavan täydellistä taiteellisten ansioiden puutetta. Ehkä “eroottinen sarjakuva” olisi mieluisampi ilmaisu. Ongelmallinen teos on joka tapauksessa, koska se kuvaa lapsen ja aikuisten välistä seksiä. Tässä suhteessa se vertautuu Alan Mooren ja Melinda Gebbien Lost Girlsiin, jota Moore itse on epäröimättä luonnehtinut pornografiaksi — kiistämättä sitä että se on myös taidetta.
Ruotsalaisen mangakääntäjän hiljattain saama, sittemmin kumottu tuomio lapsipornon hallussapidosta on terävä muistutus siitä, että tässä liikutaan kiistanalaisella alueella. Vaikka lasten seksuaalisia fantasioita, jopa tabuja rikkovia, voidaan pitää luonnollisena ja terveenä ilmiönä, fantasian ja todellisuuden välinen terävä raja katoaa heti kun kyseessä on ilmiön fiktiivinen kuvaus. Alan Moorea toisesta yhteydestä siteeraten: Tämä on kuvitteellinen tarina… eivätkö ne kaikki ole?