Pikon – sarjakuvahahmon ja hänen nimeään kantavan Spirou-lehden – syntymästä on tänä vuonna kulunut 75 vuotta. Sarjakuvan huippuhetkiä koettiin 1950- ja 1960-lukujen taitteessa André Franquinin johdolla. Juhlien kunniaksi Egmont Kustannus vie meidät takaisin noihin vuosiin julkaisemalla Franquinin Zorbul-tarinat yksissä kansissa.
 |
André Franquin
Piko ja Fantasio – Zorbul-tarinat
alkuteos Spirou et Fantasio – L’integrale 7 – Le mythe Zorglub
käännös Emilia Melasuo
ladonta Kai Lompolojärvi
Egmont Kustannus 2013
ISBN 978-952-233-689-7
176 s., kovakantinen, sidottu
38 €
André Franquin sai Pikon ja Fantasion vastuulleen vuonna 1946. 1950-luvun mittaan hän nosti sen täyteen loistoonsa. Hän loi sarjan tärkeimmät sivuhahmot ja aihepiirit. 1960-luvun taitteessa sarjakuvan sisäinen universumi ja sen tuotannon puitteet loksahtivat kohdalleen. Noina vuosina syntyivät huikentelevan tiedemiehen Zorbulin esittelevä tarina Z niin kuin Zorbul (julkaistiin Spiroussa 1959-1960) ja sille suoraa jatkoa oleva Zorbulin varjo (1960).
Franquinia alettiin tituleerata maailman parhaaksi sarjakuvantekijäksi. Hergékin auliisti tunnusti Franquinin paremmuuden. Maailma oli tietysti le monde, ranskankielinen.
 |
|
Ruudun kansi vuodelta 1974.
|
Ei siis ihme, että näihin tarinoihin on palattu. Piko ja Fantasio: Zorbul-tarinat -koosteessa tarinat julkaistaan jo viidettä kertaa suomeksi. Ensimmäisen kerran ne nähtiin Ruudussa jatkokertomuksina vuonna 1974. Sittemmin Egmontin edeltäjä Semic julkaisi kertomukset pokkareina (1989-1990) ja albumeina (1994-1995). Viimeksi ne julkaistiin Mustanaamiossa vuonna 2007.
 |
|
Sieninevan kreivi ja Zorbul tunsivat toisensa jo vuosien takaa.
|
Johdantona Zorbul-tarinoille on vuonna 1957 tehty Sieninevan kreivin kuvaa syventävä kolmetoistasivuinen Koe, joka muuttui painajaiseksi (NonStopissa 1977 nimellä Pelko langanpäässä). Siinä esitellään kreivin pimeä puoli, josta myöhemmin muokkautui Zorbulin hahmo. Paha kreivi oli jonkinlainen Zorbulin esimuoto.
Kun on kyse klassikon asemaan nousseista sarjakuvista, niiden julkaisemisen arvioinnissa pitää keskittyä pakettiin. Millaisiin kehyksiin klassikot on laitettu?
 |
|
Franquin käytti ajohanskoja. Usein hän jätti ne rattiin paikoilleen ihmisiä ihmetyttääkseen.
|
Alkuteos on seitsemäs osa laajaa kirjasarjaa. Erityisesti tämä näkyy teoksen johdantoteksteissä. Ne keskittyvät esittelemään vuotta 1959 tekijöiden ja sarjakuvan aiheiden näkökulmasta. Franquinilla ei ollut varsinaista studiota, häntä avustaneet Greg ja Jidéhem saivat nimensä myös lopputulokseen. Vuonna 1959 ranskalais-belgialaisessa sarjakuvassa tapahtui paljon. Uusi Pilote-lehti tuli sarjakuvamarkkinoille ja vakiintuneiden Spiroun ja Tintinin piti vastata haasteeseen. Franquin jätti työnsä Tintinissä ja keskittyi sivumääräänsä kasvattaneeseen Spirouhin. Hänen vastuulleen tulivat myös Spiroun kannet, toimitetun aineiston kuvitus ja mainokset.
 |
|
Fantasion vastapari, paha serkku Santafio.
|
Johdantoteksti ei ole yksi johdonmukainen kokonaisuus. Se on kokoelma erilaisia kainalojuttuja, lyhyitä näkökulmia sarjakuvaan, taustalla olevaan maailmaan ja tekijöihin. Franquinin mainitaan useaan otteeseen olleen “hyperaktiivinen” ja “uupumuksen partaalla”. Tämän viittauksen toinen puoli, tulossa oleva hermoromahdus, jää kirjasarjan tässä osassa kokonaan mainitsematta.
Teoksen suomalaisen nimen kannalta olennaista olisi ollut kertoa, että Franquinilla ja kumppaneilla oli suunnitteilla kolmas Zorbul-tarina näiden kahden jatkoksi. Kustantaja, jolle Pikon tekijänoikeudet kuuluivat, kuitenkin päätti toisin. Seuraavaksi lehdessä alkoi Bretzelburgin radioamatööri, joka vuonna 1961 keskeytyi kahdeksi vuodeksi tekijän sairausloman vuoksi. Olisi voinut harkita alkutekstien muokkaamista suomalaiselle lukijalle. Onhan teosta ainakin mainonnassa jo muutettu 75-vuotisjuhlajulkaisun suuntaan.
Käännös on pääasiassa hyvää työtä. Parista mukaan joutuneesta lapsuksesta Vesa Kataisto on jo ehtinyt huomauttamaan Kvaakin keskustelussa. Kolmantena voisi mainita sivun 141 alimman rivin Pikon kielipoliisiluonnetta kuvaavan vitsin. Sen suomentamisen Heikki Kaukoranta on sivuuttanut kokonaan, mutta kyse lienee pilkun viilauksesta, ei suoranaisen virheen korjaamisesta.
Zutin kääntäminen bööksi, tai buuksi, kuten Antti Marttinen aikaisemmin teki, ei oikein istu tarkoitettuun. Jotakin kirosanaa on haettu, joskin hyvin lievää. Kaukorannan pitkien haistattaminen sopi hyvin. Samaisella zutilla Hergé leikki myöhemmin Pjotr Pahkin (Piotr Szut) nimessä.
Piko ja Fantasio: Zorbul-tarinat sisältää kahden pitkän ja yhden lyhyen sarjakuvan lisäksi kuvamateriaalia Spirou-lehdestä, lähinnä kansia ja ennakkomainoksia. Kokonaisuus on tältä osin moitteeton. Suurempi toimituksellinen panos ja tarkkuus olisi tehnyt teoksesta erinomaisen juhlapaketin.
* Kvaakissa on keskusteltu Pikosta ja Fantasiosta jo kymmenen vuotta