Nimeni on Sax

Atomium!
Atomium!

Robert Sax 1 – Tapaus Nucleon 58
(Zoom Teufel 2018)
Teksti: Rodolphe
Taide: Louis Alloing
Väritys: Drac
Suomennos: Anssi Rauhala
56 ss., 220 x 300 mm.
4-v., kovakantinen
ISBN: 978-952-5754-62-9
17 €

 

Brysselissä on maailmannäyttely vuonna 1957. Autokorjaamon perinyt Robert Sax ei ole järin innostunut pyörittämään edesmenneen isänsä liiketoimintaa. Arki muuttuu kertaheitolla, kun hän puolivahingossa joutuu mukaan kovaotteiseen vakoojapeliin. Seurauksena on ammuskelua, käsikähmää, hiiviskelyä ja hurjia takaa-ajoja.

* * *

Rodolphe (oik. Rodolphe Daniel Jacquette) on ranskalainen sarjakuvantekijä, joka on käsikirjoittanut sarjakuvia (mm. Trent, Cliff Burton, Kenya, Amazonie) 1980-luvulta saakka. Piirtäjä Louis Alloingin kanssa hän on aikaisemmin tehnyt mm. Les Aventures des Moineaux -sarjaa sekä elämäkerran belgialaisesta selkeän viivan sarjakuvaklassikosta Edgar P. Jacobsista (La Marque Jacobs), Blaken ja Mortimerin tekijästä. Tapaus Nucleon 58 -albumin aika ja paikka on suora kunnianosoitus kyseiselle tyylisuunnalle, jota symbolisoi Atomium, Brysselin maailmannäyttelyn raudan kiderakennetta kuvaava monumentti.

1950-luvun lopun Bryssel on kuvattu albumissa lähes valokuvan tarkasti, todennäköisesti lukuisten referenssikuvien pohjalta. Nostalgista atmosfääriä lietsomassa ovat lisäksi lukuisat menneisyyttä heijastelevat mainostaulut, kahvilamiljööt, ajoneuvot ja asusteet. Atomium vilahtaa tarinassa useamman kerran ja atomiaika on muutenkin läsnä. Keskeisellä motiivilla, Nucleon 58:lla, on silläkin esikuvansa todellisuudesta, Ford Nucleon.


Bryssel, Place Rogier.

Alloing on pipertänyt kuviin valtavan määrän yksityiskohtia. Viiva ei kuitenkaan ole elotonta vaan siinä on sen verran värinää, ettei jälki ole liian kliinistä. Voimakkailla perspektiiveillä on saatu iskevää tehoa ruutuihin. Väritys on selkeän viivan tradition mukaista, lähes julistemaista. Mieshahmot ovat vähän pökkelömäisen jäykkiä, naiset sen sijaan selvästi eloisamman oloisia. Sukupuolten väliset asenteet ovat tietoisesti aikakautensa mukaiset. Itse päähahmoa ei yritetä tehdä tykö tai kuvata liian sankarillisessa valossa, mikä on virkistävää.

Rodolphe on kirjoittanut hyvin perinnetietoisen agenttitarinan niin sisällön kuin tyylin puolesta, tekstilaatikoissakin kerronta on ensimmäisessä persoonassa. Mukana kuvioissa on, kuten näissä jutuissa kuuluu, kovaotteisia konnia ja kohtalokkaita donnia. Realistiseen piirrostyyliin tuodaan välillä karikatyyrimaisia elkeitä. Romanialaiset vakoojat voisivat melkein olla Tintistä.

Kuvalla osataan kertoa hienosti ja viedä tarinaa eteenpäin. Verrattuna moniin muihin selkeän tyylin teoksiin Robert Sax ei rasita lukijaa ylipitkillä tekstilaatikoilla ja puhekuplilla. Juoni etenee toistuvine sattumineen ja yllättävine käänteineen hyvin suorasukaisesti, takaumia tai muita monimutkaisuuksia ei käytetä. Viimeinen sivu on upea ajatuksellinen ja kuvallinen oivallus. Anssi Rauhalan käännös on ammattilaisen työtä.

Robert Sax on on tyylikäs tapaus. Se on häpeilemättömän nostalginen hatunnosto eurooppalaisen sarjakuvan selkeän viivan tekijöille, mutta luo itse samalla uuden kunniakkaan luvun tyylilajin pitkään historiaan.

Sarjaa on tehty kolme osaa, joten todennäköisesti saamme nauttia vastahakoisen autokorjaamonpitäjän agenttiseikkailuista vielä kahden albumin verran. Seuraava osa on nimeltään Kadotettu paratiisi.


Brysselin maailmannäyttelyssä.


Kuvat Copyright © Editions Delcourt