 |
Upouuden sarjakuvakustantajan, Mysteerikustannuksen, ensimmäisen sarjakuvan, Nick Raider: Vainaja vailla nimeä, on käsikirjoittanut Claudio Nizzi. Suomalaisille lukijoille hän on ennestään tuttu Tex Willer -sarjakuvan parista. Piirroksista vastaa Gustavo Trigo. Jatkossa saamme tutustua myös José Eduardo Caramutan, Federico Antinorin, Ivo Milazzon, Bruno Ramellan sekä Aldo Capitanion taiteeseen. Sarjan edetessä pidemmälle myös italialaisen sarjakuvan yksi suurista, Gino D’Antonio, liittyy Nick Raiderin tekijätiimiin käsikirjoittajana. Nick Raider-sarjakuvaa julkaistiin Italiassa vuosina 1988-2005 yhteensä 200 numeroa, ja näiden lisäksi kymmeniä erikoisjulkaisuja.
Sarjan tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun loppupuolen New Yorkiin. Nick Raider työskentelee murharyhmän etsivänä. Hän on rennonoloinen, tennareita käyttävä kovanaama. Kollegoitaan hän arvostaa suuresti, esimiehiä ei niinkään. Komealla Nickillä näyttäisi olevan mukavasti vientiä naismaailmassa. Vakava sitoutuminen ei taida häntä kiinnostaa, ainakaan tämän ensimmäisen tarinan perusteella.
Nick Raiderissa on paljon samaa kuin Tex Willerissä: nopea nyrkeistään ja pyssyissään, ei kumartele ylempiään ja ajaa oikeuden asiaa. Hevosten sijaan tarinoissa on nopeat autot. Willeristä poiketen Nickin poluilla vipeltää erittäin vähäpukeisia naisia, mikä ainakin tällaista varttuneempaa lukijaa kovasti viehättää; kyseessä ei kuitenkaan ole mikään “eroottinen sarjakuva”; ompahan vaan elämän eri sfäärit istutettu mukaan.
 |
Mysteerikustannuksen päätoimittajan Ville Mäkelän mukaan “Idea sarjakuvan kustantamisesta hiipi mieleen kuin hieman varkain oman sarjakuvaharrastuksen kautta. Pitkäaikaisena Tex Willerin lukijana kiinnostus laajeni vähitellen muihinkin italialaisiin sarjoihin, joita suomeksikin on julkaistu varsinkin Ken Parkeria sekä muutamia osia esim. Demiania, Dampyria, Juliaa, Ukkostuulta jne. Tilanne eteni edelleen siihen pisteeseen, että eräänä sateisena syyspäivänä huomasin opiskelevani italian kieltä. Sittemmin tutustuin sellaisiinkin Sergio Bonellin kustantamiin sarjoihin, joita ei ole suomeksi käännetty. Näistä Nick Raider vakuutti oitis letkeällä ja vauhdikkaalla tarinankerronnallaan, elävillä henkilöhahmoillaan ja kovatasoisella tekijäjoukollaan. Lisäksi tällaista laadukasta poliisisarjakuvaa on niukasti tarjolla suomalaisille lukijoille, joten ajatus sarjan julkaisemisesta alkoi tuntua yhä loogisemmalta. Mysteeri Kustannuksen tavoitteena onkin monipuolistaa suomalaista sarjakuvatarjontaa, jotta lukijoilla olisi yhä enemmän valinnanvaraa lehtihyllyillä ja mahdollisuus tehdä uusia kiinnostavia löytöjä.
Nick Raider iskee siis aukkoon joka suomalaisessa sarjakuvassa on: poliisi/rikostarinat. Toivottavasti tämä aukko tulee nyt paikattua, ja Nick vakiinnuttaa asemansa suomalaisessa lukijakunnassa.
Loppuun vielä Hannun ja Teron arviot lehdykästä:
Hannu:
Lehden koko on aavistuksen isompi kuin Tex Willer ennen 2000-luvun uudistusta, siis kaikin puolin siedettävä. Myös tällainen varttuneempi lukija näkee ilman suurennuslasia. Ensimmäisen numeron kuvittajan (Trigo) piirrosjälki ei nyt ole mitenkään taivaallista, mutta menettelee. Tarina on ihan ok rakennettu, loppuratkaisujen arvaaminen vaati ihan mukavasti harmaita aivosoluja Ja Nick on aivan niin kova jätkä kuin olla pitääkin.
Huumoria on mukavasti, eritoten väliepisodeissa. Erityisenä plussana on alun ja lopun artikkelit, joissa kerrotaan tekijöistä; sekä tietysti julkaisukalenteri. Jään innolla odottamaan seuraavaa numeroa.
Tero:
Uuden sarjan ensimmäisessä tarinassa pitää esitellä sen keskeiset henkilöt. Se vie sivuja pois varsinaisen tarinan kertomiselta. Niinpä tätä Nick Raider -tarinaa ei voi ylistää kovinkaan omaperäiseksi tai oivaltavaksi. Tässä on otettu poliisitarinan tavanomaisia elementtejä ja keitetty niistä asiallinen soppa. Ei mitään gourme’ta, mutta kyllä tällä nälkä lähtee.
Luettuani Egmontin pulp-sarjassa erinomaisen Katse pimeydestä -sarjakuvan, kiinnostuin enemmänkin italialaisesta käyttösarjakuvasta. Tuohon rakoon Nick Raider sopii mainiosti. Jatkossa, kun ei ole enää paineita esitellä sarjan henkilöitä, tarinaltakin on lupa odottaa enemmän. Kiinnostavimmaksi sivuhenkilöksi nousee Nickin käyttämä tietolähde ja ilmiantaja, Alfie. Hän vaikuttaa hyvinkin tormakalta ja pystyvältä tyypiltä, vaikka onkin varsin pieni varreltaan. Toivottavasti tapaamme hänet pian tulevien tarinoiden pyörteissä.
Pokkarissa on hyvät monisivuiset esittelyt itse sarjasta ja sen tekijöistä. Tämä saa uskomaan, että Mysteerikustannus on projektinsa suhteen tosissaan eikä vain tavoittelemassa pikavoittoa, jota ei ehkä koskaan tule. Mysteerikustannuksen nettisivua voi myös suositella kaikille tiedonjanoisille.
Linkki Kvaakin Nick Raider -keskusteluun
Julkaisja: Mysteerikustannus Oy
112 sivua
Pehmeäkantinen
Koko: 15cm x 20cm
Hinta: 4,5 €
ISSN 2323-7422