Mustanaamion pauhu!

MUSTANAAMIO – MERIROSVOJEN KAUHU

Sarjakuvalla on maaginen voima rakentaa silta vuosikymmenten taakse lapsuuteen. Mustanaamio voisi olla erinomainen kohde tämänkaltaiselle nostalgiatrippailulle: piirtäjiä ja käsikirjoittajia on paljon, ja hahmon lähes 500-vuotiseen historiaan mahtuu paljon tongittavaa. Sankarin kulta-aika ajoittuu Suomessa 1970- ja 1980-luvuille. Tuon ajan nuoret ovat nyt juuri sopivassa iässä hamstratakseen vanhaa suosikkiaan hyvin toimitettuina kovakantisina paketteina repaleisten sarjakuvalehtien sijaan.

Egmont on uusintanut Mustanaamion taikaa tällä vuosikymmenellä sekä suomalaisin näköisvuosikirjoin, että pohjoismaisena yhteisjulkaisusarjana, jota nyt kohteena oleva Merirosvojen kauhu edustaa. Matkan varrella on kuulunut jupinaa reprottujen sivujen teknisestä laadusta sekä puutteellisista sisällöistä. Toistaiseksi vuosikirjojen julkaiseminen näyttää tyrehtyneen.

Pohjoismaisessa sarjassa liikutaan suuntaa antavien teemakokonaisuuksien äärellä. Ensimmäisessä osassa aiheena oli kuolemattomuus (Mies, joka ei kuole koskaan), toisessa romantiikka (Rubiinihäät) ja nyt merirosvot. Rubiinihäät onnistui sisällyttämään seikkaluihinsa eräitä suosikkitarinoistani, kuten Kansalainen Walkerin. Merirosvot on sekin aiheena perusteltu, kiertyyhän Mustanaamion traaginen syntytarina juuri merirosvojen ympärille.

Kansien sisään on valikoitu 21. Mustanaamion viisi seikkailua. Mitään tiukkaa logiikkaa tai järjestystä valittujen seikkailujen välille en löydä; mukana on klassisista Sy Barrya sekä modernimpaa Hans Lindahlia. Viimeisessä Kapteeni Amazon– seikkailussa kerrotaan viidennen Mustanaamion Juliet-vaimon tarina. Seikkaluja tukee Andreas Erikssonin oheisteksti historiallisesta merirosvouksesta yleensä sekä erityisesti Mustanaamio-tarinoissa.

Kansissa julkaisija on leikitellyt painoteknisillä jälkikäsittelytekniikoilla; edellisen osan stanssaus on muuttunut kohdelakkaukseksi. Ihan hauskaa koristelua, sanoisin. Muutamassa ruudussa on havaittavissa viivakatoa, mutta minkäs teet, jos skannausoriginaalitkin ovat heikkotasoisia.

Itseäni olisi viehättänyt enemmän esimerkiksi Fantomen-tekijöihin keskittynyt katalogi-julkaisu tai sitten historiallinen Kronikka-tyylinen ratkaisu väkevämmin toimitettuna. Ymmärrän hyvin kustantamojen skeptisyyden tämänkaltaisten kokoomajulkaisujen tekemisen suhteen. Mutta silti. Kaikkihan tietävät kouluruoan ongelman: kun italianpata pyritään maustamaan kaikkien makuun neutraalisti, mausteissa säästäen – se ei enää maistu Italialle.

Merirosvojen kauhu on joka suhteessa hivenen ohut julkaisu. Se on bulkkijulkaisu vailla pieteettiä ja lämpöä. Se ei avaa uusia portteja Mustanaamion mystiikkaan. Mielellään sarjaa hyllyynsä kerää, mutta pelkään että hitaasti opus liikahtelee uusien harrastajien matkaan. Toivottavasti olen väärässä.

PETRI AARNIO

Ai niin. Perinteisesti miessupersankareiden uikkareissa genitaalialueella on ollut tyhjää. Merirosvojen kauhu -albumissa on kuvittaja Luca Erbetta sijoittanut Mustanaamion uikkareihin lähinnä vaippaa muistuttavan möhkäleen, joka ehkä tahattomasti sopii sankarille – onhan hän jo yli 80-vuotias rohjake.

Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab
Painettu EU:ssa 2018, ISBN: 978-952-334-135-7
Kansitaide: Luca Erbetta, Kääntänyt: Sirpa Alkunen, Latonut: Marko Latva-Nikkola
Asu: Pehmeäkantinen, 146 s., sid. 208 x 277 mm, mustavalkoinen
Ovh. 20,90€ (erikoishinta)


© 2018 King Features Syndicate, Inc/distr. Bulls

sarjan aiemmat suomennetut osat:

 
Rubiinihäät (arvostelu Kvaakissa)
Keskustele Mustanaamiosta Kvaakissa.