 |
Mustanaamio 1970 on neljäs vuosikerta Mustanaamio-lehden näköispainoksia. Pelkkiä Vaeltavan aaveen seikkailuja sisältävä kirja on edellisen vuoden tapaan enimmäkseen Fratelli Spadan tuotantoa, mutta vuoden lopussa ohjat ottaa Lee Falk, piirtäjänä Sy Barry. Mustanaamio taistelee rikollisia, salakuljettajia, vallankaappaajia, kapinoivia viidakkoheimoja ja hulluja tiedemiehiä vastaan viidakossa ja kaupungissa, vuorilla ja merellä, ja vieläpä päiväkirjan sivuillakin.
Mustanaamio 1970
319 sivua, kovakantinen, mv
Egmont 16.10.2013
ISBN 978-952-233-709-2
Hinta: 22–30 €
Mustanaamion ensimmäisten vuosikertojen heikkous oli Wilson McCoyn naivistiseksikin sanottu piirrostyyli ja nykylukijan mieleen turhan naiivit tarinat. Fratelli Spada -kustantamon tuntemattomaksi jääneiden kirjoittajien tarinoissa taas ei aivan päästä Lee Falkin henkeen mukaan ja varsinkin piirrosten taso heittelee heikosta kohtalaiseen. Sy Barry toi Mustanaamioon vaihtelevammat kuvakulmat ja uudenaikaisen piirrostyylin. Siksi Lee Falkin ja Sy Barryn yhteistyön julkaiseminen Suomenkin lehdessä 1970-luvun alussa oli ja on tervetullut lisä.
 |
|
Sy Barryn aikana Mustanaamioon tuli erilaista huumoriakin
|
Kolmesta Barryn piirtämästä tarinasta kaksi on vastikään julkaistu Iltasanomissa. Naamiaisissa Mustanaamio kamppailee rikollisjoukon kanssa, jonka johtajan hän on kohdannut ennenkin – pääkallomerkin herättämä kauhu, sen Barry osaa loihtia hahmojensa ilmeikkäille kasvoille. Vallankaappausyritys on presidentti Luagan ja kenraali Bababun ensiesiintyminen Mustanaamio-lehdessä. Bababun alkuperäinen esittelytarina saadaan näköispainoksena parin vuoden päästä, mutta Luagan maailmanensi-iltaa ei Suomessa julkaistu.
Kolmas Barry on yksi mieleenpainuvimpia Mustanaamio-tarinoita: Viidakkopartion syntytarina. Nykyinen Mustanaamio lukee päiväkirjasta kuudennen Mustanaamion seikkailun, jossa tämä taistelee merirosvojoukon kanssa sekä miekkailussa että nyrkkitappelussa, mutta myös kananmunien murskaamisessa! Pelissä on kauniin kuningattaren vapaus ja Mustanaamion suuret suunnitelmat.
Muista tarinoista voi mainita Bertil Wilhelmsonin Viidakko tulvii ja Senio Pratesin piirtämät Tulikoe ja Valtataistelu. Ensimmäinen ansaitsee maininnan, koska se on Team Fantomenin eli Ruotsin toimituksen laatima oma tarina (sisällysluettelossa tekijäksi mainitaan Fratelli Spada). Kaksi jälkimmäistä on paremmin piirretty kuin kirjan muut ei-Barry-tarinat, ja käsikirjoituksetkin ovat mukiinmeneviä. Myös Salakuljettajat ja Viidakkonoita erottuvat joukosta tarinansa vuoksi.
 |
|
Fratelli Spadan studio saattaa lukijan hämmennyksiin viimeistään tarinan lopuksi.
|
 |
|
Turha koittaa, Mustis ei kuole koskaan
|
Vaikka Fratelli Spadan tarinoissa on mukana Mustanaamio-mystiikkaa – kuten se, että Mustanaamion kasvoja ei saa nähdä, pääkallomerkki herättää kauhua ja Mustanaamio ei voi kuolla – tunnelmaa latistaa usein huonot piirrokset, joita on noin joka toisessa tarinassa. Heikomman puoliskon kuvakerronta on kovin kompelöä, ja varsinkin tarinoiden loput ovat töksähtäviä. Jokaisessa tarinassa tuntuu olevan aiheena se, kuinka Mustanaamio saataisiin hengiltä. Onneksi seuraavina vuosina Falk-Barryn osuus tarinoista on suurempi ja mukaan alkaa tulla myöskin Team Fantomenin tarinatuotantoa.
Lehden painoasu on hyvä. Tyylikkään sinisen kannen avattuaan näkee mustan mustana, ja vaaleaa, tukevaa ja ei-kiiltävää paperia on miellyttävä katsella ja käännellä. Vuosi pari sitten musta oli jäänyt näköispainoksessa hailakaksi. Vain muutamassa ruudussa viiva on “ajan patinan” vuoksi jäänyt ohueksi ja Bababu-tarinassa rasteri on paikoin niin tummaa, että kuva on suttuinen.
Kirjassa on tarinoiden lisäksi näytteitä kerhosivuista ja värillinen kansigalleria. Legendaarinen Naamiokerho sai alkunsa vuoden 1970 ensimmäisessä numerossa. Kuten jatkossakin, jäsen sai silloin diplomin, sala-avaimen ja oikeuden lähettää kuvansa lehteen. Jäsenpostista (kysymyksistä, vitseistä, arvoituksista ja piirroksista) ei näytteitä valitettavasti ole.
Esipuheen kirjaan on kirjoittanut näyttelijä Tomi Salmela.