 |
Vaeltava aave, Mustanaamio on ollut yksi suomalaisten lukijoiden suosikkisankareita ensiesiintymisestään lähtien.
Sanomalehtien, pokkareiden, albumeiden ja muiden julkaisujen ohella Mustanaamio on seikkaillut myös oman lehtensä sivuilla aina 60-luvun loppupuolelta asti. Tämä tyylikäs kirja kokoaa yksiin kansiin sankarin nimikkotarinat Mustanaamio-lehden vuosilta 1966 ja 1967. Alkuperäiset lehdet ovat jo arvokkaita keräilyharvinaisuuksia. Lee Falkin kirjoittamat ja Wilson McCoyn kuvittamat tarinat vievät lukijansa eksoottisiin maisemiin ja henkeäsalpaaviin seikkailuihin.
Sarjakuvien lisäksi kirja sisältää Moog Konttisen asiantuntevan esipuheen.
Mustanaamio 1966-1967
Tarinat: Lee Falk
Kuvitus: Wilson McCoy
335 sivua, kovakantinen, mv.
Egmont 2011
ISBN 978-952-233-472-5
Hinta: € 29.00
 |
|
Ensimmäisen Mustanaamio-lehden kansi
|
Ensituntuma Egmontin julkaisemasta Mustanaamion ensimmäisten vuosikertojen 1966–1967 näköispainoksesta on hämmentävä jo pelkästään sivumäärän (335s.) takia. Kirja tuntuu kädessä juhlavan painavalta, suorastaan hiukan pelottavalta ja kannen himmeän sileä pinta virittää lukijan sopivaan mielentilaan. Eikä lukijan tarvitse pettyä. Jo alkulehdiltä aistii tuttuuden tunteen.
Näitä samoja sarjoja on luettu lukemattomissa pölyisissä vinttikamareissa auringonvalon siilautuessa ikkunaverhojen välistä. Ei haittaa piirrosten tietty rujous, yksityiskohtien vähyys, jäykät ruutujaot eikä kliseisyys. Kaikki on juuri niin kuin sen pitääkin olla. Aika pysähtyy. Maailma ympärillä kulkee kulkuaan mutta Kip Walker elää ikuisesti, Diana on aina yhtä hehkeä viidakon valtiatar ja Guran aina yhtä pätevä poppamies. Suuri legenda syvenee ja kuljettaa lukijaansa yhä syvemmälle salaisuuden ytimeen ja maistamaan tilkkaa kuolemattomuuden maljasta. Jakamaan yhden yhteisen Suuren Salaisuuden Lukijapolvi toisensa jälkeen vanhenee, harmaantuu ja vaihtuu uusiin. Mutta Mustanaamio elää ikuisesti. Kip Walker toisensa jälkeen kokee sankarillisen kuoleman parhaassa miehuudessaan sananmukaisesti saappaat jalassa. Eikä ehdi potemaan vanhuuden vaivoja, ei kilpailemaan viidakon vanhainkotipaikoista, eikä kuolemasta sairaalan vuodeosastolla.
 |
|
Kip ja Guran joutuvat laivalla vaikeuksiin
|
Ensimmäinen tarina “Nuori Mustanaamio”, kertoo Kipin kehitystarinan maailmanmenosta tietämättömästä paljasjalkametsäläispojasta juhlituksi urheilusankariksi joka mystisesti katoaa. Suuri Sankari vailla vertaa. Isänsä kuoleman jälkeen, (sopivasti) velvollisuudet kutsuvat ja Mustanaamion taru jatkuu jälleen mystisenä katkeamattomana ketjuna. Kirjan 12 tarinaa seuraavat kronologisesti toisiaan, Mustanaamio seikkailee maalla ja merellä, vaikka ei vielä sentään kolmannessa ulottuvuudessa.
Toiset tarinat ovat tutumpia ja palautuvat helposti muistilokeroista, ja toisia taas joutuu hieman heruttelemaan.
 |
|
Dianaa epäillään jalokivivarkaudesta
|
Itselleni muistuivat parhaiten tarinat; “Sammakkomiesrosvot”, “Jalokiviliiga” ja “Nauravat merirosvot”, syystä ehkä että kaikissa näissä kertomuksissa oli elementteinä suuresti rakastamani meri. Ehkäpä näitä sivuja on luettu merenkaipuu sydämessä, tulevaa uljasta merimiehen uraa suunnitellen. Se taisikin olla sen ajan ammatinvalintaa parhaimmillaan. “Nauravat merirosvot” onkin hykerryttävää fantasiaa, vaikka osa laivapiirroksista on hmm. hiukan tökeröitä, mutta menevät hyvin näin Mustanaamio-piirroksena, vaikka todellisuudessa tuollainen laiva kaatuisi alle aikayksikön.
 |
Moog Konttisen esipuhe on sopivan kevyennasakkaa tekstiä, ja huomiot Mustanaamion silmistä ovat mielenkiintoisia. Etukannen silmät hieman hämmentävät tuimalla tuijotuksellaan, mutta onneksi pian peittyvät historian hämäryyteen. Eihän Mustanaamion silmiä saa näyttää, sehän olisi kuolemaksi. Moog Konttisen sanoin; ” Näitä ja muutamia muitakin mysteerioita voi ja pitääkin tutkiskella päivittäin”, sanoo Viidakon Vanha Sananlasku.
Kirja ei ole hotkimislukemistoa, päinvastoin, vaan vaatii syvällistä paneutumista ja tutkimista. Lukunautintoa parhaimmillaan takkatulen loistaessa ja syysmyrskyn raivotessa ulkona kylmässä maailmassa.
Kirjan kruununjalokivenä loistaa takasivun suurennettu piirros kertomuksesta “Vihreän laakson hirviö”. Kaunista, kaunista, aivan kutkuttaa tarttua siveltimeen ja piirtää, piirtää, loputtomiin, sillä Mustanaamio on Suuri Salaisuus.
Keskustele Kvaakissa Mustanaamiosta
Huom. Mustanaamion ensimmäisessä nuoruudensarjassa vuonna 1944 nuori Mustanaamio oli nimeltään Kip Walker. Tässä kirjassa on sarja, joka on tehty aikaisemman pohjalta 15 vuotta myöhemmin, ja nimeksi oli alkukielellä vaihtunut Kit. Jostain kumman syystä suomennoksessa on tässä Kip. (lat. huom.)