 |
Jokainen tarvitsee oman Mummon! Toimekas Mummo pistää mutkat suoraksi ja asiat ojennukseen uudessa vauhdikkaasti piirretyssä sarjakuva-albumissa.
Aiemmin mummoenergia on hurmannut suomalaiset Seura-lehden sivuilla, jossa Mummo-sarjakuvastripit ilmestyvät säännöllisesti. Mummo-sarjakuva-albumi on täyspakkaus anarkistisen, ikinuoren Mummon tempauksia. Mummo ei putoa city-Suomen kelkasta vaan painaltaa huivi viipottaen mukaan vesijuoksuun, yhden ihmisen mielenilmaukseen, sudoku-laihdutukseen ja muihin nykyilmiöihin.
Mummo
 |
Kertonut ja piirtänyt Anni Nykänen
Ulkoasu ja taitto Anni Nykänen
Kustantaja Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2010
Paino Tallinna Raamatutrükikooda, Viro 2010
Sid., kk, mv, 169 X 247 mm, 104 s.
Ovh 14,90
ISBN 978-952-483-166-6
Copyright © Anni Nykänen 2010
Helsinkiläistynyt, Lappeenrannasta kotoisin oleva freelancergraafikko Anni Nykänen on luonut nopeasti monen suosikiksi nousseen Mummon. Mummolla Nykänen voitti Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun vuonna 2009.
 |
Karjalaismummo pohtii keinutuolissaan maailman menoa, mutta osallistuu myös monenmoisiin mummomaisiin rientoihin ja käy ulkona paljon paheksumassa pissiksiä ja kurkkii kiikareilla naapurien “tosielämän Kauniita ja rohkeita”.
“Olin monta vuotta miettinyt, että olisi kiva tehdä sarjakuvaa jostakin, mutten ollut keksinyt aihetta. Istuin Tikkurilan uimahallin saunassa ja kuuntelin mummojen juttuja.
 |
Ihastuin mummojen ulkoiseenkin olemukseen, muotoihin ja roikkuviin paikkoihin”, kertoo Anni Nykänen Kustannusosakeyhtiö Sammakon julkaisemassa Sammakon Sanomissa.
Ennen kuulutettiin nuoria naisia sarjakuvapiirtäjiksi, nyt heitä on jo paljon. Anni Nykänen on jälleen yksi suosittu tekijä muiden jatkoksi. Tässähän täytyy jo ruveta peräänkuuluttamaan nuoria miehiä sarjakuvantekijöiksi.
Mummon päähenkilö on tietysti huivipäinen, roikkurintainen Mummo. Ja mummoksi hyvin energinen. Pappa ja nuorempia sukulaisia esiintyy aina välillä, ja tietysti paljon muita mummoja. Julkkiksiakin on. Mattijateppo sekä dr. House vilahtavat. Madonna ei ole blogista löytänyt tietä kirjaan saakka. Mutta loppujen lopuksi sekä vakituiset että vierailevat sivuhahmot ovat vain statisteja. Mummo on se keskeisin.
Mummon kissa on mainittava erikseen. Blogista poimittua: “Aina välillä sitä luulee että maailma ei tarvitse enää yhtään lisää sarjakuvakissoja ja sitten huomaakin että onkin taas ollut väärässä.” (Samson). Oikeastaan kissistä saisi oman sarjansa.
Huumori perustuu paljon menneen ja modernin maailman yhteentörmäyksiin. Se ei
 |
ole mikään uusi idea, mutta tuntuu toimivan aina, ja tässä erityisen hyvin.
 |
|
Anni Nykänen
|
Mummo on yllättävän hyvin perillä nykyajan kotkotuksista, vaikka ei kaikkea hyväksykään.
Nykänen on piirtäjänä erinomainen, hän osaa sekä pelkistetyn ilmaisun ja pienet herkulliset yksityiskohdat, joista syntyy oivallinen symbioosi. Mikään piirroksissa ei vaikuta sutaistulta, vaan ammattimaiselta.
Seura-lehdessä viikottain ilmestyvä Mummo tuottaisi satasivuisen strippikirjan vain joka toinen vuosi. Joka tapauksessa Mummo on jo löytänyt ostajansa. Kirjasta otettiin juuri toinen painos.
Kirjassa on yksi strippi per sivu, mikä on kiva, jotta mummotkin näkevät lukea, papoista nyt puhumattakaan. Pidemmät stripit taas leviävät koko aukeamalle.
Punchlineä stripeissä ei välttämättä ole, vaan huumori saattaa tulla tilanteesta, vaikka kun mummo ryystää kahveeta tassilta keinutuolissa. Tai vaikka sanomalehden nimi “Uutisii” ja siinä etusivun otsikko “Ei mene hyvi nyt”. Alkuun naurattaa eniten
 |
 |
Mummon mummomaisuus, murreilmaisut ja mummon ulosanti.
Aika suuri osahan näistä on luettavissa blogista, mutta joukossa on myös monta joita ei ole. Eikä blogistakaan ole kaikkia mukaan otettu. Mutta oliko mustavalkoisissa telkkareissa kaukosäädintä? Ei meillä ainakaa. Kansi on vähän ikävän harmaa näin hauskaan sarjakuvaan. Ei kiva.
Mummo on naatittavaa lujettavaa sekä isoina että pieninä annoksina. Hakekaa omat Mummonne kirjakaupasta.
mummo.sarjakuvablogit.com
Keskustele Mummosta Kvaakissa.