Juha Vuorman piirtämä Kaapuveikko on vanhassa kuivuneessa kaivossa kissan ja pääkallon kanssa asustava metsäntonttupandakarhu. Kaapuveikko elelee yleensä hissukseen kaivossaan, mutta mörisee ja öyhää tilanteen vaatiessa.
Kaapuveikon mörinät viime vuosilta yksissä kansissa!
 |
Kaapuveikko 2 – Mörisevä huru-ukko
Tekijä Juha Vuorma
Omakustanne
Painopaikka Uniprint, Oulu 2011
Pk, mv, 64 s., 202 X 202 mm
Hinta 15 euroa
ISBN 978-952-99708-2-7
© Kaapu Press 2011
Kaapuveikko-sanomalehtisarjakuva on ilmestynyt vuodesta 1992 pääasiassa käymättömien korpimaiden paikallislehdissä. Tällä hetkellä sarjakuvaa julkaisee pudasjärveläinen Iijoki-seutu lehti. Kirjaan on koottu sarjakuvia vuosilta 2007-2011.
Vuorma on itseoppinut taiteilija Pohjois-Suomesta, ja hänen tunnetuimpia töitään
 |
ovat epäilemättä komeat maalaukset joita hän on laatinut levynkansiksi lähinnä metalliyhtyeille. Katso linkki alempana.
Kaapuveikko sai Kemin sarjakuvakilpailussa kunniamaininnan aloitusvuonnaan 1992, ja seuraavana vuonna huru-ukko seikkaili jo Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena sarjakuvana. Paikallislehtien lisäksi valtakunnallisempaa näkyvyyttä
 |
sarja sai Egmont Kustannuksen Myrkky-lehdessä. Aikaisemmat albumit ovat Kaapuveikko ja Verokarhu (1999) ja strippikokoelma Kaapuveikko 1 (2006).
Kaapuveikko on huru-ukko, joka asuu keskellä korpea kuivuneessa kaivossa, syö kalasoppaa ja makkaraa, jälkimmäistä yleensä sinapin ja sipulin kanssa. Ulkonäössä on paljon metsäntonttua ja pandaa. Hän harrastaa kalastusta, ja sen lisäksi mörisemistä. Joskus hän ottaa taksin ja lähtee kuppilaan. Hänen omintakeinen ajatusmaailmansa on näet hyvin usein törmäyskurssilla ympäröivän elämänmenon ja byrokratian kanssa. Vähemmästäkin sitä mörisee.
Lisäksi muistutetaan moneen kertaan että Kaapuveikko ei oikein sovellu nykyiseen dynaamiseen, teknologisia haasteita vaativaan ja innovatiiviseen maailmaan. Vaikka ei Kaapuveikko tyhmä ole, se käy muutamankin kerran ilmi hänen perehtymisestään
 |
yhteiskunnan tilanteeseen. Hän on omasta tahdostaan syrjäytynyt. Maalta kaupunkiin hän ei suostu muuttamaan, vaikka sosiaalivirasto painostaa.
Sivuhenkilöitä ovat Kaapuveikon kämppäkaverit Killi-kissa ja Pääkallo. Harvemmin vilahtavat hämärästi näkyvä taksikuski ja viehkeä neiti Mukku-Mukku, jotka vinoilevat päähenkilölle kovin, vaikka toki suhtautuvat tähän ystävällisesti.
Sarja on piirretty aivan eri tyyliin kuin Vuorman levykannet, joiden pikkutarkasta
 |
jäljestä voi aavistella, että yhteen strippiin ei mies kauaa aikaa saa turhaantumaan.
Hyvä ja hauska strippisarjakuvahan tämä on, vaikka kiltinpuoleinen, ottaen huomioon että sarja on tuttu tuhmasta Myrkystä. Tietty paikallislehtihenkinen amatöörimäisyys on näissä stripeissä läsnä, mutta ei se ole aina huono asia, ei Kaapuveikossa ainakaan. Vastaavaahan Jope Pitkänen on tehnyt 40 vuotta. Negatiivista tässä on huumorin itseään toistavuus, joka ei toimi niinkuin sellaisen pitäisi. Toisto voi olla tehokeinokin, tässä se tuntuu vaivaannuttavalta.
Kaapuveikkoa saa tekijältä itseltään ja ainakin Akateemisesta kirjakaupasta, Kulkukatin pojasta (Hki) ja Turun Sarjakuvakaupasta. Albumi sopii kaikenikäisille huumorin ystäville.
www.kaapuveikko.com
www.opticmatador.com
Keskustele Kvaakissa Kaapuveikosta