 |
Jalavan uusi Modesty Blaise -albumi kokoaa strippejä kahdelta heikommin tunnetulta, mutta silti hyvältä piirtäjältä. Tarinoissa seikkailijatar vilahtaa myös Helsingissä.
Modesty Blaise – Mammutin paluu
Käsikirjoitus: Peter O’Donnell
Piirros: John Burns ja Neville Colvin
Käännös, ladonta ja taitto: Asko Alanen
Julkaisija: Kustannus Jalava, 2012
Paino: Hakapaino Oy, Helsinki
Koko: A4, 128 sivua
Formaatti: Nidottu, mustavalkoinen
ISBN: 978-951-887-454-9
Ovh: 21 €
Albumin sisältö:
Brucen miekka (The Sword of the Bruce), 7.2.–2.7.1985, 120 strippiä.
Julkaistu aiemmin Agentti X9:ssä 3/86.
Mammutin paluu (The Return of the Mammoth), 24.4.–14.9.1984, 120 strippiä.
Julkaistu aiemmin Agentti X9:ssä 4/89.
Yellowstonen saalis (Yellowstone Booty), 1.11.1978–30.3.1979, 126 strippiä.
Ensijulkaisu suomeksi albumeissa tai sarjakuvalehdissä.
Pluton asiakirjat (Dossier on Pluto), 27.5.–14.10.1980, 120 strippiä.
Ensijulkaisu suomeksi albumeissa tai sarjakuvalehdissä.
Johdanto
Modesty Blaise on maineikas jännityssarja, joka ilmestyi alun perin englantilaisissa sanomalehdissä vuosina 1963–2001. Kustannus Jalavan Modesty Blaise -albumi Mammutin paluu sisältää neljä seikkailua sarjan historian puolivälistä 1970- ja 80-luvuilta vähemmän tunnetuilta piirtäjiltä. Neville Colvin on piirtänyt kertomuksista kolme, Brucen miekan, Mammutin paluun ja Pluton asiakirjat, ja John Burns yhden, Yellowstonen saaliin.
Kustannus Jalava hankki Modesty Blaisen julkaisuoikeudet albumeihin uudelleen viime syksynä. Oikeuksien edellinen haltija Arktinen Banaani painatti 2000-luvun puolivälissä kolme paksua Modesty-kirjaa, joissa taiteilijana oli Enrique Romero ja joista ensimmäinen on loppuunmyyty. Sitä ennen Jalava kustansi kolme Modesty-albumia, joissa kuvituksesta vastasi lähinnä sarjan ensimmäinen piirtäjä Jim Holdaway.
Mammutin paluu on ensimmäinen suomalainen albumi Colvinia ja Burnsia. Vielä merkittävämpää on, että albumissa on jopa kaksi seikkailua, joita ei aikoinaan esitetty Agentti X9 -lehdessä ja sen johdannaisissa (lehdet, albumit ja pokkarit sekä X-lukemisto-lehti): Yellowstonen saalis ja Pluton asiakirjat on koottu ensimmäisen kerran suomeksi tähän alppariin.
Rikas henkilökuvaus
Modestya kirjoitti koko sen ilmestymisen ajan pelkästään Peter O’Donnell (1920–2010). Sarjan nimihenkilö Modestyhan on seikkailijatar ja entinen rikollinen, joka on viettänyt lapsuutensa pakolaisorpona ja oppinut siten selviytymään. Hänen seikkailutoverinsa Willie Garvin on sujuvakäytöksinen, laajasti itseoppinut naistenmies ja niin ikään entinen rikollinen. Molemmat ovat taistelulajien eksperttejä. Modesty ja Willie auttavat Englannin salaista palvelua, koska he eivät malta elää ilman vaaran tunnetta. Kaksikko myös törmää pahantekijöihin itsestään virkistysmatkoillaan maailman eri kolkissa ja estää näiden suunnitelmat. Rikkaalla Modestylla ei ole työtä, mutta hän kehittää itseään jatkuvasti niin henkisesti kuin fyysisesti. Willie pitää pubia Lontoon lähellä.
Jos tuntee tämän sarjakuvan ennestään, albumin lukija tietää etukäteen mitä hän saa. Jännityksen lisäksi sarjan viehätys on ihmiskuvauksessa. Lähes jokaisessa Modesty-kertomuksessa näkyy päähenkilökaksikon harvinainen, lämmin suhde, joka ei ole rakkaussuhde. Kummallakin on muita rakkauskumppaneita, Williellä huvittavan usein vaihtuvia.
Mieslukijat pitävät Modestyn näyttävästä ulkonäöstä ja topakasta luonteesta. Naisille hän on itsenäisenä, rohkeana ja monitaitoisena jo klassinen roolimalli. Koska Modestyn sanotaan inhoavan miesten alistamishalua, feministit kiinnostuivat hänestä heti. Toisaalta jotkut feministit kokevat Modestyn riisuuntumisen kuvaamisen ja hänen käyttämänsä väkivallan tukevan perinteisiä patriarkaalisia arvoja ja siis toimivan feminismiä vastaan. On selvää, että Modestyn hahmo ei ole yksiulotteinen. Mitään miesvihaa ei hänellä ole; päinvastoin hän pitää miehistä paljon. Miessuhteissaan Modesty antaa itselleen luvan olla myös heikompi astia. Sarjassa korostetaan, että Modesty seurustelee aina niin kauan kunnes suhteen jompikumpi osapuoli alkaa tuntea riippuvuutta.
O’Donnellin luomat roistot ovat aina luonteiltaan erikoisia, kierojakin, ja kiinnostavia. Ylipäätään sarjan kaikki henkilöt ovat lihaa ja verta. Pitkäaikaiselle seuraajalle on palkitsevaa, kun aiemmista seikkailuista tutut hahmot tavataan vuosien perästä uudelleen. Dialogi on erinomaista ja tarina etenee taitavasti.
Kokoelman seikkailut
Brucen miekassa (1985) Modesty ja Willie auttavat nuorta naista saamaan perinnön Skotlannissa. Juoni on omaperäinen, vähäeleinen ja yllättävän realistinen, roistot pieniä. Colvin piirtää maalaisia arkiaskareihin lämmöllä. Willie esiintyy hauskassa valeroolissa, jossa hän on toiminut ennenkin: pastorina. Jutun nimi viittaa skottien 1300-luvun kansallissankariin Sir Robert The Bruceen.
 |
|
Suomen itärajan takana norsua noutamassa. Neville Colvin.
|
Mammutin paluussa (1984) Willie lähtee hakemaan takavarikoitua norsuaan (!) rautaesiripun takaa Neuvostoliitosta. Hänellä on norsu, koska hän on osaomistaja sirkuksessa. Perusasetelma on aika järjetön. Etukäteen kiinnostavaa on, että juttu tapahtuu osittain Suomessa. Jännittävä juoni uhkaavine tunnelmineen on rakennettu hyvin, mutta Suomi ja Neuvostoliitto on kuvattu harmillisen pinnallisesti. Jostain syystä muuten Neuvostoliittoa kutsutaan Venäjäksi eikä Neuvostoliitoksi, näin siis lukee myös jo alkuperäisissä 1980-luvun stripeissä. Lopputaistelussa Willie kuuntelee dramaattisesti mikrofonin kautta Modestyn sydämenlyöntejä. Jutun norsu ja sirkuslaiset ovat tuttuja aiemmista seikkailuista.
Yellowstonen saalis (1978–79) tapahtuu Yhdysvaltain kansallispuistossa Yellowstonessa. Jutussa on paljon yllätyksiä ja toimintaa ja samalla albumin näyttävimmät toimintakohtaukset. Piirtäjä onkin tässä eri, John Burns ensimmäisen kerran. Pidän tätä seikkailua albumin parhaana. Kertomuksessa on hersyvinä hahmoina neuvokas vaimo, tämän nahjusaviomies ja kapulakieltä puhuva lakimies. Modesty seurustelee jakson aikana miljonääri John Dallin kanssa. Modestyn ja Willien vastustajina toimivat häikäilemättömät aarteenetsijät. Kertomuksen alkuperäisessä nimessä “Yellowstone Booty” on ehkä sanaleikki, sillä jutussa on myös keltaista kiveä eli kultaa, ja “booty” merkitsee saaliin lisäksi myös apajaa, jollaisella Willie on aluksi kalastamassa. Aarteen alkuperä on kyllä turhan mielikuvituksellinen.
Pluton asiakirjoissa (1980) Modesty auttaa poikaystäväänsä, delfiinitutkija Steve Tayloria Yhdysvalloissa Meksikonlahdella. Vieraan vallan agentit kiinnostuvat delfiinien käyttämisestä sotilastarkoituksiin. Otsikon Pluto tarkoittaa delfiinin nimeä. Steve on entinen CIA:n agentti, joka on nähty seikkailuissa aiemmin. Englannin Salaisen palvelun Sir Gerald Tarrant seikkailee mukana tässä jaksossa. Modesty ei ole täydellinen, sillä Pluto-tarinassa ilmenee, että hän ei osaa kirjoittaa kirjoituskoneella. Merentuoksuinen tunnelma ja Willien suorittama ovela hurmauskeikka jäävät tarinasta erityisesti mieleen. Merkittävää on, että tämä on Colvinin ensimmäinen seikkailu.
Taiteilijat Burns ja Colvin
Modesty Blaisen taiteesta puhuttaessa muistetaan heti Jim Holdaway ja Enrique Romero. Neville Colvin (1918–91) ja John Burns (s. 1938) ovat paitsi vähän tunnettuja, mielestäni myös aliarvostettuja Modesty-piirtäjiä. Kummatkin tavoittavat rennoissa viivoissaan jotakin samaa henkeä kuin maaginen ja ylittämätön Holdaway. Enrique Romero, joka piirsi Modestya kahdessa otteessa ja selvästi pisimpään, on omalla tavallaan hyvä taiteilija, mutta edustaa erilaista, selvälinjaista koulukuntaa. Mielestäni puutteena hän aina laati ihmiset liian espanjalaisen näköisiksi ja myöhemmin myös kaavoittui pahasti.
 |
|
John M. Burnsin rytinänäyte.
|
John Burns – itse asiassa hän vaikuttaa käyttävän mieluummin nimeä John M. Burns, jottei sekoitu virkaveljeensä John Byrneen, jonka nimi lausutaan samalla tavalla “böörn”, siis loppu ilman “e”:tä – astui sarjaan, kun Romero siirtyi piirtämään toista sarjaa, Axaa. Hänen kohtalonaan oli toimia vain kahden ja puolen Modesty-seikkailun piirtäjänä vuosina 1978–79. Burns sai potkut kesken Aatami ja Eeva -seikkailun (X-lukemisto 1/95). Vainukoirien (The Seekers) entisen piirtäjän jälki ei ilmeisesti miellyttänyt joitakuita päättäjiä.
Omasta mielestäni Burnsin tyylissä ei ole mitään vikaa. Viiva on niin herkkää, että vilkaistaessa se saattaa näyttää Holdawaylta. Vain aavistuksenomainen kulmikkuus ja ilmeiden kylmyys erottaa hänet mestarista. Asetelmat ruuduissa ovat omaperäisiä. Burns on tehnyt myöhemmin kuvituksia Titan-kustantamon Modesty-kokoelmiin.
Uusiseelantilaissyntyinen Colvin toimi sarjan piirtäjänä vuosina 1980–86 yhteensä 16 seikkailun ajan. Kun hän siirtyi eläkkeelle, Romero palasi sarjaan. Myös Colvinin taide on elävää, katsokaa vaikkapa hänen eläimiään, ja esimerkiksi tunteet tuntuvat hehkuvan hänen ihmisistään. Hänellä oli Holdawayn kaltainen taito luoda mieleenpainuvia sivuhahmoja. Albumin seikkailuista näkee, kuinka Colvinin taide muuttui ajan myötä rönsyisemmäksi ja hänen Modestynsa kasvot leveämmiksi.
Suomennos ja ulkoasu
Vertasin suomennosta Titanin albumeihin ja totesin sen hienoksi. Suomentaja Asko Alanen ymmärtää alkukielen merkitykset ja kehittää niille elävästi suomalaisia vastineita. Sanojen painotuksia lihavointeina on laitettu alkuperäisen tekstin malliin. Pilkutus on tarkkaa.
Willien repliikkeihin on pantu välillä erikoisempia sanoja (esim. “‘alloo” ja “reissu”), jotta hänen alkuperäinen cockney-murteensa välittyisi jotenkin. Suomi-väriä on lisätty Mammutti-juttuun parilla suomalaisella nimellä. Pluto-seikkailussa puolestaan on maustettu latinoroiston puhetta espanjan sanoilla. Kannustusriimittely saman tarinan alussa on keksitty hyvin.
Albumista löytyy muutamia lyöntivirheitä, jotka eivät käytännössä haittaa. Yellowstonen saalis -seikkailun tekstissä kuitenkin on lukemista haittaavaa isoa häikkää jopa viidellä sivulla (sivuilla 67, 79, 89, 91 ja 93): niillä ylimmistä stripeistä on pyyhkiytynyt tekstiä pois samalla kun niillä on kirjainsotkua. Ilmeisesti kohdat ovat vääristyneet painossa, koska latoja, sama kuin suomentaja, kertoo lähettäneensä täysin kunnossa olevat pdf-tiedostot painoon.
Jos mainittua viittä häikkäsivua ei oteta huomioon, ladonta ja painotyö ovat mestarilaatua. Välikuvat ovat kivoja valintoja. Albumin sisäsivujen Modesty Blaise -logo muistuttaa pikkaisen Titanin 80-luvun Modesty-albumien logoa. Askeettinen, mutta tehokas kansikuva on rajattu Neville Colvinin stripistä 6005 alpparin nimitarinasta.
Pieni esipuhe olisi ollut mukava lukea alussa niin kuin muuten olisi muissakin Jalavan albumeissa. Siinä olisi voinut mainita mm. sen, että tässä ovat Burnsin ja Colvinin ensimmäiset Modestyt. Seikkailujen päiväyksetkin saisi lukea. Ensijulkaisuista ei kuulemma ollut Jalavalla varmuutta, ja siksi takakannessa puhutaan vain aiemmin albumeissa julkaisemattomista seikkailuista.
Summa summarum
Modesty-fanien kannattaa hankkia albumi jo koska tässä on kaksi seikkailua ensimmäistä kertaa suomeksi koottuina ja muokkaamattomina. Stripit on kuulemma otettu Titanin julkaisemista albumeista. Piirrosviivojen laatu on näissä stooreissa erinomainen. Julkaisu on tarinoiltaan, taiteeltaan ja kieleltään tyylikäs kaikille seikkailusarjojen ystäville. Parempia O’Donnellin käsikirjoituksia löytyy varmasti monien mielestä, mutta omasta mielestäni Holdawayn kauden jälkeen taiteeltaan tätä parempia Modesty-seikkailuita ei ole olemassa.
Kyllä näistä jutuista näkee, miksi Modesty Blaisea pidetään eräänä kaikkien aikojen parhaista seikkailusarjakuvista ja Peter O’Donnellia strippikerronnan mestarina. Tiettyä aiheiden toistoa toki kerääntyy kokoelmiin. Yhdessä seikkailussa ulkopuolinen nainen pelastaa Modestyn vedestä, ja toisessa seikkailussa toinen nainen Willien vedestä. Seikkailuiden alussa Modesty ja Willie ovat erillään ja kun toinen joutuu pulaan, toinen kiiruhtaa apuun.
Sotkusivujen takia toivoisi, että albumista julkaistaisiin joskus korjattu painos.
© 2012 Solo Syndication/distributed by Bulls and Kustannus Jalava
Keskustele Modesty Blaisesta Kvaakissa
Päivitys 9.10.2012: Korjatut sivut Modesty-albumiin voi ladata pdf:nä kustantajan nettisivuilta.