 |
Hongkong vuonna 1947. On päivä, jolloin kommunistisen Kiinan uudet salaiset agentit saavat toimeksiantonsa. Heistä tulee joko Mettä imeviä kärpäsiä tai Pistäviä kärpäsiä. Medenimijä on kuin kurtisaani, joka työskentelee vallankumouksen puolesta. Pistäjä on kuin palkkamurhaaja, paitsi että hän tappaa vallankumouksen vuoksi. Nuori Alix Yin Fu tekee valintansa ja matkustaa San Franciscoon opiskelemaan Viidennen onnen taitoa.
Albumin käsikirjoituksen on laatinut Didier Conrad yhdessä vaimonsa Wilburin kanssa. He ovat saaneet innoitusta muun muassa Sterling & Peggy Seagraven kirjasta Gold Warriors.
Valkoinen Tiikeri 3 – Viidennen onnen taito
Alkuteos Tigresse Blanche 3 – L’art du cinquième bonheur
Piirros Didier Conrad
Käsikirjoitus Didier Conrad ja Wilbur
Väritys Julien Lois
Käännös Anssi Rauhala
Kustantaja Apollo Kustannus
Painatus Otavan Kirjapaino Oy 2010
220 x 295 mm, nelivärinen, pehmeäkantinen, 48 sivua
Hinta 13,50
ISBN 978-952-5769-10-4
© DARGAUD BENELUX (DARGAUD-LOMBARD SA) by 2006 Conrad & Wilbur
 |
Didier Conradin Valkoinen Tiikeri jatkaa seikkailujaan kolmannessa albumissa. Kaksi edellistä olivat yksi yhtenäinen tarina, kuten ovat kaksi seuraavaakin. Tämä on oma tarinansa, vaikka kuvioihin palataan taas kuudennessa albumissa.
Edelliset Valkoiset Tiikerit lukenut tietää jo, että sankarittaremme Alix Yin Fu on kommunistisen Kiinan agentti, jonka seikkailut sijoittuvat aikaan Toisen Maailmansodan jälkeen. Itse sarjakuva on tyly ja väkivaltainen, paikoin suorastaan raaka ja sadistinen. Piirrostyö on kuin yhdistelmä Morrisia tai Franquinia, jotka voi kuvitella pilven reunalle tyytyväisinä myhäilemään. Tästä syntyy aikamoinen kontrasti, mutta se nimenomaan on se, joka Valkoisessa Tiikerissä kiehtoo. Conrad on oiva jatkaja eläköityneiden ja kuolleiden klassisten eurotyylin mestareiden luomalle perinnölle.
 |
Alixin uusi tehtävä vie hänet San Franciscoon, jossa on otettava kiinni Yhdysvaltoihin paenneita japanilaisia sotarikollisia. Löytää niitä ei tarvitse, siitä huolehtii paikallinen kontakti, itsevarma ranskalainen Maurice Rousseau, koodinimeltään Kolmivärinen Lohikäärme.
Vastahakoinen tappaja ei ole varma onko Pistävän Kärpäsen rooli sittenkään häntä varten. Usean tapettavan rikollisen jälkeen onkin vuorossa herra, joka pitää saada kiinni elävänä. Hän ei olekaan tavallinen sarjakuvahahmo, vaan aivan todellisen maailman sotarikollinen, Masanobu Tsuji, joka Alix Yin Fun seikkailuissa on myös Alixin äidin murhaaja Kiinan-Japanin sodan aikana…
 |
Myös albumissa mainittu kulta-aarre on todellinen. Gold Warriors -kirja kertoo miten osa japanilaisten sodan aikana rosvoamasta kullasta ja muista aarteista kätkettiin Filippiineille. Heti sodan jälkeen amerikkalaiset saivat vihiä joistakin kätköistä ja alkoivat salaa rahoittaa kommunismin vastaista taisteluaan tällä “Mustalla Kullalla”. Tähän juonikuvioon palataan vasta kuudennessa albumissa, joten tarina jää siltä osin kesken.
Viidennen onnen taidossa on tarinan puolesta hieman välityön makua, ainakin tässä vaiheessa, koska asioita jää auki. Ehkä tämän albumin avoimet yksityiskohdat loksahtavat myöhemmin paikalleen, kun japanilaisten kultaa lähdetään etsimään. Muuten albumi on oikein vauhdikas ja jännittävä.
Piirrostyö onkin sitten taattua BD-taiteen juhlaa. Vaikka tyyli onkin helpon näköistä, on viiva ilmeikkään lennokasta. Henkilöiden kehonkieli on saatu elämään ja tämä saa hahmoihin lisää syvyyttä. Elokuvamainen kuvakerronta sopii tähän. Useat
 |
herkulliset yksityiskohdat ja kohtauksesta toiseen siirtyminen on toteutettu suvereenilla tavalla.
Hahmot on tehty paksuin, lennokkain siveltimenvedoin, ja taustat on laadittu ohuemmalla siveltimellä, varsinkin takakanteen leviävä San Franciscon katukuva on upea. Eikä ole syytä unohtaa värittäjänkään panosta kannessa ja sivujen hämäräkohtauksissa.
Pari viittausta edellisiin albumeihin on mukana, mutta tästä voi hyvin aloittaa Valkoiseen Tiikeriin tutustumisen. Lapsille ei tätä aikuisten seikkailusarjakuvaa voi suositella raa’an väkivallan ja seksuaaliviritteisen huumorin vuoksi.
Käännös on mitä onnistunein, samoin painoasu.
Piirrostaiteen arvioinnissa auttoi Tero Mattila, jolle siitä kiitokset.
Valkoisen Tiikerin ensimmäisen ja toisen osan Kvaak-arvioissa valotetaan lisää sarjan historiaa.