Miihkali irvailee estoitta 1970-lukulaiselle kasvatusideologialle, mutta sen kutkuttava huumori ei kaipaa selityksiä tänäkään päivänä. Miihkalin, Minnaryynin ja opettajaneiti Nerviön ikimuistettavat persoonat antavat kyytiä ontolle valistushenkisyydelle kaikkina aikakausina.
 |
Miihkali
Teksti ja kuvitus Heikki-Pekka Miettinen
Taitto ja kuvankäsittely Kari Rissanen
Kannet Bunny Duck Grafiks, Tex Hänninen
Painopaikka InPrint, Riga 2009
Kustantaja Zum Teufel 2009
96 sivua, A4, sid., kk, mv
ISBN 978-952-5754-10-0
Hinta 20 euroa
© 1984-2003, 2009 Heikki-Pekka Miettinen
Heikki-Pekka Miettinen (s. 1951), kavereiden kesken Heinari ja Pahkasiasta tuttu nimimerkki Tilt, on kautta Tampereen tunnettu sarjakuvapiirtäjä ja graafikko. Hänen luomuksistaan Miihkali ja Pahkeinen ovat saavuttaneet klassikon aseman suomalaisten sarjakuvien joukossa. Molempia sarjoja leimaavat Miettisen laaja yleissivistys ja humaani ajatusmaailma. Sanaristikkojen tikku-ukkotaiteen ja pubivisailujen vetämisen ohessa tämän monitaitoisen miehen tiedetään hakeneen Lenin-museosta kesätöitä Rasputin-näyttelyn näköisnukkena.
 |
Pikku Miihkali pamahti Pahkasian sivuille numeroon 19 (3/1984), kuoliaaksinaurattavalla lastenkirjaparodialla Miihkali ja potta. Tekijäksi ilmoitettiin Yrsa-Jutta Snygg-Helenius, minkä tarkkasilmäinen lukija huomasti tietysti nk. hassunhauskaksi Pahkis-nimeksi ja piirtäjäksi Pahkeisen piirtäjän, nimimerkki Tiltin. Miihkalia Tilt eli Heinari ei koskaan signeerannut.
Kertakäyttövitsiksi alunperin tarkoitettu Miihkali ja potta pilkkasi lempeästi
 |
kaikenmaailman kehittäviä pienten lasten Teemu- ja Sanna-kirjoja, joissa oli yleensä yksi kuva per sivu, ja yksinkertainen selostus ja repliikki tikkukirjaimilla. Sellaisia ilmestyy edelleenkin, ja vanhoistakin otetaan jatkuvasti uusia painoksia. Eli kaipa niillä paikkansa on, vaikka 70-lukuiseksi niitä moititaankin.
Ensimmäinen Miihkali ei jäänyt kuitenkaan ainoaksi, vaan jatkoa tuli pian lisää. Kakkahuumorin jälkeen asiaksi otettiin sukupuolisuus, erilaisuus ja vanhuus. Edelleen lastenkirjalässytyksen tyyliin.
Muutaman jakson jälkeen pois jäi Yrsa-Jutta, ja kuvien alla juokseva teksti jätti lastenkirjamaisuuden pois, muutenkin kuin tavuviivat. Sarjasta unohdettiin alkuperäinen idea, Miihkali muuttui lapsen silmin aikuisia seuraavaksi monivuotiseksi sarjakuvaksi. Puhekuplia sarjaan ei koskaan tullut, vaan repliikit ja kommentit juoksivat aina ruutujen alla.
Miihkali kasvoi vuosien varrella. Kun aluksi hän opetteli potalla istumista, meni hän
 |
pian “esileikkikouluun” ja kohta oikeaan kouluun. Isän ja äidin lisäksi vakiohenkilöksi tuli Minnaryyni, joka sai nimensä Heikki-Pekan siskon Hanna-Riinan mukaan. Useampia lapsia tarvittaessa mukaan tulee pulska poika Kenneth, muut vaihtelevat, vaikka Bjarne-Sebastiania luvattiinkin toiste enemmän. Hermoheikko opettaja neiti Nerviö vakiintuu opettajan rooliin, korvaten esileikkikoulun innokkaan Martta-tädin. Helposti jymäytettävää isää käy toisinaan sääliksi.
Miihkali-sarjakuvan vakiohahmot ovat jäykkiä ja pelkistettyjä sekä taustat niukkoja, aivan tarkoituksella. Siispä isän, äidin ja opettajankin silloin tällöin vilauttamat kummalliset edesottamukset pomppaavat silmille, ja jaksavat huvittaa. Monissa ruuduissa on vain yksi hahmo, ja vuoropuheluun edellisen kanssa ruvennut on seuraavassa.
 |
Sarja toimii aivan eri tavalla yhdestä kirjasta putkeen luettuna kuin Pahkasiasta aikoinaan, se saa uuden ulottuvuuden. Ja loppua kohden sarja tuntui
 |
petraavan, vaikkei se kummemmin mihinkään muuttunutkaan 80-luvun loppupuolelta.
Miihkalin havainnointi aikuisten maailmasta on edelleen viiltävän ajankohtaista, joten tällä kirjalla on varmasti paikkansa. Aivan kaikkia sarjoja ei ole mukana, mutta mukaan otetuilla on ainakin tasoa. Aloitussarjahan on ilmestynyt uusintana jo moneen kertaan, mutta valtaosa Miihkaleista ei.
Pahkasika loppui vuonna 2000, mutta Miihkali sinnitteli vielä pari vuotta Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan ylioppilaslehti Aviisissa. Sarja loppui kokonaan vuonna 2003. Pahkasian sarjoista kirja sisältää valtaosan, Aviisissa julkaistuja on vain muutama.
Vaikka lastenkirjaparodia onkin, ei tätä lapsille ole tarkoitettu. Vaikka voi tämän lastenkin käsiin antaa, jos he tästä kiinnostuvat. Uskoisin vain, että he eivät pidä tätä hauskana, vaan realistisena dokumenttina aikuisista
Painoasultaan Latviassa painatettu kirja on onnistunut, kansi näyttää vähän laimealta, eikä kovin houkuttelevalta. Muuten tämä on iso ja komea kovakantinen opus. Kiintoisan esipuheen kirjaan on laatinut Johanna Vehkoo.
Keskustele Miihkalista Kvaakin Pahkasika-ketjussa
Pahkeinen arvioitu Kvaakissa