Sarjakuvan suurmestarin Will Eisnerin (1917 – 2005) The Spirit -seikkailusarjakuvaa on nyt ilmestynyt suomeksi kovissa kansissa ja väreissä lähes kahdensadan sivun verran.
Toimintaa. Jännitystä. Seikkailua.
Sinisessä puvussa ja pikkunaamiossa punainen solmio tuulessa liehuen säntäilevä sankari kuulostaa koomiselta, mutta sarjakuvan maailmassa se kerta kaikkiaan vain näyttää hienolta. Kokoomateoksessa on 22 seitsensivuista tarinaa. Kirja sisältää myös kirjailija Neil Gaimanin (Sandman, Neverwhere) esipuheen.
 |
The Spirit
Kuvat ja tarina Will Eisner
Egmont Kustannus Oy 2009
Suomentanut Antti Poussa
192 s., 4-väri + kovakantinen
Koko 170 x 260 mm
ISBN 978-952-233-065-9
Suositushinta 29,90€
Värikkään synkkäsävyistä
Suomeksi Spiritiä on aikaisemmin julkaistu kolmen kokooman verran (Jalavan toimesta), joista kaksi jälkimmäistä julkaistiin väreissä. Sarjakuvalehdissä Black Special, Tapiiri ja Mustanaamio on julkaistu yksittäisiä tarinoita. Otavan Sarjakuvan maailmat -antologiassa on ilmestynyt siinäkin kaksi Spirit-tarinaa.
Vaikka osa juuri ilmestyneen kirjan tarinoista on jo saatu suomeksi, on ilo lukea ne asussa, joka vastaa hyvin pitkälle alkuperäistä. Väritys on entisöity alkuperäiseen asuunsa ja paperikin on sopivan huokoista, sanomalehtipaperia muistuttavaa. Tämä tarkoittaa, että varsinkin isoissa mustissa pinnoissa näkyy paperin rakenne. The Spirit ilmestyi alun perin väreissä sanomalehtien sarjakuvaliitteessä.
Väreistä vastaava Jamisons Services on erikoistunut työstämään vanhoja sarjakuvia (mm. EC Archives) uuteen asuun, vanhaa kunnioittaen mutta modernilla otteella. Yhtä lailla edukseen nämä Eisnerin urbaaneja unia ja näkymiä esittelevät tarinat ovat erinäisissä uusintajulkaisuissa olleet puhtaan mustavalkoisina, jolloin niiden sävyt ovat vielä enemmän muistuttaneet saman aikakauden synkänpuhuvia rikoselokuvia.
Sankari nousee haudastaan
Ensimmäisessä vuonna 1940 ilmestyneessä kertomuksessa saadaan todistaa Spiritin syntytarinaa. Tohtori Kobran eliksiirin vaikutuksesta nuori etsivä Denny Colt vaipuu valekuolleeseen tilaan ja hänet haudataan, kunnes “seuraavana yönä kaupungin laitamilla olevalla hautuumaalla tapahtuu kummia.” Sankari nousee haudastaan!
 |
|
Komisario Dolan ja nuori Denny Colt, josta tulee THE SPIRIT.
|
Ensimmäisen tarinan mukanaolo on tietenkin välttämätöntä, jos halutaan kertoa kuinka kaikki alkoi, mutta missään nimessä se ei ole yksi parhaista Spirit-tarinoista. Siinä on vasta lupaus tulevasta…
Vaikka hahmo naamionsa puolesta kuuluukin osittain supersankariperinteen puolelle, on näissä tarinoissa selvästi kauhun ja mysteerin aineksia. Lyhyet, usein lopussa yllättävän käänteen sisältävät tarinat muistuttavat rakenteeltaan hyvin paljon sellaisia amerikkalaisia jännitysnovelleja, mystery short stories, joita meilläkin on julkaistu vaikkapa Ellery Queenin jännityslukemistossa.
Amerikkalainen jännitysnovelli on ihan oma taiteenlajinsa, joka voi sisältää rikoksia, kauhua, psykologista kuvausta tai oudon tunnelmakuvauksen; näin on asianlaita myös The Spiritissä.
Ei sota yhtä miestä kaipaa
Eisner käytti paljon avustajia, niin kirjoittajia, piirtäjiä kuin tussaajiakin. Näistä tunnetuimpia ovat mm. Jules Feiffer, Joe Kubert, Dave Berg (taustoissa), Jack Cole, suomalaissyntyinen Klaus Nordling ja legendaarinen Wally Wood.
Eisnerin palvellessa II maailmansodassa “haamujen” työosuus kasvoi ja he ilmeisesti työstivät valmiiksi kokonaisia tarinoita vuosina 1942 – 1945. Piirtäjinä tuona aikana toimivat Lou Fine ja Jack Cole.
Sota-aikana sarjan taso ei radikaalisti laskenut, mistä suurin kiitos lankeaa varmasti Jules Feifferille, jota voidaan käytännössä pitää sarjan toisena tekijänä. Kyseistä vaihetta ei kuitenkaan pidetä parhaiden Spirit-tarinoiden aikana. Myös tässä kokoomassa on tehty aikahyppy noiden vuosien yli.
Suurkaupungin syövereissä
Spiritin tapahtumat sijoittuvat selvästi New Yorkiin, mutta kaupunkia kutsutaan nimellä Central City; aivan kuten Batmanissa se on Gotham City. Hienostokaupunginosissa ei silti useinkaan vierailla, vaan urbaani ympäristö muistuttaa hyvin paljon Will Eisnerin omaa kasvuympäristöä, Bronxia.
 |
|
Jotkut ruudut voisivat olla suoraan EC:n kauhusarjakuvista.
|
The Spiritissä ja alkukauden Batmanissa on muutakin yhteistä. Ne olivat molemmat heti alusta visuaalisesti tehokkaita, aikuisille tarkoitettuja värikkään pulp-henkisiä seikkailusarjakuvia, joissa oli yllin kyllin sekä melodraamaa että väkivaltaa. The Batman muuttui kuitenkin hyvin nopeasti lapsille suunnattuksi Batman-kuvasarjalehdeksi, kun taas The Spiritin tarinat saivat entisestään lisää aikuisia sävyjä.
Varsinkin naishahmot olivat niin hillittömiä, ja osin jopa aivan hulluja murhan- ja seksinhimossaan, että voi vain ihmetellä, kuinka nämä tarinat menivät sen ajan toimituksellisen seulan läpi. Hyvin harvoin silti vielä nykyäänkään nähdään “Wild” Ricen kaltaisia sielutieteellisiä naisluonteen tutkielmia. “Hän kasvoi kaamea tukahduttava tuli sisällään… villinä, kesyttömänä ja kyvyttömänä selittämään ahdistavaa tunnetta, joka häntä tukahdutti.”
Ilmeisesti julkaisualustana sanomalehtiliite oli taiteellisesti paljon sarjakuvalehteä vapaampi ja antoi enemmän tilaa kunnianhimoiselle toteutukselle. Eisner säilytti myös koko ajan täydet omistusoikeudet hahmoonsa, mikä oli hyvin poikkeuksellista sekin tuohon aikaan.
Batmanissa on komisario Gordon, Spiritissä on komisario Dolan. Vakiohahmo Dolanin ulkomuodollisena esikuvana on selvästikin ollut aikanaan hyvin tunnettu elokuvanäyttelijä C. Aubrey Smith. The Spirit itse sen sijaan ei ole kenenkään näköinen; hänellä on tutut ikonimaiset tunnusmerkkinsä muttei oikeastaan aitoja henkilökohtaisia piirteitä ollenkaan. Alkupään tarinoissa hän on vielä selvästi päähenkilö, mutta hiljalleen hänestä tulee keskushenkilö, jonka ympärille juoni jotenkin kiertyy. Sivuhenkilöistä tulee tärkeämpiä. The Spirit näyttäytyy joissakin jutuissa vasta loppuhuipennuksessa.
Visuaalinen ja kerronnallinen loisto
Tarinoiden visuaalinen ilme vaihtelee sisällön mukaan. Juonen kuljetusta tuetaan erilaisilla ratkaisuilla, näkökulman vaihteluilla ja sivusommitelmilla. Vuonna 1948 julkaistu Lorelei Rox on aivan ällistyttävästi poptaidetta jo kauan ennen kuin koko suuntausta oli vielä keksittykään.
 |
|
The Spirit ilmestyy komisariolle.
|
Eisner on todellakin ollut edelläkävijä sarjakuvataiteen saralla ja toteuttanut monta sellaista ratkaisua, jotka muut ovat ottaneet käyttöönsä vasta paljon myöhemmin. Sen takia nämä tarinat tuntuvat vieläkin aivan lukukelpoisilta, ja suorastaan tuoreilta (kuten melkein jokaisessa Spirit-arvostelussa tavataan mainita, vaan totta se on). Ainoa, mikä näissä sarjakuvissa on vanhanaikaista, on tarinankerronnan rehellisyys ja ajankuva.
Vaikka lukija saa kokea yllättäviä käänteitä ja usein sen viimeisen ruudun ironisen loppukeikauksen, Eisner ei kiusaa lukijaansa monimerkityksellisyydellä tai ilkeilevällä sarkasmilla. Nämä kertomukset ovat totta niiden omassa maailmassaan, vaikka ne joskus etääntyvät melkein fantasiaksi. Hurjimmillaan jotkut kauhukuvia sisältävät ruudut antavat vihiä tulevasta, 1950-luvun EC:n horror-sarjakuvista, ja realistisimmillaan ruuduista on luettavissa etiäisiä Eisnerin tulevista sarjakuvaromaaneista.
Eisner on itse kertonut käyttäneensä Spiritiä orgiallisten kokeilujensa alustana, jolla hän testasi aivan kaikkea mitä vain hänen päähänsä sattui pälkähtämään. Erityisesti hän halusi sulauttaa kuvan ja tekstin yhteen niin etteivät ne enää olisi toisistaan erillisiä. Muistettavin esimerkki tästä ovat tarinoiden monumentaaliset aloitussivut, joissa kirjaimet THE SPIRIT ovat aina erilaisella ja kekseliäällä tavalla jotenkin osa kuvaa.
Onneksi Spiritistä tehtiin huono elokuva, jotta suomeksi saatiin tämä sarjakuvan historian loistava musta helmi. Erinomainen. Ällistyttävä. Syvällinen.
* * *
Sarjakuvaromaaninsa Contract with God (suom. Talo Bronxissa, Jalava 1982) esipuheessa Eisner mainitsee leukemiaan sairastuneen tyttärensä Alicen, joka kuoli kahdeksan vuotta ennen kyseisen teoksen julkaisua. Se johti pitkään itsetutkiskeluun ja on keskeinen osa kyseisen romaanin tematiikkaa. Esipuheen myöhemmissä lisäyksissä, kun painoksia kertyi aina vain lisää, Eisner ei voi olla peittelemättä tyytyväisyyttään siitä, että hänen teoksistaan otetaan koko ajan lisää painoksia. Aivan kuin hänen kirjansa olisivat ne lapset, jotka jäisivät hänen jälkeensä elämään.
Toivottavasti Eisnerin aikaisemmin suomennetuista sarjakuvaromaaneista saadaan uusia painoksia.
Olen P’Gell…
Keskustele Kvaakissa Spiritistä.
Kuvat Copyright © Will Eisner Studios Inc., DC Comics
Lisää linkkejä: