Diabolik tulee ja tappaa, talossa, puutarhassa ja ihan missä vain. Ainoa vakava uhka on tarkastaja Ginko, joka näyttää viimein saavan voittonsa. Joutuuko mestarivaras giljotiiniin?
 |
Populaarikirjallisuudessa mestarivaras on romanttinen hahmo, järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella toimiva veijarimainen herrasmies, jossa on ripaus Robin Hoodia. Maurice Leblancin Arsene Lupin, E. W. Hornungin Raffles, Bruce Graemen Mustanaamio (Blackshirt, jota on julkaistu sarjakuvamuodossa Korkeajännityksessä) ovat tällaisia hahmoja, he ovat varkaita, joilla on sydän kultaa.
Diabolikin sydän on musta kuin sysi. Hän on ontto olento, joka elääkseen varastaa ja murhaa. Ainoa hänen luonnettaan pehmentävä piirre on rakkaus kumppania, Eva Kantia, kohtaan.
 |
|
Alkuperäinen kaksiosainen tarina julkaistiin vuonna 1972.
|
Diabolikia julkaistiin Suomessa 70-luvun puolivälissä. Diabolikilla on esikuvansa kirjallisuudessa, Marcel Allainin ja Pierre Souvestren vuonna 1911 luoma Fantômas, joka on samanlainen varjo, julma painajaiskuva. Fantômasia kutsuttiin sadan naamion mieheksi, koska hän käytti toimissaan alati vaihtuvia naamioita. Kukaan ei voinut olla varma siitä, kuka Fantômas oli. Vuonna 1962 sarjakuviin syntynyt Diabolik käyttää samaa modus operandia, naamiot vaihtuvat tuhkatiheään ja niitä käytetään jatkuvasti erilaisissa hämäystarkoituksissa.
Diabolikin juonet muistuttavat 60-luvun ryöstö- ja kaappauselokuvia, jotka keskittyvät jonkin monimutkaisen varkauden tai rikoksen suunnitteluun. Sarjakuvan tunnelma on vakava ja kovaksikeitetty, mikä on huvittavassa ristiriidassa lapsellisten käänteiden ja hoopojen sattumusten kanssa.
Diabolik on kioskisarjakuvaa, joka on vapaa kaikista taiteellisista tavoitteista.
 |
|
Diabolik herkkänä, naamarit kasvoille ja trattoriaan syömään.
|
Kuvat ovat niin kliinisiä ja kaksiulotteisia, että ne lähenevät jo pop-taidetta. Ruutujako on tasaisen tappavasti aina kaksi ruutua päällekkäin per sivu, joskus ruutu voi olla jaettu kahtia. Teksti on lyhyitä lauseita ja selittäviä toteamuksia. Mutta. Diabolik tempaa mukaansa ja lukija hypnotisoidaan. Lukeminen on niin helppoa, että sivut kääntyvät kuin itsestään. Diabolik ei vaadi lukijalta minkäänlaisia ponnistuksia. Nykylukija voi kyllä vähän hymähdellä tahattoman huvittaville yksityiskohdille.
Diabolik loi italialaisen sarjakuvan genren nimeltä musta sarjakuva, fumetti neri, ja sai nopeasti jäljittelijöitä kuten Kriminal ja Satanik. Nämä eksploitaatiot olivat herkuttelevan väkivaltaisia ja sisälsivät usein suorasukaista seksiä.
 |
|
Diabolik on paha henki ja hän tietää sen itsekin. Hän on kuin demoni, jonka jälkeen tulee muita…
|
Diabolik ei onneksi tällaiseen alennu vaan säilyttää arvokkuutensa ja on aina tyylikkään kolea, mitä nyt joskus hiukan melodramaattinen. Viileän kaunis ja nerokas on myös hänen naisystävänsä Eva Kant. Heidät molemmat kuvataan armottomiksi yli-ihmisiksi, ja ruutujen välistä voi löytää jopa uusfasistisia kerronnan vivahteita… Tarkastaja Ginko on kuin Diabolikin hyvä kaksoisolento, joka on joutunut ikuiseen taisteluun pahan puolensa kanssa.
Pokkarikoko on Diabolikille kätevä. Paksuuden suhteen kaksi tarinaa on lähes välttämätöntä, sillä muuten lukuhetki jää liian lyhyeksi vaikkapa koulu- tai työmatkalla. Painoasu ja ladonta on laadukasta, suomennos rennon sutjakasta.
Tällaisia kertajulkaisuja toivoisi näkevänsä enemmänkin italialaisesta sarjakuvasta, valinnan varaa on. Diabolik palaa hänkin varmasti – sillä mikä pahan tappaisi?
Keskustele Kvaakissa Diabolikista.
DIABOLIK
(Like 2014)
Alkuteos: La vittoria di Ginko/L’ultimo rifugio
Tekijät: A. ja L. Giussani
Suomentaja: Nyman, Jukka
240 ss., pokkari
ISBN: 978-952-01-1163-2