Aku Ankan taskukirja esittää -sarjan toinen osa Teillä tietymättömillä kokoaa yhteen toinen toistaan legendaarisempia italoankan maestroja. Kirja sisältää kahdeksan tarinaa,
 |
joista kolme on Suomessa ennen julkaisemattomia. Jo sisällysluettelossa vilisevät nimet antavat syyn odottaa herkullista julkaisua.
Aku Ankan taskukirja esittää: Teillä tietymättömillä
Sanoma Magazines Finland 2013
Toimitus: Jenni Hurme, Anna Kastari, Riku Perälä, Elina Rusokallio ja Mika Äärilä
Ulkoasu ja taitto: Raimo Hyvönen
Suomennokset: Kirsi Ahonen, Riku Partanen, Saara Pääkkönen, Kati Valli (Katin käännös ja koukku) ja Aku Ankan taskukirjan sekä Roope-sedän toimitukset
336 sivua, sidottu
ISBN: 978-951-32-3631-1
Suositushinta: 29,00 €
Opuksen kansimateriaali ei ole ihan sieltä tavallisimmasta päästä, vaan kovakantiseen kirjaan on tuotu hivenen pehmeyttä mukaan. Samaa tyyliä on toki käytetty aiemminkin, esimerkiksi viime vuonna julkaistujen tämän sarjan ensimmäisen osan Rikoksen poluilla sekä Taskarin joulukirjan yhteydessä. Ulkonäöllisesti se ei tuo mitään uutta, mutta kirjaa pitkään lukiessa sen vaikutuksen voi havaita: pehmeämmästä kannesta on mukavamman tuntuista pitää kiinni kuin “aidosta” kovasta kannesta.
Kirjan painojälki on hyvää. Lukeminen ei töki minkäänlaisten pikseli- tai rasteriongelmien takia. Erittäin läheltä kuvitusta silmäillessä jotain pientä voi löytää, mutta sen luokitteleminen ongelmaksi olisi silkkaa liioittelua. Myös kirjan väritys on onnistunut ja ilo silmälle.
Kirjan teemana ja kantavana voimana on seikkaileminen ja matkustelu kaukomailla. Tarinaskaala on kiitettävän laaja: mukana on muun muassa autiomaita, viidakkoa ja kaupunkimaisemia. Mahdollisesti erääksi puutteeksi voisi mainita lumisten alueiden puuttumisen. Liekö kyse sitten siitä, että suomalaisittain kaukomaat merkitsisivät nimenomaan lämpimiä seutuja? Kirjan mainostettiinkin sisältävän tarinoita eksoottisessa ympäristössä.
 |
|
Armoton avauskohtaus Arizonan aavikolta
|
Avausseikkailu on kaukaa 1950-luvulta peräisin oleva Guido Martinan ja Giovan Battista Carpin Suomessa ennen näkemätön Aku Ankka ja uraanitoteemi. Kovin kauaksi ei vielä tässä vaiheessa matkata, sillä sarja sijoittuu Arizonan aavikoille, josta hurautetaan pikaisesti autolla Ankkalinnaan. Martinan tyylille uskollisesti ruuduissa vilisee häijyjä ankkoja. Kyseessä on viihdyttävä ja hieno aloitus.
 |
|
Roope Crusoen jännittävät hetket
|
Carlo Chendin ja Luciano Bottaron yhteistuotos Roope Crusoe on nähty aiemmin Taskarissa 21. Pelottavan kliseisestä nimestä huolimatta maestrot onnistuvat ennalta arvaamattomasti lataamaan tarinaan useampia juonikuvioita, joista jokainen sopeutuu kokonaisuuteen täydellisesti ja saa lukijan odottamaan henkeään haukkoen viimeiseen ruutuun asti. Täydellisiä virityksiä ja kruununa Bottaron kuvitus.
Romano Scarpan ennen näkemätön Afrikan kuningatar oli kirjan mainoksissa erityisen huomioitu, mutta valitettavasti syyttä suotta. Se on yhdessä niin ikään tässä kirjassa ensi kertaa julkaistavan jatko-osansa Sammakkomysteerin kanssa opuksen avuttominta antia. Käsikirjoitukset ovat Chendin ja Bottaron jäljistä
 |
|
Hessu ja Zenobia, Afrikan kuningatar
|
poiketen täysin yllätyksettömiä ja tylsiä. Ei ole edes Scarpan kuvitus päässyt näiden tarinoiden kohdalla oikeuksiinsa. Ihan mukavaa, että tarinat on otettu kokoelmaan mukaan, mutta minkäänlaista hypetystä ne eivät olisi ympärilleen ansainneet.
Pamput patikkaretkellä on sekä käsikirjoitukseltaan että kuvitukseltaan Giorgio Cavazzanon vastuulla. Sarja on julkaistu Taskarissa 118. Maestro on taikonut esiin rennon, letkeän ja humoristisen ilmapiirin, jossa juonta sopiikin pyörittää. Se on mukava kevennys aiempien, hieman raskaampien seikkailujen päälle. Piirroksetkin tuntuvat noudattavan keveämpää linjaa, mutta se ei tässä kohtaa ole ongelma, vaan pikemminkin kuin nokka naamaan sopiva tyyliseikka.
Aku Ankan taskukirjassa 15 julkaistu Kaimakunin kaimakaani on kirjan toinen Guido Martinan käsikirjoitus. Piirtäjäksi on löytynyt jälleen yksi mestari lisää, nimittäin Massimo De Vita. Martinan Ankkalinnan lisäksi “erääseen Lähi-idän eteläiseen kuningaskuntaan” sijoittuva juoni vaikuttaa jäävän alle tämän tavanomaisen tason, mutta siitä huolimatta se vetää mukanaan. Tämä kertoo paljon kyseisen legendan kyvyistä. De Vitalle sarja on melko varhainen – vuodelta 1967 – mutta herralle ominaisia piirteitä on jo runsaasti havaittavissa. Hahmojen olemus ei ole vielä sitä, mitä tältä on totuttu näkemään, mutta esimerkiksi ankkojen kasvot, pyrstöt ja räpylät pääsevät jo lähelle. Suurin ero nykyiseen on muissa hahmoissa sekä ruutujen melko yksityiskohdattomissa taustoissa ja maisemissa. Mutta ei piirroksissa sinällään mitään vikaa ole: De Vita suoriutuu erinomaisesti.
Kirjan tuorein tapaus on peräisin Roope-setä-lehdestä 7/2004. Gaja Arrighinin ja Silvia Zichen Naimattomien nelinpeli on Cavazzanon sarjan ohella huumoriin nojautuva asiallinen kevennys. Arrighini pistää parastaan hulvattomalla
 |
|
Hulvattoman nelinpelin asetelmat
|
käsikirjoituksellaan ja Ziche komppaa täydellisesti piirroksillaan, joissa hän laittaa hahmot äärirajoille sarjan tyyliin vallan mainiosti sopivalla liioiteltujen, kumimaisten ilmeiden ja eleiden kavalkadilla. Ikävintä tarinassa on sen loppu, sillä komedian ilotulituksen ei haluaisi loppuvan sen vedettyä mukaansa.
Päättävänä sarjana on Taskarin teemanumerossa 11 julkaistu Hirmuiset ninjasoturit, jonka takana ovat Alessandro Sisti ja Luciano Gatto. Nyt päästään Tokion kaupunkimaisemiin. Sarja on mukava pikku läpijuoksu, mutta muita meriittejä sille ei oikein voi suoda. Gatton piirrokset ansaitsevat toki maininnan. Tarina tuntuu hieman väärältä valinnalta kirjan päättäjäksi, sillä se on luonteeltaan enemmän keveämpi komedia kuin varsinainen seikkailu. Ninjasoturit olisi voinut mielellään sijoittaa kirjan keskivaiheille ja lopetukseksi siirtää pitkän seikkailun.
Kokonaisuutena Teillä tietymättömillä on hieno kokonaisuus. On onnistunut valinta täyttää kirja tunnustettujen legendojen valmistamilla loistavilla makupaloilla lisukkeenaan muutama uudempi tapaus. Myös Scarpa kahden sarjansa kera ansaitsi paikkansa joukossa moitteista huolimatta. Virhe tapahtui siinä, että hänen sarjansa nostettiin erityisesti esille, kun koko sarjojen kirjo oli vertaansa vailla. Tällaiselle mestariteokselle toivookin jatkoa samanlaisella reseptillä.
©DISNEY
Kuvalähde Inducks
Keskustele Aku Ankan taskukirjojen erikoisjulkaisuista