USA:ssa mukavia kasvulukuja näyttävä, ja akanvirtaa vastakarvaan uiva, kirjakauppamyynti tekee ilmeisesti tulosta juuri manganimikkeiden avulla. Ainakin tähän viittaavat mm. ICv2:n uutisoimat myyntiluvut.
 |
Uutisia mangan voittokulusta on kaikunut jo pitkään ympäri Eurooppaa. Jossakin vaiheessa taidettiin epäillä suurimman hyökyaallon menneen menojaan. Turha toivo. Hiljan saatiin lukea jälleen yhdestä uudesta kustannussopimuksesta. Ranskalainen Soleil-kustantamo alkaa julkaista Kodanshan tytöille suunnattua antologia-lehteä, Nakayoshia. Tuoreessa muistissa ovat niin ikään Saksassa viime vuonna aloittanut Banzai-lehti ja ruotsalaisten Mangamania, jota Juha Törmänen pitää parhaana länsimaisena mangajulkaisuna!. Egmont-kustannus avasi loppuvuodesta manga-linjansa koko Pohjoismaiden leveydeltä Ranma 1/2:lla. Saksanhan markkinat se on jo Carlsen Comicsin kanssa lähes tulkoon kyllästänyt. Puolalaisille manga on Egmontin ansiosta tutumpaa kuin suomalaisille. Niin ja ne amerikkalaiset. Kuukausi sitten kehitystä päiviteltiin jo TIME-lehdessäkin.
Myös USA:sta kantautuu koko ajan uutisia uusista yrittäjistä mustavalkoisen käännössarjakuvan saralla. Helmikuun 12 päivä Viz ilmoitti alkavansa julkaista Tite Kubon Ranskassakin (Glenat) hyvin myynyttä Bleach Mangaa. Vain muutamaa päivää aikaisemmin jenkkikustantamo ilmoitti ottavansa julkaisuohjelmaansa täysin uuden genren, urheilu -mangan. sitä edustaa, ympäri Aasiaa suosituksi kohonnut sarja, Prince of Tennis.
Viisarit sojottavat samaan suuntaan
Jo mainitun, Internal Correspondencen, kokoamissa albumimyynninTop 50 albumi-listoissa Manga näkyy yhä selvemmin ja kirjakauppamyyntiä se suorastaan hallitsee. Vahvin näyttö tästä saatiin maaliskuun alussa kun manga valtasi Pohjois-Amerikan myydyimmän sarjakuvaromaanin paikan. Ainoastaan lehtimarkkinaa keilaavalla Top 300 -listalla aitoamerikkalainen kulttuuri, supersankarit, pitävät pintansa. Manga tosin kolkuttelee jo sielläkin Vizin julkaiseman Shonen Jumpin muodossa.
 |
Joulukuussa 2003 Shonen Jump oli sijalla 140 ja tammikuussa 2004 sijalla 152. Lehden myyntimääristä näkee ristiriitaisia tietoja, joten niitä ei liene tässä syytä repostella. Syy numerovääristymiin löytyy Publisher’s Group West -nimisen jakelijan logistiikkahäiriöistä.
 |
ICv2:n Jälleenmyyjille suunnattu julkaisu sisältää numerossa 5 vuosittaisen markkinakatsauksen. Siinä kerrotaan että mangakakku kasvoi Pohjois-Amerikassa viime vuonna voimaakkaammin kuin mikään muu Pop-kulttuurin osa-alue. ICv2:n mukaan sen arvo kohosi noin 75-100%. Osin ilmiö selittyy jo alun perin matalasta lähtötasosta. Sadan miljoonan taalan manga on kuitenkin pakko ottaa jo bisneksenäkin vakavasti. Anime puolestaan näytti noin 10-20%:n kasvua, lähennellen vähittäismyyntiarvoltaan 600 miljoonaa dollaria. Vuosi 2004 lupaa ainakin käännösmateriaalin nimikemäärän nopeaa kasvua. Mangan ovat rapakon takana löytäneet nimenomaan naiset. He ostavat tankoboninsa kirjakaupoista ja tamppaavat samalla tietä muiden sarjakuvaromaanien kirjakauppamyynnille. Perinteisesti USA:ssa sarjakuvat on myyty ns. kulmakaupoissa, pienissä kioskityyppisissä valintamyymälöissä ja alan harrastajille suunnatuissa erikoisliikkeissä. Ja erikoisliikkeistä puheen ollen, manga/animefanit jyräävät silläkin suunnalla. Raha puhuu.
Japanilainen sarjakuva on silkalla massallaan ehtinyt jo osoittaa jenkeille, että sarjakuvan ei tarvitse rajoittua vain muutamaan lajityyppiin. Läheneekö jälleen yksi supersankareiden valtakausi loppuaan? Näin voidaan olettaa ainakin sarjakuvalehtien sisältämää lajityyppien kirjoa tarkastelemalla. Miten asiat ovat oikeastaan päässeet tähän jamaan?!
Schodt, Yksinäinen susi ja Takahashi
Käännösmangan historiasta erottuu nopeallakin vilkaisulla muutamia virstanpylväitä. Aivan 1980-luvun alussa perustettiin yleishyödyllinen organisaatio julkaisemaan Keiji Nagazawan Hiroshima Geniä (suomennettu osittain nimellä Hiroshiman poika, Jalava 1985). Nagazawan omaelämäkerrallinen tarina kuvaa toisen maailmansodan loppumetrejä Japanissa. Sitä pidettiin niin merkittävänä teoksena, että se haluttiin saattaa myös amerikkalaisten tietoisuuteen. Pian tämän jälkeen alettiin kääntää Lone Wulf and Cub -sarjaa, johon Frank Miller piirsi kansia. Yli 8000-sivuisen eepoksen kääntäminen taisi jäädä ensi yrittämällä kesken, mutta viesti oli mennyt perille.
Fredrick L. Schodt puolestaan kirjoitti 1980-luvun puolivälissä japanilaista sarjakuvaa käsittelevän ja esittelevän perusteoksen Manga” Manga! Kirjassa julkaistiin muutamia sarjakuvia reilun mittaisin näyttein. Schodtin ansiosta Osamu Tezuka sai kasvot. Hänen luomansa piirrosklassikot Astro Boy ja Kimba, olivatkin jo entuudestaan tuttuja amerikkalaisille. Vuosikymmenen lopulle tultaessa Katsuhiro Otomon (Akira) ja Rumiko Takahashin (Yrusei Yatsura, Rumic Theatre, Ranma 1/2) kaltaisten supertähtien töitä alkoi ilmestyä yhä enemmän. Muutamat näistä japanilaisista tekijöistä nostettiin esiin myös sarjakuvapalkintoja jaettaessa. Innokkaiden fanien tekemä työ ja anime-sarjojen pyörittely kaapelikanavilla aurasivat tien Pokemon -ilmiölle. Ja sen jälkeen mikään ei olekaan ollut amerikkalaisessa sarjakuvakentässä entisellään.
Manga hallitse sarjakuvien kirjakauppamyyntiä
Tammikuun Top 100 listalla Tokyopopilla oli 40 nimikettä ja Vizillä 25. Vizin tuotannosta parhaiten myi Rurouni Kenshin Vol. 2 (n.5600kpl) ja Vol. 1 (n.5000kpl), jotka pitävät hallussaan listan sijoja kolme ja neljä. Rurouni Kenshin on myynyt erittäin hyvin myös sarjakuvaan keskittyneissä erikoisliikkeissä. Shoujo (tyttöjen) mangassa tämän hetken suosikki näyttää olevan viidettä listasijaa pitävä Yu Watasen Alice the Nineteenth Vol. 2. Suomalaisillekin tutun mangamamma Rumiko Takahashin Inuyasha löytyy top satasesta peräti seitsemän kirjan voimalla.
Tokyopopin parhaiten myyvä artikkeli on Korealaista sarjakuvaa eli manwhaa. Demon Diary Vol. 5 on listan sijalla kuusi. Edellä mainittujen lisäksi, firman suurimpiin hitteihin viime vuonna lukeutuneet, Love Hina ja Chobits -sarjat, myyvät edelleen mainiosti. Tässä oli siis vain osa menestyneistä mangakirjoista.
Vertailun vuoksi kerrottakoon että Mooren ja O’Neillin LOEG Vol. 2, sijalla 20, oli kirjakauppavertailun parhaiten menestynyt jenkkilehdistä koottu kokoomajulkaisu. Seuraavana, neljä sijaa LOEGin perässä hyssyttelee Batman Hush. Mooren kirjoittama klassikko, Watchmen, myy edelleen 800 kopion tahdilla. Sillä se nappaa sijoituksen 86. Amerikkalaista materiaalia kirjakaupoille tarjonneista kustantajista pärjäsi parhaiten DC, jolla oli 8 sijoitusta Top 100:ssa. Strippikokoelmia toimittamaan erikoistunut Andrews McMeel -kustantamo haali kahdeksan listaspottia – myös sijat 1 ja 2.
Mitä manga pelastaa?
Kuten tuli mainittua manga tuo kaupalliseen sarjakuvaan uusia lajityyppejä. Se painottaa tarinaa väriloiston ja tietokone-efektien kustannuksella. Se on luonut moneen maahan kokonaan uuden sarjakuvayleisön: naisten, tyttöjen ja poikien kuluttajasegmentin. Se näyttäisi, ainakin jossain määrin, pelastavan myös jenkeissä kituvan sarjakuvakaupan.
Suhteellisen helposti omaksuttavana formaattina manga uudistaa lapsille ja nuorille mallin sarjakuvasta pienen budjetin notkeana kerrontavälineenä. Kaikkea tätä hyvää ei tietenkään ole siirrettävissä sarjakuvan yleiseksi hyväksi. Mutta olivatpa mangafanit tai sitä inhoavat asiasta mitä mieltä hyvänsä, mangakin on sarjakuvaa.
Kvaakissa keskustellaa siitä mitä manga pelastaa?