 |
Giuseppe Bergmanin Odysseia
Milo Manara
Kustannus Oy Jalava 2005
Käännös: Marja Luoma, Tekstaus: Jari Rasi
ISBN: 951-887-346-1
60 s, 4-väri
Kun sarjakuvan – tai minkä tahansa muun tuotteen – arvostelija ryhtyy töihin lähes pystymetsästä, ongelmaksi osoittautuu usein taustatietojen puute. Luojan kiitos, Internet tarjoaa kuitenkin loppumattoman kokoelman jatkuvasti tavoitettavia lähdeaineistoja, joiden avulla tarvittavat taustat kartoittuvat nopeasti.
Niin tässäkin tapauksessa, joskin tämän eroottisvivahteisen sarjakuvan kummisedän, Milo Manaran töitä on joskus tullut luettua moneenkin otteeseen. Mieleeni muistuvat varsinkin Hugo Prattin kanssa yhteistyössä toteutettu Intiaanikesä sekä Federico Fellinin käsikirjoittama Matka Tulumiin. Myös lilliputtivaikutteista Gulliverianaa on joskus tullut selailtua ja epäilen, että monen muunkin aikanaan murkkuikäisen katse on löytänyt kirjaston tai kirjakaupan sarjakuvahyllystä Serpierin Druuna-sarjojen ohella myös useita Manaran alppareita.
 |
|
Manaran sarjakuvissa miehet ovat rumia ja naiset kauniita – aivan kuten tosimaailmassakin, vai..?
|
Giuseppe Bergman on allekirjoittaneelle lähes tuntematon tuttavuus Manaran hahmoista. Aikaisemmin 80-luvulla ainakin Se suuri seikkailu ja Untako vain -albumeiden sankari palaa Jalavan painoasultaan laadukkaassa julkaisussa. Haaksirikon jälkeen Bergman löytää itsensä veneestä Kreikan saaristossa omituisesta matkaseurasta ja Manaralle ominainen – umm… – irrottelu alkaakin jo muutaman sivun jälkeen. Vinksahtanut professori naisseurueineen jatkavat Giuseppen kanssa matkaa Ithakeen Odysseuksen reittiä tarinan siirtyessä välillä Antiikin aikaan huono-onnisen Elpenorin kypärän löydyttyä.
Unenomainen tarina kreikan jumaltaruston viittauksineen kiehtoo vaikka ensilukemalta itse juoni jääkin toissijaiseksi lukijan uppoutuessa seuraamaan Manaralle tyypillistä,lähes tragikoomista sekoilua, joka muistuttaa kerronnaltaan paikoin lähinnä Russ Meyerin 60- ja 70-luvun pornoelokuvia, joissa naiset ovat kauniita, miehet rumia ja molemmat irstaita. Ylettömään härskeilyyn Manara ei kuitenkaan Odysseiassa sorru, eikä tässä tehdä kertaakaan varsinaisesti “sitä”.
Giuseppe Bergmanin Odysseia jatkaa mukavasti Manaran suomeksi käännettyjen sarjakuvien sarjaa ja on ihan suositeltava hankinta vaikka 14 euron listahinta tuntuukin himpun verran kovalta pehmeäkantisesta julkaisusta. Sivuja on kuitenkin 60, joten menköön.