 |
Ankalliskirjallisuuden klassikot -sarjakuvakirjasarja esittelee maailmankirjallisuuden klassikoita sovitettuna Akun ja kumppanien maailmaan.
Tässä kirjasarjan ensimmäisessä osassa on seitsemän erillistä kertomusta: Tuulen tuomaa, Kuinka äkäpussi kesytetään, Erämaan kutsu, Carmen, Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa, Nuoren Agüntherin kärsimykset sekä Vaakun heiluri. Osa nimistä on siis “ankallistettu” tai muuten muutettu, osa taas pidetty ennallaan.
Ennen jokaista tarinaa on Kai Mikkosen laatima esittely kulloinkin kyseessä olevasta alkuperäisromaanista. Mikkonen tuo esiin mm. romaanin ja sarjakuvan välisiä yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia. Artikkelit on kuvitettu vanhoilla julisteilla ja valokuvilla. Jokaisen alkuperäiskirjailijan kuva on liitetty artikkelin yhteyteen.
 |
Ankalliskirjallisuuden klassikot on näyttävä opus. Lähes neljänsadan sivun mittainen teos on saanut erittäin näyttävät nahkajäljitelmäkannet. Kansikuvana on tunnelmallinen maalaus Akusta ja Iineksestä kehyksenään Konfederaation lippu. Kuvan alareunassa lipuu siipirataslaiva. Tunnelma on kohdallaan.
Tarinoista kaksi on ennen Suomessa julkaisemattomia. Muut on julkaistu vuosien varrella Aku Ankan taskukirjoissa. Sarjakuvien alkuperäinen julkaisukoko on siis pienempi kuin mitä se on nyt tässä kirjassa. Tämän takia sarjakuvaruudut näyttävät hiukan liian yksinkertaisilta. Pienempi julkaisukoko olisi miellyttävämpi. Tosin osa faneista lienee jo siinä iässä, että iso sivukoko on heidän silmilleen erittäin tervetullut asia. Usein parjattu ladottu teksti toimii hyvin puhekuplissa ja luo yhtenäisyyttä eri tyyleillä piirretyille tarinoille.
Klassikkoromaanit tapaavat olla aika väkivaltaisia. Suuri draama vaatii suuren draaman ainekset. Jotta kirjaan sovitettujen tarinoiden tapahtumat olisivat soveliaita Ankkojen maailmaan, on juonta jouduttu muokkaamaan aika lailla. Monessa tarinassa vain alkuasetelma on romaanista ja loppua kohti otetaan aina vain enemmän ja enemmän vapauksia.
 |
Tarinoita on ymmärrettävästi lyhennetty roimalla kädellä. Olisin toivonut, että sarjakuvilla olisi enemmän yhteyttä alkuperäisromaaneihin. Nyt ne eivät ole oikein parodioita esikuvistaan, mutta eivät suoria toisintojakaan.
Kaikkia kirjan tarinoita yhdistää kova meno. Jatkuvasti riennetään tai jopa rynnätään tapahtumasta toiseen ja heti perään jo kolmanteen. Suvantokohtien puute tekee lukemisesta paikoin pitkäpiimäistä. Tämä kirja kannattaneekin lukea lyhyissä pätkissä, “romaani” kerrallaan.
Sitten itse klassikkotarinoihin: Pluto Erämaan kutsun sankarikoirana on kirjan vaikuttavin tarina. Minä olen tottunut näkemään Pluton mukavuutta rakastavana kaupunkilaiskoirana, joka arvostaa takkatulen lämpöä ja muita vastaavia asioita. Nyt se päätyy kauheiden tapahtumien jälkeen villisusilauman johtajaksi kuten Jack Londonin alkuperäisromaanissakin.
 |
Parhaiten Ankalliskirjallisuuden klassikkoista toimii mielestäni Vaakun heiluri -tarina, joka on nimiväännös Umberto Econ Foucaultin heilurista. Romaanin perusidea on onnistuttu säilyttämään sangen hyvin (tosin omasta lukukerrastani on aikaa kohta 20 vuotta, voin muistaa väärinkin). Arvoitusdekkarin muoto sopii sarjakuvaan erinomaisesti.Oikea neronleimaus on Hannu Hanhen rooli etsiväkolmikon aivoina ja johtohahmona. Höpsismikin on ihka oikeaa tiedettä tähän verrattuna!
Aku Ankan ystävät varmaankin tervehtivät tätä Ankalliskirjallisuuden klassikkosarjaa suurella ilolla. Alkuperäiset klassikkoromaaninsa lukeneet kaivavat hykerrellen esiin tarinoiden eroavaisuudet ja yhtäläisyydet. Ja kenties joku piltti jopa innostuu avamaan jonkun alkuperäisromaaninkin!
Ankalliskirjallisuuden klassikot 1:
Tuulen Tuomaa ja muita tarinoita
Kustantaja: Sanoma Magazines Finland
Sivuja: 384
ISBN: 9789513234560
Hinta: 29,95 €
© DISNEY