 |
Kuinka sopii kynä rokkarin känsäiseen käteen?
Lordi 1: Alkuperä
Arktinen Banaani 2006
Lordi
Piirrokset Mr. Lordi
Käsikirjoitus ja väritys Mr. Lordi ja Mr. Ratia
Amen-Ra
Piirrokset Mr. Hiltunen
Käsikirjoitus Mr. Ratia
Väritys Nadja Ratia
Kita
Käsikirjoitus Mr. Hiltunen
Piirrokset Mr. Ratia
Väritys Nadja Ratia
Ox
Tarina ja piirrokset Mr. Hiltunen
Väritys Ria ja Mr. Ratia
Awa
Käsikirjoitus ja piirrokset Mr. Ratia
Väritys Mr. Ratia ja Nadja Ratia
Todellinen kauhu
Tarina ja piirrokset Mr. Ratia
Väritys Ria, Nadja ja Mr. Ratia
Kesällä 2006 ilmestyi Jysäyksen viimeinen numero. Lordi oli voittanut vain hetkeä aiemmin Euroviisut, ja lehteen oli saatu itsensä Lordin ideoima ja suunnittelema sarjakuva, jonka Petri Hiltunen oli tussannut ja Jysäyksen päätoimittaja Ratia värittänyt. Lehdessä oli myös lupaus; lisää Lordi-sarjakuvaa olisi tulossa.
 |
|
Lordi osaa piirtää (Lordi)
|
Alle puolessa vuodessa Hiltunen, Ratia ja Lordi saivat albumillisen sarjakuvaa ideatasolta kaupan hyllylle. Teos koostuu kuudesta lyhyehköstä sarjakuvasta, joista viisi valoittaa yhtyeen hirviöiden taustaa; miten hirviöistä tuli hirviöitä. Sarjakuvat ovat Lordin ideoimia, mutta itse käsikirjoituksesta vastaa vuosien kokemuksella joko Ratia tai Hiltunen. Sarjakuvien laadun lisäksi (josta enemmän kohta) eniten pistää silmään krediittien jakelu. Kokoelma-albumissa sisällysluettelon puuttuminen on pitkä miinus, varsinkin kun allekirjoittanut joutuu sitten rämpimään albumin lävitse etsien tekijätietoja sivujen reunoista. Tekijätiedot olivat muutenkin hieman omalaatuisia. Onko “käsikirjoituksen” ja “tarinan” välillä jonkinlainen vivahde-ero mitä en tajua?
Albumi antaa jokseenkin epätasaisen vaikutelman, johtuen piirtäjän, käsikirjoittajan ja värittäjän vaihtumisesta lähes jokaisen tarinan välillä. Kaikki kolme ovat alallaan erinomaisia piirtäjiä, mutta siinä missä Lordin piirrosjälki on hyvin yksityiskohtaista ja terävää, niin Hiltusen jälki on paksun ja vahvan tussauksen jäljiltä paljon ikonimaisempaa. Ratian jälki taas on pitkälle yksinkertaistettua ja näyttää näistä kolmesta parhaiten sopivan Muumi-lehteen (ei niin että siinä olisi mitään pahaa). Kaiken lisäksi albumista jää hivenen vaikutelma että kukin tekijä keskittyi yhteen tarinaan ja antoi sille kaikkensa, jonka jälkeen yhteistyöllä väännettiin nopeasti kokoon toiset kolme ennen deadlinen umpeutumista.
 |
|
Kiiretyö (Amon-Ra)
|
Ensimmäinen tarina, Lordin historiasta kertova, paljastaa hahmon olevan Lapissa syntynyt peikon ja demonin poika. Tarina on, kuten aiheeseen kuuluu, hyvin verinen, joskin hieman toteutukseltaan kankea. Piirrosjälki on erinomaisesti tarinaan sopivaa, ja siirtää lukijan “mukavasti” tunnelmaan. Osa sivuista on niin kaunista katseltavaa niin viivankäytön kuin värityksenkin puolesta että sitä jää tuijottamaan minuuttikaupalla. Viimeisen sivun loppukäänne yllätti poikkeavuudellaan ja jätti hyvän fiiliksen.
Amen-Ra puolestaan kertoo hahmon syntytarinan muinaisessa Egyptissä, kuinka hahmon omat harhaluulot saavat tämän kaivamaan itselleen kuopan, hyppäämään sisään ja ojentamaan vihamiehille vielä lapion. Erinomainen tarina, joskin Hiltusen kynänjälki ei ole aivan parhaimmillaan, ja ero varsinkin Oxiin on huomattava.
Väritys on liian kirkasta eikä tarinan verisyys ja kammottavuus oikein tule esiin, kun kammottavimmatkin teot tapahtuvat kirkkaassa päivänvalossa. Mieleen tulee näiltä osin lähinnä Aku Ankka. Jäin kaipaamaan tummempaa väripalettia ja jonkin sortin varjostusta.
 |
|
Väritys, tehtynä oikein (Kira)
|
Kita oli jokseenkin omituinen. Ratian piirrostyylille ominainen karikatyyrimäisyys hämmensi Hiltusen ja Lordin realistisen kynänjäljen jälkeen. Ratia ilmeisesti piirsi sarjakuvan kokonaan lyijyillä jättäen tussauksen kokonaan väliin. Tämä antaa tarinalle mukavan utuisen piirteen, jota värittäjä on onnistunut tehostamaan oivallisesti. Itse tarina oli kuitenkin jokseenkin pettymys, vanhojen kliseiden kierrätystä ilman kunnollista loppuhuipennusta.
Ox oli albumin paras tarina, jossa väritys, kuvitus ja tarina ovat kaikki klikanneet yhteen kuin palapelin palaset. Hiltusen kynänjälki on huomattavasti parempaa kuin aiemmassa tarinassa, juoni toimii mukavan rytmikkäästi ja tarinan sijoittaminen menneisyyteen niin että sivuhahmo saapuu nykyhetkestä oli jokseenkin epätavallinen ja toimiva. Ainoa miinus oli loppuratkaisu, joka jätti kysymyksen “Mitä sitten..?”
 |
|
Kun kaikki klikkaa. (Ox)
|
Awa puolestaan on rakkaustarina. Juoni toimii hyvin ja Ratian kynänjälki – muutamaa poikkeusta lukuunottamatta – on erinomaista. Väritys toimii ja käsikirjoitus ja juoni on loppuun asti mietittyä. Jostain syystä tämä oli tarinoista se joka sai minut lähinnä säälimään päähenkilön hahmon kohtaloa. Oxin elämä kun tuntui kuitenkin vikalla sivulla olevan nousujohteinen.
Kahden sivun Todellinen kauhu jäi hämmentämään. Lyhyt pituus, tarinan poikkeavuus ja sijoitus aivan niteen loppuun antaa ymmärtää että kyseessä on ns. filleri. Kuvitus on ok, mutta täytyy sanoa että juonesta en tajua mitään. Omaa tyhmyyttä?
Viimeisellä sivulla on mainos — tai lupaus — että seuraava Lordi-albumi ilmestyisi huhtikuussa. Toivottavasti siihen mennessä tätä albumia riivannut kiire ja tekijöiden harjoittelusta johtunut epävarmuus on kadonnut. Seuraavaa albumia odotellessa!
Keskustele Lordista Kvaakin foorumilla.