 |
Like Plastic – Muovautuva mieli
Sarjakuvaromaani (graphic novel) on tuttu termi, mutta sarjakuvaa ja proosaa on harvemmin tarjottu samojen kansien välissä. Tällaiseen kokeiluun on heittäytynyt Arktinen Banaani, joka tarjoaa englantilaisen nimimerkki K:n novellin Like Plastic (2012) täydennettynä sarjakuvaosuuksilla, jotka tietyllä tapaa liittyvät kirjan juoneen.
Nimimerkin taakse kätkeytyy Kevin Wignall, jonka esikoisteos, palkkatappajasta kertova People Die (2001) on kerännyt ylistäviä arvioita. Hänen julkaistujen teostensa määrä lähenee kymmentä. Like Plasticin Wignall julkaisi jatkotarinana netissä, jossa se herätti huomiota aina Japanissa asti. Suomenkielinen laitos on ensimmäinen printtiversio tarinasta.
Megumi ja Junko, kaksi nuorta japanilaista tyttöä, ovat ensimmäistä kertaa lomailemassa Lontoossa. Ihanaa päivää huipentaakseen he päättävät pistäytyä julkkisten ja muiden ökyrikkaiden suosimassa klubissa. Tytöille tarjoillaan drinkit, joihin on sekoitettu huumaavaa ainetta. Herättyään he huomaavat, että jotain hyvin henkilökohtaista on viety, ja on kutsuttava sukulaismies vaimoineen hankkimaan se takaisin.
 |
Kirjan nimi viittaa Brett Plasticiin, suosittuun mangahahmoon, joka hoiti ammattitappajan virkaansa suorastaan yli-inhimillisellä ystävällisyydellä. Sarjan edetessä Plasticin miellyttäyyteen ja hyväntahtoisuuteen sekoittui kuitenkin yhä enemmän häiritseviä piirteitä. Sarjakuva ja Wignallin tarina risteävät tarinan edetessä mielenkiintoisella tavalla. Molemmissa on kyse pakkomielteestä, joka ajaa yhä syvemmälle hulluuteen, sekä siihen oivallukseen, että kovassa ja kyynisessä maailmassa eivät asiat hoidu ellei itse muutu sen kaltaiseksi.
Ahosen sarjakuvaosuudet, jotka on ripoteltu tasaisesti sopiviin kohtiin katkaisemaan hetkeksi Wignallin tarinan, ovat olevinaan otteita Brett Plastic -pokkareista. Ahonen on tehnyt huoliteltua mangaa sortumatta minkäänlaisiin tyylirikkeisiin. Kuka lie moisen kuvitusidean takana, sillä alkukielisessä teoksessa ei sarjakuvaosuuksia ole.
 |
Wignallin proosa on napakkaa, ytimekästä ja säästeliästä. Tekstissä tuntuu olevan häivähdys samaa hillittyä tyylikkyyttä kuin hänen valitsemissaan päähenkilöissäkin. Mika Tiirinen on onnistuneella suomennoksellaan säilyttänyt alkuperäistekstin sävyn hienosti. Jopa muutamat tehokkaat toimintakohtaukset on kevennetty annoksella leikkisää huumoria, mikä tekee kirjasta oivaa matkalukemista. Kovien kansien, pienen koon ja vähäisen sivumäärän ansiosta se on sopiva taskuunpantavaksi, ja sen pystyy ahmimaan vaikka tunnissa.
Tällaisessa kevyessä toimintaviihdenovellissa on tosin aina vaarana, että se jää kertakäyttöiseksi. Wignall ei onneksi jätä hahmojaan pelkiksi pahvikuviksi, ja hän tarjoaa lukijalle mahdollisuuksia jälkeenpäin pohtia ihmisten heikkouksia ja erinäisiä moraalisia kysymyksiä. Muutama looginen aukko juonessa jää kaivelemaan mieltä jälkeenpäin, mutta jos ne pystyy sivuuttamaan, voi teoksen pariin palata uudelleenkin.
Kirjoittanut: K
Kannet ja kuvitus: JP Ahonen
Suomentanut: Mika Tiirinen
Taitto: Kari Rissanen
Kustantaja: Arktinen Banaani
Painopaikka: Jelgava Printing House, Latvia 2014
ISBN 978-952-270-129-9
120 sivua, 185 x 116 mm
kovakantinen, liimasidottu