Lohduton erämaa

Epätoivon soturi Red Dust jatkaa vaellustaan murheiden laaksossa. Nyt on vuorossa se päivä, jolloin erämaasta katoaa valo…

Dust palaa vankilasta muuttuneena miehenä ja saa kohta huomata, että karjatila 666 ja Greenstone Fallsin kaupunki eivät nekään ole entisensä. Mutta on se hopeareunus synkimmässäkin pilvessä… Ennen ratkaisujen hetkeä niin miestä kuin koko kylää koetellaan kuitenkin kovimman kautta.

* * *

Western on kaikista lajityypeistä ehkä eniten sitoutunut omiin konventioihinsa. Lännensarjakuvan lukijat odottavat saavansa uppoutua turvallisen tuttuun tarinaan, jossa silti joka kerralla pitäisi hiukan uudella tavalla varioida vakiintuneita kuvioita.

Hermann piirtää välillä ihmisen mittasuhteet aivan väärin, päät lättäniksi ja jalat längelle, muttei se mitään haittaa.
Hermann piirtää välillä ihmisen mittasuhteet aivan väärin, päät lättäniksi ja jalat längelle, muttei se mitään haittaa.

Comanchessa nämä toiveet yhtäaikaisesta samanlaisuudesta ja erilaisuudesta toteutuvat. Esillepano on lukuisista lännentarinoista tuttu ja henkilöt edustavat villin lännen tyyppejä, mutta särmää on tavallista enemmän.

Gregin kerronnassa on selvää kertaustyyliä ja juonen juurta lännenelokuvien yhdysvaltalaisista klassikoista: Howard Hawksin Rio Bravosta, Fred Zinnemanin Sheriffistä ja Sam Peckinpahin Hurjasta joukosta. Lukuisat lähikuvat kasvoista ja ylidramaattiset kuvakulmat puolestaan tuovat mieleen italowesternien kuvaustavan.

Eittämätön esikuva elokuvien puolelta on kuitenkin John Fordin Mies joka ampui Liberty Valancen. Samalla tavalla Comanchessa ovat vastakkain Villi länsi ja sivilisaatio, vapaus ja vastuu. Yksilön pitää joskus uhrata itsensä, jotta muiden paras toteutuisi, maksaa se sitten henkilökohtaisella tasolla miten paljon tahansa. Siihen nähden, että Lohduton erämaa on alkujaan julkaistu vuonna 1976, se on lännensarjakuvien osalta ollut edelläkävijä vakavien teemojensa osalta. Toki Italiassa alettiin julkaista “yhteiskunnallisesti tiedostavaa” Ken Parkeria vuodesta 1977, ja ranskalainen lännensarjakuvan klassikko Blueberry muuttui sekin samoihin aikoihin sävyltään syvällisemmäksi.

* * *

Juna hiljaista miestä kuljettaa. Red Dust on kokenut kovia, ja samaa lajia on luvassa lisää.
Juna hiljaista miestä kuljettaa. Red Dust on kokenut kovia, ja samaa lajia on luvassa lisää.

Comanchessa on kerronnan rosoa saatu albumi albumilta aina vain hiukan enemmän ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että marraskuun sateet alkavat, värit tummenevat ja ankeat aatokset valtaavat mielen. Miehestä otetaan mittaa, mutta mittatikkuna on nyt enemmänkin se, kuinka voi säilyttää itsekunnioituksensa ja -arvostuksensa. Vehreät preeriamaisemat ja siniset taivaat ovat jääneet, niiden tilalla on likaa ja lokaa. Loppuselvittelyissä väkivalta räjähtää peckinpahmaisesti sivun täydeltä ristileikkauksena.

Albumin kannessa rumat miehenretaleet tuijottavat lukijaa kasvot mutrussa, miehen raato retkottaa mudassa kenenkään siitä välittämättä. Lukija tietää, että nyt on tarjolla jotain muuta kuin romantisoituja lännenseikkailuja. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Väkivalta leviää albumin sivulle kuvien räjähdyksenä.
Väkivalta leviää albumin sivulle kuvien räjähdyksenä.

Kuvilla ja puhutulla sanalla kerrotaan myös Red Dustin mielenliikkeet. Ensimäistäkään ajatuskuplaa tai selittävää tekstilaatikkoa ei löydy koko albumista, mutta silti kaikki se raastava tuska ja valintojen vaikeus, joita Red tuntee sisimmässään, käy täydellisesti ilmi harkiten rakennetusta kuvakerronnasta. Tämä on puhdasta sarjakuvaa. Tosin Hermann piirtää välillä ihmisen mittasuhteet aivan väärin, päät lättäniksi ja jalat längelle, muttei se mitään haittaa. Se, mitä ja miten kuvilla kerrotaan, on sarjakuvassa tärkeintä.

Kustantajan mukaan Wyomingin sudet, Laramien punainen taivas ja Lohduton erämaa muodostavat trilogian, joka kuuluu patonkiwesternin klassikoihin. Totta joka sana.

Comanche on lännensarjakuvista se, joka ampuu oikeasti kovilla.

Apollo Kustannus on alkanut käyttää julkaisemissaan albumeissaan kovia kansia. Kustannustekninen ratkaisu toimii hyvin tällaisten arvosarjakuvien kohdalla, joiden elämä kirjahyllyssä on pitkä. Comanchen on hyvä kestää isältä pojalle.


Juna, jota lämmitetään
hornan kekäleillä.


Keskustele Kvaakissa Comanchesta.

Ks. myös Comanche 1 – Red Dust, Comanche 2 – Epätoivon soturit, Comanche 3 – Wyomingin sudet ja Comanche 4 – Laramien punainen taivas.

Kuvat © Dargaud Benelux 1976 by Hermann & Greg

Comanche 5, Lohduton erämaa
(Apollo kustannus 2011, Le Désert sans lumière)
Taide: Hermann
Teksti: Greg
Suomennos: Kirsi Kinnunen
225 x 300 mm, nelivärinen,
kovakantinen, 48 sivua
Hinta €14.50 (sis. 9 % alv)
ISBN 978-952-5769-12-8