 |
Petteri Tikkanen (s. 1975 Iisalmessa), Lahden muotoiluinstituutin medianomi ja graafikko, on tunnetuin suurelle yleisölle Kanerva-sarjakuvastaan, joka on viimein saatu julkaistua myös albumina. Tällä kertaa kyseessä on kokoelma vanhempia sivun tai puolen mittaisia tarinoita.
Tikkanen voitti Kemin sarjakuvakilpailun historiallisesti kahtena vuonna peräkkäin, vuosina 1997 ja 1998. Ensin pitkällä sarjakuvalla Outo äitipuoli ja sitten tällä Kanervalla. Viimeisin palkinto on tämänvuotinen Master of Arts 2006 -tapahtuman parhaan graafikon palkinnon voitto. Se myönnettiin pitkästä Kanerva-tarinasta Kanerva ja yks juttu jossa käsiteltiin mummon kuolemaa. Sitä ei ole jostain syystä vieläkään julkaistu. Ehkä nämä vanhemmat sarjat haluttiin tuoda pehmeämpänä laskuna ensin kootuksi.
 |
Tikkanen on piirtäjänä tekninen virtuoosi. Hän rakentaa hämmästyttävän hienosti sarjakuvasivun lasten ajatusmaailmaan ja tuo sen lähelle aikuista lukijaa. Sama pätee albumin loppuun tuotuihin vanhimpiin strippeihin. Siveltimen käyttö ja tyhjän tilan täyttäminen hakee vertaistaan. Mutta hienointa albumissa on miten tekijä on saanut tuotua lapsen ajatusmaailman esiin. Lapsi rakentaa pienistä tiedonsirpaleista yhdistämällä oman maailmankuvansa. “Venäjälle ei kannata mennä kun siellä kumminkin kuolee. Tai jos menee niin kannattaa ottaa mukaan digitaalikello”, kertoo albumin takakannen esittely. Tikkanen on sanonut sarjan olevan osittain omaelämäkerrallinen, vaikka nimihenkilö onkin tyttö.
 |
Hahmot ovat Kanerva ja Eero, parhaat ystävykset, jotka miettivät maailman menoa omien havaintojensa ja aikuisten antamien vastausten pohjalta. Mutta eiväthän he ihan kaikkea noin vain usko. Aikuisia esiintyy sarjassa suorapuheinen mummo, filosofinen setä ja tupakkaa kiskova äiti. Pappikin vilahtaa kertomassa Kanervalle avioliitosta. Ukki ja isä myös mainitaan, ettei tässä hajonneesta perheestä kerrota. Albumissa pohditaan seksiä, kuolemaa ja muita aikuisten ongelmia. Mutta niitä lapsetkin pohtivat, tosin omalla tavallaan. Ja lasten näkökulmaan koko sarjakuva rakentuu.
Tikkasen töitä on sanottu feminiinisen herkiksi. Minäkin kuvittelin että Iltasanomien kuukauden kotimaisena ilmestyneet stripit ovat jonkun Päivin tai Pian käsialaa, kun signeeraus oli vain P. Tikkanen. Sitten viimeistään Suomen Kuvalehden kuvasta huomastin että karvainen äijähän tuo on.
Kansiratkaisu on mahtava. Kuin keskeneräinen Letraset-siirtokuva-arkki. Minäkin siirsin kuvia vääriin paikkoihin pienenä, ja jopa ihan väärään arkkin kuten Eero tekee sisäsivuilla.
Sarjakuva ei ole varsinaisesti lapsille suunnattu, mutta voivat lapsetkin tätä lukea. Aku Ankan nettisivuillakin Kanervaa sanottiin lastensarjakuvaksi. Suositellaan kuitenkin erityisesti aikuisille. Painojälki on erinomaista. Ja Hämärä-kauhuomakustanteetkin voisi Like tai joku muu koota albumiksi. Tähänkin olisi ollut hyvä laatia luettelo missä ja milloin näitä on ensi kerran julkaistu.
 |
Kanerva – lapsellisia kertomuksia
ISBN 952-471-827-8
Kirjastoluokka 85.3
48 sivua, A4, liimaselkäinen, mv
Hinta 13,00
Kirjoittanut ja piirtänyt Petteri Tikkanen
Painopaikka Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2006
Kustantaja Like Kustannus Oy
Keskustelua Kanervasta Kvaakin foorumilla
Kuvat (© Petteri Tikkanen) saat klikkaamalla näkyviin suuremmassa koossa.