Sarjakuvataiteilija Charles Berberian laati kirjailijavaimonsa Anna Rozenin kanssa kolmikielisen kuvakirjan Helsingistä. He kulkivat pitkin poikin Helsinkiä, kummastelivat paikallista elämänmenoa, ihastelivat suomalaisen kulttuurin erityispiirteitä ja varoivat ääntäkin nopeampia lokkeja.
 |
Anna Rozen – Charles Berberian
Helsinki – näkymiä kaupungista
suom. Saara Pääkkönen, kuvateksti Mikael Ahlström
engl. Andrew Chesterman
WSOY 2014
ISBN 978-951-0-40169-9
128 s., kovakantinen
26,80 €
Philippe Dupuyn kanssa yhteistyössä tehdyistä Jeanin elämää -sarjakuvista kuuluisaksi tullut Charles Berberian on viime vuodet tehnyt pääasiassa kuvitustöitä. Berberian on yhteistyössä eri ihmisten kanssa kuvannut Välimeren rannikkokaupunkeja, Pariisia ja New Yorkia. Näitä tuokiokuvia ja maisemia on julkaistu kirjoina ja aikakauslehdissä.
Novellistina tunnetun puolisonsa kanssa Berberian on kiertänyt Helsingin keskeisiä paikkoja. Osan piirustuksista Berberian on tehnyt paikan päällä, suurimman osan valokuvien perusteella ateljeessaan kotimaassaan.
 |
Rautatientorilla ja päärautatieasemalla viivähdetään tovi. Asema onkin otollinen paikka tarkkailla ihmisiä. Heitä tulee ja menee, osa viihtyy lähiseudun lukuisilla terasseilla. Sama ihmisvilinä jatkuu Lasipalatsin luona ja Mannerheiminkadulla.
 |
|
Charles Berberian Helsingin kirjamessuilla 2010.
|
Rozen kirjoittaa pariskunnan ihastuneen ensimmäisellä Helsingin reissullaan isojen puutalojen keltaiseen sävyyn. Tällä Rozen tarkoittanee keltamultaa. Perinteisten maalien kannattajat saavat ranskalaisista taiteilijoista yhden suosittelijan lisää. “Olen … vakuuttunut, että tuo kukkea keltainen pitää osaltaan heidät [suomalaiset] hyvällä tuulella.” “Olen varma, että väri ilahduttaa pimeinä ja kylminä päivinä.”
 |
Merellinen Helsinki on avoveteen tottuneille erikoisuus. Kaikkialla on saaria niin paljon, etteivät he maiseman perusteella uskoneet meren äärellä olevansa. Berberian piirtää Kauppatoria, laivoja, kirkkoja ja liikerakennuksia. Suomalaisen designin 1950-luvun helmet esitellään. Berberian tuntuisi metsästäneen Wigwamin levyjä. Tarvaspäässä on käyty Gallen-Kalleloilla.
Berberian ja Rozen ovat Helsingissä kohteliaita vieraita. He kertovat ja näkevät suomalaiselle tuttua ja turvallista, sellaista Helsinkiä, jota halutaankin esitellä. Rosoisuutta tai erikoisempia näkökulmia kaupunkiin on turha hakea, ellei sellaiseksi sauvakävelevää mummoa lasketa.
Teos päättyy kahteen piirrokseen Sinisen talon kesäkahvilasta. Se on oikein mukava paikka tarkkailla kaupunkia ja Töölönlahden elämää.
* Kvaakissa on keskusteltu Berberianin sarjakuvista ja kuvakirjasta