Jeanin elämää

[Tertsi]

Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta tarttui mukaani kaksi Jeanin elämää -albumia. Pidin, jopa kovastikin. Pieniä tarinoita, joissa piirros ja käsikirjoitus tukevat toisiaan mainiosti ja loppuratkaisutkin stooreissa ovat tarpeeksi yllättäviä tuottaakseen mukavan olon. Tärkeintä on kuitenkin albumien tunnelma, joka on positiivinen, kiltti ja leppoisa. Ei siis mitään järisyttävää, mutta mukava puolituntinen albumin parissa vierähtää. Ehdottomasti kannattaa lukea molemmat albumit putkeen, jotta tunnelmaan pääsee kunnolla mukaan. Albumeja lukiessa tuli mieleen Arne Anka (josta myös pidän), koska Jean on kirjailija ja Arne puolestaan runoilija. Naisia isketään. Eli tavallaan sama aihe mutta eri näkökulma ja keinot.  Ja piirrokset ovat niin ranskalaista, että...

Huono puoli on sitten tämä hinta, 13 euroa per albumi on mielestäni aika paljon pyydetty. Miten iloisella 70-luvulla oli mahdollista, että Asterixin sai 4,95 markalla. Inflaatiolla tätä ei kai voi selittää. Vähäisellä kysynnällä kai voi.

[Jukka Laine]

Jean on kolmekymppinen ja diggaa Billie Holidaytä. Minäkin diggasin 10 vuotta sitten jolloin Monsieur Jeankin alkoi. No, ei Billie ole huonontunut sittemminkään.

Ja minäkin pidän enemmän Ben Websteristä. Jo silloin vinyyliaikaan.

[irappan]

Huono puoli on sitten tämä hinta, 13 euroa per albumi on mielestäni aika paljon pyydetty.

Minustakin "mukavasta puolituntisesta" on ikävä maksaa lähemmäs 80 krediittiä vanhaa rahaa. Idolsia saa katsoa kaksi kertaa viikossa tunnin verran eikä maksa paljo mittään  

[VesaK]

Niih, hinta mikä hinta. Divarista saa sitten parin vuoden sisään Jeanitkin vitosella kipale eikä tarvi enää kuin ihmetellä että miksi ei niitä enempää suomenneta. Kirjastostakin ne voi lainata ilmaiseksi, jos kirjastollasi on vielä varoja ostaa sarjakuvia.
Ranskassa värialbumin (kovissa kansissa toki) hinta on aika tasan sama kuin Suomessa, 10 - 15 euron luokkaa.
13 Eurolla saa kaupasta maksalaatikon, litran mehua, litran maitoa, 4 jugurttia, leivän, tiskiainetta ja shampoon. Vaihtoehtoisesti pubista 3 - 4 tuoppia. Ne voi kertaluonteisesti nauttia ja siinäpä se.

[Timo Ronkainen]

Tämä täytyy tarkistaa nyt tieteellisesti. Kalenterini takaosasta löytyy "Suomen rahan arvo" -taulukko, jonka kertoimilla (kertoimet laskettu elinkustannusindeksillä) voidaan muuttaa eri vuosien markka vuoden 2001 markoiksi. Vuoden 1970 4,95 markkaa vastaa vuoden 2001 markoissa 34,15995 markan summaa, jos tuohon nyt lisää markan inflaatiolisää, ja muuttaa euroiksi tulee summaksi 5,8. Eli jos Jeanin elämää maksaisi  suhtreessa saman kuin Asterix vuonna 1970, tulisi sen maksaa noin 6 euroa.
Maksaako yksikään värialppari nykyään tuota? Ei. Eli albumit ovat kallistuneet reippaasti. MOT.

Timo

[Tertsi]

Ranskassa Blueberry-albumi maksaa 9,45 euroa, netistä tilattuna 9,98

Jeanin elämää ykkösosa 10 euroa, netistä 9,50.
Tietysti nettikaupassa tulee vielä kuljetuskulut päälle.

Eli Ranskassa albumit näyttävät olevan 3 euroa halvempia kuin meillä, se tekee siis 18 markkaa!!!  Ei ole läheskään sama hinta kuin Suomessa.
Eipä anneta euron hämätä!

[Tertsi]

Ai niin!
Ilman muuta kannattaa ostaa albumit ohjehintaan. Alennusmyyntiostoilla sahaa vain omaa oksaansa.  Vaikka kyllä sitäkin tulee rehellisyyden nimessä tehtyä.

Jos esim. albumi ei myy eli ei tuota voittoa, kuka hullu semmoista on kiinnostunut kustantamaan.

[Timo Ronkainen]

Unohdin mainita, että luonnollisesti tuo alpparin hinta määräytyy myös painoksen mukaan. Tuskinpa tuota Jeania markkinoidaan ja kaupataan samaan megamyllytysmalliin kuin Asterixia aikanaan jättipainoksin. Painos on taatusti huomattavan paljon pienempi. Mitä pienempi painos, sitä kalliimpi on yhden albumin hinta. Mitä vähemman ostajia, sitä kalliimpi hinta. Mitä kalliimpi hinta, sitä vähemmän ostajia.

Timo

[VesaK]

Asterixeja on Suomessa myyty noin 4 miljoonaa kappaletta, Tinttejä 1,5 miljoonaa. Lucky Luken menekki asettunee johonkin näiden välimaastoon...

Kun uutta Asterxia painetaan kansainvälisenä yhteispainoksena, josta suomennettuja on noin 100.000, ei ohjevähittäishintakaan kohoa kappaletta kohden aivan valtavaksi.  

Mutta ei Asterxikaan aivan heti ollut välitön menestys, vasta noin viidennen albumin (joka ei enää ollut kovakantinen) kohdalla kauppa lähti käymään ja edellisetkin osat sen myötä.

Sarjakuvien kustantaminen edellyttää pitkäjänteisyyttä, joka monella kustantajalla lopahtaa lyhyeen, jos kauppa ei ala käymään. Harva iso kustantamo julkaisee enää sitä toistakaan albbua, mikäli eka ei mene heti kaupaksi. Viivi ja Wagnerkin olisi saattanut loppua kahden albumin kohdalle - vasta kolmas oli todellinen hitti, ja tempaisi kaksi edellistä mukaansa.

[Jukka Laine]

Mutta ei Asterxikaan aivan heti ollut välitön menestys, vasta noin viidennen albumin (joka ei enää ollut kovakantinen) kohdalla kauppa lähti käymään ja edellisetkin osat sen myötä.

Neljää ekaa Asterixia sai myös pehmeäkantisina heti. Ja Asterixilla oli v. 1969 ennenäkemätön mainoskampanja. Tosin oman yhtiön lehdessä eli Hesarissa.

[VesaK]

Jopa Karin pilapiirroskirjojen kansilehdissä markkinoitiin Asterixia - ja Mafaldaa! Mutta tosiaankin, pari vuotta ehti kulua ennen kuin gallihuumori kolahti suomalaisiin.
Mikä lienee Jean-albbujen ensipainosmäärä? 5000 per albumi?

Lisäys: Kari Suomalainen -vainaa oli itse täysin kahvilla Asterixien ja Ahmed Ahneiden suhteen. Kuvaavaa oli, että äijä epäili Asterixia amerikkalaisten agendaksi!

[Lurker]

Kaksi ensimmäistä Jeanin elämää -albumia nyt alekorissa Helsingin Suomalaisessa kirjakaupassa, á 5,90 €.

Ei oikein tainnut tämä nuori mies kiehtoa suomalaisen sarjakuvanlukijan mielikuvitusta, oli kaiketi liian elämänmakuista - ei seikkailuja vaan naisseikkailuja.

[Antti Vainio]

Varastomiehen liksoilla tuo alelaari on ainoa vaihtoehto vaikka kuinka haluaisi kulttuuria tukea. Mutta jos nyt palataan ihan aiheeseen, ostin nämä kaikki kolme ja luin ne, en 1½ tunnissa vaan hitaasti kolmena peräkkäisenä perjantaina terassilla kahvia juoden ja tupakkaa poltellen (harmi kun ei ollut Goluaata tai Sitanesia). Eka albumi oli silleen no jaa - kiva. Kun oli lukenut kolme oli koukussa, alkoi tuntea tyyppejä ja päästä sisälle niiden boheemiin maailmaan. Minulle kävi ihan samalla tavalla  Buddy Bradleyn ja Maggien&Hopeyn kanssa. Ensin ihmettelin että mikä perkele näissä muka on niin hienoa ja sitten muuttuu itse fanaattiseksi kannattajaksi. Tämä on se kuuluisa porttiteoria

[VesaK]

Syksymmällä tulee lisää herra Jeania, mikä on hyvä. Staminaa tarvitaan jos aikoo paksupäisiä suomalaisia saada ostamaan hyviä sarjakuvia.

[Tertsi]

Lukisin Herra Jeania ihan mielelläni, jos se olisi esim. yksi Jysäyksen sarjoista.  Mutta Jeanissa on aivan liian vähän luettavaa, jotta ostaisin kalliin albumin. Isoja kuvia ja vähän tekstiä. Haluan kuluttaa albumillisen lukemiseen enemmän aikaa kuin reilut 15 minuuttia.

Itse tarinoissa ei ole mitään vikaa, joskaan ei ne nyt niin kummoisiakaan ole. Pikkukivaa.