Nykysarjakuvayhteisö Kutikuti täyttää 20 vuotta. Juhlien kunniaksi järjestetään kaksi näyttelyä, joista ensimmäinen avautui Kouvolan Poikilo-museoiden taidemuseossa syyskuun lopulla.
Poikilon näyttelyn alaotsikkona on ”nykysarjakuvan monet muodot”. Esillä olevat työt ovat pääsääntöisesti tältä tai viime vuodelta, ajatus on ollut esitellä mihin kahdenkymmenen vuoden aikana on tultu.
Reijo Kärkkäisen installaatio.
Jo 1990-luvulla havaittiin, miten uusi sarjakuva kasvoi ulos ruuduistaan, ja alkoi ottaa tilaa hyvin monenlaisilla alustoilla. Näyttelyn keskeinen, julkilausuttu kysymys on, että mitä on tilallinen sarjakuva? Näyttelyn viisitoista sarjakuvataiteilijaa vastaa kysymykseen kukin omalla tavallaan.
Näyttelykokonaisuudessa Hanneriina Moisseisen ja E. L. Karhun ommeltujen sarjakuvien osuus on nostettu omaksi näyttelykseen Ajan rajalla. Osa sen töistä on aikaisemmin esillä Suomen Käsityön museossa Jyväskylässä. Käsityötaiteen lisäksi Kuumat kuplat rönsyävät moneen muuhun suuntaan, esimerkiksi Pauliina Mäkelän elokuvaksi, Tommi Musturin ja Terhi Ekebomin animaatioiksi, Jarno Latva-Nikkolan veistoksiksi ja Tuomas Tiaisen ja Reijo Kärkkäisen installaatioiksi.
Eeva Meltion öljyvärimaalauksia.
Eeva Meltio on tehnyt Hiekka-sarjakuvakirjaansa perustuvia öljyvärimaalauksia, Aino Sutisen sarjakuvaa voi näyttelyssä skrollailla tabletilta ja Kati Rapian ruokaohjeet ovat suoraan pöytälevyillä. Christoffer ja Kaisa Leka ovat ripustaneet katosta roikkumaan kaikenlaista memorabiliaa matkoiltaan.
Osa tekijöistä luottaa edelleen paperiin ja musteeseen/lyijykynään, kuten nykysarjakuvan konkari Jyrki Heikkinen tai nuoremmat tekijät Amanda Vähämäki ja Ivanda Jansone. Heikki Rönkkö näyttää miten sarjakuva toimii isoina julisteina. Mutta kaikille on yhteistä se, ettei puhekuplia juurikaan käytetä.
Ivanda Jansonen töitä.
Jos ajattelee sarjakuvaa nopeasti luettavana lehtenä tai albumina, niin sellaista näyttelystä ei löydä. Kuumat kuplat -näyttely haastaa kokijansa kyvyn lukea sarjakuvia, tunnistaa sarjakuvan olemuksen ja visuaalisen kielen. Vierailin näyttelyssä kohtalaisen vilkkaana lauantaipäivänä, ja kävijät tuntuivat ottavan sen vastaan kiinnostuneen uteliaina.
Nykysarjakuvan nykytila
Kutikuti ry ja sen julkaisema lehti Kuti ovat suvereenilla tavalla ottaneet haltuunsa suomalaisen nykysarjakuvan. Parin vuosikymmenen aikana yhdistys ja lehti ovat nostaneet vahvasti marginaalissa olevan taidemuodon näkyviin erilaisiin foorumeihin. Pääosin ilmaisjakeluna levitetty Kuti-lehti on tarjonnut mahdollisuuden lähes kaikille tutustua siihen mitä marginaalissa tehdään.
Pääosin Koneen säätiön rahoittama Nykysarjakuvan suunnat -hanke (2023-2025) on Kouvolan näyttelyn mahdollistaja. Nyt viikonloppuna Kuopion taidemuseossa avautuva Ruutujen kapina -näyttely on myös osa samaa hanketta. Christoffer ja Kaisa Leka ovat suunnitelleet näyttelyille yhtenäisen graafisen ilmeen.
Kati Rapian reseptipöytä.
Nykysarjakuvan suunnat -hanke on laaja. Se on mahdollistanut Ville Hännisen toimittaman Sarjakuvan paikka (Kutikuti 2024) julkaisun tekemisen ja tarjonnut kriitikoille kurssin sarjakuva-arvostelujen kirjoittamisesta. Hännisen Sarjakuvan paikka tarjoaa katsauksen nykysarjakuvan tekemisen ehtoihin ja asemaan suomalaisen taiteen kentällä ja taiteen tukemisen hallinnossa.
Kouvolan Kuumat kuplat -näyttely osoittaa, että Kutikutin taiteilijayhteisö tukenut jäseniään oman persoonallisen tekemisen tavan ja ilmeen löytämisessä. Oma yhteisö on varmasti tekijöille kullanarvoinen.
Jo Kouvolan näyttely on runsas katsaus siihen, millaista on 2020-luvun suomalainen nykysarjakuva.
Kuumat kuplat 5.1.2025 saakka
Poikilo-museot
Varuskuntakatu 11
Kouvola
https://www.poikilo.fi/nayttelyt/kuumat-kuplat/